Pelkään mörköjä

Ja taas pelottava viikko yksin kotona, kun kissa sairasti. Onneksi Kali suostui ottamaan antibioottinsa vapaaehtoisesti Latz soppansa mukana. Kalihan on nyt periaatteessa saattohoidossa, kun sillä on diagnisoitu kasvain. Ei sillä vielä näkyviä oireita ole ollut, mutta aikapommi on sisuksissa.

Ja taas kun aloin olla yksin rupesin pelkäämään öisin, ja säikähdin kerran jo tuuletintakin. Leuat, suu ja hampaat ihan kipeet stressin takia.

Ja sitten mies sairastui kesken matkansa. Tieto siitä että kohta se tulee kotiin todennäköisen koronansa kanssa ei ainakaan vähentänyt stressiä. Kun vielä olisi opintojen monta deadlineä lähiaikoina. 

 

 

Ja mitä opintoihin tulee niin meinasin vetää itseni burnoutiin jo ensimmäisen viikon aikana, ja oli pakko hellittää tahtia. Silmätkin oireili, tuntuivat väsyneiltä ja kuivilta, vaikka en ollut normaalia enemmän koneella tai lukenut enemmän.

 

Stressaan opinnoista ihan liikaa. Sitten kun onnistuin olemaan stressaamatta päiväsaikaan niin heräsin yöllä monta kertaa siihen että leuat on ihan väärässä, jännittyneessä asennossa. Osa tuosta stressistä tuli varmaan siitä kun luulin että Kela perii opintotukea takaisin jos opinnot eivät edisty tarpeeksi eli vähintään sen 5 op kuukaudessa. Mutta ei se onneksi olekaan niin, luulin ihan väärin.

 

Mutta silti vaan stressaan vieläkin liikaa mikä on aivan naurettavaa, koska kyseessä on sentään etäopinnot. Mutta eipä se stressi järjellä ajattelemalla helpotu ollenkaan.

 

Mutta toki keskityin oleelliseen tekemällä avoimen yliopiston kurssin Minä ja kissani! Suosittelen kaikille kissanomistajille, kyseinen kurssi on ilmainen. Tosin törkeästi opintopisteitä ei saa jos ei maksa...

 

 

 

Rupesin kattelemaan Teho-osastoa ihan järjestyksessä alusta asti, ensimmäisen kauden loppu lähestyy. Oli kiva kun mainittiin Joliet-vankila, siellähän Prison Break myöhemmin kuvattiin. Ja Tehiksessähän vierailee vaikka ketä näyttelijöitä, esim. Wentworth Miller (esitti 28-vuotiaana 17-vuotiasta).

Kissa pissii verta

Eilisaamuna ennen kahdeksaa heräsin siihen kun 19-vuotias kissani Kali oksensi. Huomasin sitten että sillä on muutakin ongelmaa. Se yritti etsiä paikkaa jossa olisi hyvä olla, ja nuoli persettään. Luulin että kyse on (taas) ummetuksesta. Sitten huomasin verta lattialla. Kali pissi ympäriinsä veristä virtsaa. Lattioille, tuoleille, sänkyyn, kissojen vessojen reunoille.

 

Eläinlääkärissä tuli huono uutinen. Ultrassa näkyi että Kalilla on kasvain pernan luona. 

 

Virtsanäyte saatiin otettua, bakteereja löytyi. Kali sai antibiootin virtsatietulehdukseen. Virtsatietulehdusten riskiä lisää ikä, munuaisten vajaatoiminta ja ummetus. Jotka kaikki siis Kalilta löytyy. 

Munuaisarvot ovat jopa paremmat kuin viimeksi eli joulukuussa. Eli auttaako Ipakitine? Kalilla ei myöskään ole esim. kilpirauhasen liikatoimintaa.

 

Kalia kehuttiin eläinlääkärissä hyväkuntoiseksi ja virkeäksi ikäisekseen. Se on tullut itsekin huomattua. Kali pääsee vieläkin hyppimään pöydille, ja jaksaa joskus jopa riehua. 

 

Taas maksoi Savon murre 560 euroa, ja saatiin vain 5 päivän antibioottikuuri. Olin luullut että virtsatietulehduksissa aloitetaan 10 päivällä, ja sitten lisää tarvittaessa.

 

Jokin aika sitten Kali rupesi huutamaan aiempaa kovemmin ja enemmän. Ja kun nyt ei voi tietää kummastako syystä se johtuu: Fyysisistä syistä (vanhalla kissalla esim. dementia, kuulon huononeminen tai korkea verenpaine voi aiheuttaa huutamista), vai muiden kissojen katoamisesta. 

 

Kali on myöskin hyljännyt minut. Se ei enää koskaan tule päälleni makaamaan. Milloin lie tuli viimeksi? Se tapahtui joskus Ollen vielä eläessä. Päälleni pääseminen oli kai sitten Kalille vain kilpailu Ollen kanssa.

 

Jo aiemmin päätin että yritän nyt pysyä kärryillä Kalin painosta. Sekä Olle että Tapsa pääsivät loppuaikoinaan laihtumaan liikaa. Olen vitsaillut että Kali on pätkäpaastolainen. Välillä se syö enemmän ja välillä vähemmän. Nyt eläinlääkärikäynnin jälkeen Kalille ei oikein ruoka maistunut. Aluksi Kali oli tietysti "pöllyssä" rauhoituksen takia, kuten kielikuvista näkyy. Mutta kun laitoin tänään Kalille Miratazia korvaan niin parin tunnin sisällä alkoi syödä.

 

Kesä ja Ketoinen on mennyttä

Kylläpä elämä potkiikin päähän. Ketoinen meni konkurssiin. En hitto jaksa tai halua ruveta tekemään taas omia leipiäni, ne tulisivat kalliimmaksikin kuin Ketoisen leivät. Ja pitäisi olevinaan syödäkin jotain kun paino on tippunut jo 47 kiloon. Ei vaan ole varaa syödä niin paljon kuin olisi tarpeen. Tuntuu siltä että voisin vaihteeksi taas vähän romahtaa. Oikeasti on kyyneleet valuneet tuon(kin) takia.

 

Säikäyttipä tosissaan kun kävin helteellä lenkillä, ja kotiin tullessa silmissä meinasi sumeta. Oli pakko levätä ennen kuin uskalsin mennä suihkuun. Oli tarkoitus ottaa juomaa mukaan ulos, mutta vyölaukku olikin muuttunut minimiasetuksillaankin liian isoksi minulle ja tippui päältä.

Koska Maxia jatkettiin vielä lisäkuukaudella olen katsellut sieltä Teho-osaston suosikkijaksojani. Ensimmäisenä ensimmäisen kauden Love's Labor Lost, joka oli aikoinaan ensimmäinen jakso jonka Tehiksestä näin, ja jäin heti koukkuun. Osasin hyvin valita aloitushetken, sillä kyseinen jakso on voittanut palkintoja ja päässyt monille "kaikkien aikojen parhaat tv-jaksot"-listoille.

Rupesin sitten miettimään että kun nykyään on muotia tehdä paskoja jatkoja lopetettuihin sarjoihin, niin eikö Tehikseen? No sitten paljastui että jatkoa tosiaan oli yritetty, mutta sarjan luojan perikunta esti sen. No sepä ei paskapäitä lannistanut, vaan päättivät tehdä kokonaan "uuden" sairalaasarjan nimeltä The Pitt, joka alkaa Maxilla ensi vuonna. Michael Crichtonin leski on haastanut tekijät oikeuteen, ja mielestäni syystäkin...

Luin kesän aikana paljon kirjoja, koska Helmetin e-kirjasto lopetetaan kesän jälkeen. Tai niin ne alunperin väittivät. Nyt olikin aika muuttunut loppusyksyyn. Kiitti kun kerrotte asiasta tarkasti! Aina kun sain yhden kirjan luettua lainasin uuden lukulistaltani. Sellaisen joka on heti lainattavissa, koska Helmetissä ei enää voi varata kirjoja. Tein suuren työn kun Kuopion e-kirjaston lopettaessa yritin siirtää lukulistani kirjoja Helmetin lukulistalle. Eipä niistä ollut Helmetissä kuin osa. Ja nyt siis menetän senkin lukulistan. Kohta en enää tiedä mitä kirjoja lukea. Eikä sillä ole väliäkään kun sitten käytössäni ei enää ole nettikirjastoa ollenkaan.

 

 

Siitä on jo pitkä aika kun aloin tapella Youtuben kanssa, kun se aina näytti videota maksimissaan pari minuuttia ja rupesi sitten bufferoimaan ja oli pakko ladata video uudestaan. Ja uudestaan. Ärsyttävää. Luulin todella että vika on Youtubessa. Mutta kun kokeilin videoiden katselua Chromella niin toimikin normaalisti. Eli vika olikin Firefoxissa. Edes evästeiden poisto ei auttanut. Ja nyt sitten Chromen kanssa on se ongelma että Youtuben livestriimi ei etene jos sitä välilehteä ei ole katsomassa. Eli jos palaa katsomaan ja luulee olevansa ajan tasalla niin paskat on. Firefoxilla ei ollut tuota ongelmaa. Eli suo siellä ja vetelä täällä ja Youtube ei toimi kunnolla missään!

Peliterapiaa

En viikkokausiin voinut keskittyä mihinkään oikeaan ja "järkevään" tekemiseen. Huijatakseni itseäni ajattelemaan jotain muutakin kuin kissoja katsoin ensin Maxilta olympialaisia ja sitten Handmaid's talea, minulla oli siitä katsomatta neljäs ja viides kausi. Neljännestä kaudesta vielä pidin, mutta viides oli mielestäni huonompi. Kun huomasin että viides kausi esitettiin jo vuonna 2022 luulin että sarja on lopetettu. Mutta näköjään kuudes ja viimeinen kausi on tulossa ensi vuonna. Sarjan sanoma on synkkä: ihmiset ovat samaa paskaa kaikkialla.

Tapsan kuoleman jälkeen lohdutin itseäni ostamalla pelejä välittämättä juurikaan rahanmenosta. 

 

 

Ostin kissapelejä. Muutama "pienempi" ja yksi isompi. Ostin viimein Strayn omaksi, ja pelasin sen läpi uudestaan. Tällä kertaa erityisesti nämä kohdat resonoivat:

 

I watched my family die. I felt helpless. I couldn't do anything to save them. 

 

 

You were my friend, the very best I could have asked for.

 

Kaksinpeleistä ostin viimein Goat Simulator 3:n. Tuntuu että siinä on vähemmän vapautta ja hauskuutta kuin ensimmäisessä, koska nyt on turhankin pitkä lista asioista joita "pitäisi" tehdä. Ja osa on aika vaikeita. 

 

Onnekkaasti pitkään odotettu Lego Star Wars: The Skywalker Saga tuli Playstation plussaan. Ja Cult of the Lamb tuli heti perään, juuri sopivasti puolison kesäloman kunniaksi. Ja niitä sitten pelattiin.

Disneyn Dreamlight Valleyn olen halunnut pitkään ja ajattelin ostaa sen nyt kun se oli taas tarjouksessa, mutta katselin ensimmäisen kerran sen trophyjä. Niitä ei montaa ole ja nekin pelkkää grindausta. Mikä pettymys. Joten ostamatta jäi.

Silmiini osui peli Everdream Valley, ja menin ostamaan sen. Siinä ainakin riittää eläimiä. Ihan kiva muuten mutta rupesi jo alussa ärsyttämään eläinten perässä juoksentelu, liian vaivalloista. Joten vähän kaduttaa tuo ostos.

 

Haluan epätoivoisesti samanlaisia pelejä kuin rakastamani My Time at Sandrock. Ja tässä yhteydessä on mainittu Coral Island, josta on kai viimein tullut full access-versio. Ja toinen samantyyliseksi sanottu peli on Roots of Pacha. Tarvitsen tämäntyylisiin peleihin ehdottomasti sen storyn joka määrää mitä tehdä. Pelkkä itsekseen ympäriinsä haahuilu ei kiinnosta, kuten viimeksi pelissä Story of Seasons: Friends of Mineral Town, lopetin sen heti alkuunsa.