Kissan krooninen ripuli

Nuorimman kissani Ollen (16) krooninen ripuli on mennyt entistäkin pahemmaksi. Yhtenä päivänä se ripuloi ties kuinka monta kertaa, lattiallekin kaksi kertaa. Ja oksensi 2-3 kertaa. Jo aikaisemmin sen oksennuksessa oli mielestäni kerran punervaa väriä, mutta joku täällä oli eri mieltä. Kaopekt ei auta enää, eikä Olle suostu vapaaehtoisesti muita ripulilääkkeitä syömään. No väliäkö sillä, eiväthän ne hoida syytä vaan oiretta.

Ollelle on nyt varattu aika eläinlääkäriin, vaikka siitä tuskin mitään apua onkaan. Olle kävi eläinlääkärissä ripulinsa takia myös alle vuosi sitten. 

 

Hyvin huolissaan saa olla Ollesta. Kroonisen ripulin takia sillä on varmasti puutostiloja, ja se vain laihtuu.

 

Alan olla yhä varmempi siitä että Ollella saattaa olla tulehduksellinen suolistosairaus. Ja senhän aiheuttaa paska ruokavalio. Olle on ollut viljattomalla ruokavaliolla marraskuusta asti, mutta se on varmaan liian vähän liian myöhään. Varsinkaan kun en ole monen ruuan suhteen varma siitä sisältävätkö ne viljaa. Ja kuulemma se riisikin voi aiheuttaa herkimmille oireita. 

Törmäsin nyt todella hyvään sivustoon, jossa kokemusasiantuntijat kertovat mikä auttaa kissojen tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja krooniseen ripuliin:

Feline IBD: The Alternative Protocol for Treatment

 

Tuon hoidon kulmakivenä on saccharomyces boulardii, ja muutkin maitohappobakteerit. Mutta saa olla tarkkana ettei niissä ole laktoosia, joka on Ollelle ja monelle muullekin kissalle paha juttu.

 

 

Ja toki ripuloiva kissa pitäisi siirtää raakaravinnolle, ja syöttää sille pelkkiä ihmisten lihoja. Kuulemma eläintenruuat (ja maitohappobakteerit) ovat pelkkää paskaa. Oudointa oli huomata että USA:ssa myydään sellaisia vauvanruokia jotka sisältävät pelkkää lihaa. Niitä on jopa myynnissä Iherbissä.

Olen aikaisemmin kertonut että olen haaveillut ulosteensiirrosta Ollelle. Ja tuon sivuston kautta sain tietää että todella on mahdollista ostaa terveen kissan paskaa. Ja lähettävät Suomeenkin! Sitä en tiedä paljonko postikulut olisivat, ja mihin kategoriaan tuo tullauksessa kuuluisi.

Parhaita tuloksia kissan ripuliin on siis saatu saccharomyces boulardiista... ja toisten kissojen paskasta.

 

Se on sitten eri asia miten mitään näistä saisi annettua Ollelle. Mutta tässä alkaa kohta olla jo kysymys elämästä ja kuolemasta. 

 

Aion nyt kokeilla kissojen raakaruokintaan tarkoitettuja pakastettuja lihapullia, joita saa esim. Citymarketista. Saa nähdä kelpaako nirsolle Ollelle, epäilen. Tosin raakaruokintakin voi kuulemma aiheuttaa ripulia. Se pitää aloittaa hitaasti ja varovasti.

 

Ps. Löysin myös hyvän sivuston jolla on paljon tietoa kissojen munuaisten vajaatoiminnasta. Minulle oli uutta tietoa esimerkiksi se että karpalo on pahasta kissoille, ja esimerkiksi Oscarin Kissan kana-silakkapullat sisältävät sitä, olin ajatellut ostaa niitä Ollelle kokeiluun. Kuulemma trendi lisätä karpaloa kissanruokiin ei ole niille hyvästä. Kissojenruokiin tunnutaan laittavan kamalasti kaikkea paskaa joka ei niille sovellu, vain jotta typerä ihminen ostaisi niitä. Moni juttu joka on hyvästä ihmiselle on pahasta kissalle.

Mäkihyppykausi loppui

Ja sitten kun uusi taas alkaa onkin syytä itkeskellä, koska silloin suosikkipelilläni ei ole enää paljoa elinaikaa jäljellä. Olenko itsekään enää elossa silloin? Haluanko olla?

Päivänä, jona kaikki  muut hehkuttivat vain uransa lopettanutta Peteriä, kisan ja lentocupin voittanutta yberiä Huberia ja maailmancupin voittanutta Stefania, Yle hehkuttikin Domenia. Tosi outo valinta, muut kuten FIS eivät edes muistaneet Domenin olemassaoloa. Ja Ylen jutusta ei edes löydy selitystä sille mikä se "pikkuveljen kunnianosoitus" oikein oli. Kai sitten se kisan toinen sija. 

 

Ja suosikkini olivat jopa samana päivänä pallilla... tosin eri aikaan. Domen oli siis sunnuntain kisan toinen, ja Wellinger kokonaiscupin kolmas. Domenilla (meinasin kirjoittaa Dem...!) oli salainen toive että olisi ollut Peterin kanssa yhdessä pallilla.

 

Ja koska Peterin loppukausi lopettamisilmoituksen jälkeen oli niin hyvä niin onhan tässä itsekin tullut spekuloitua että tekeekö hän vielä janneahoset. 

 

 

Ja kun etsin epätoivoisesti kuvia Domenista pallilla (koska FIS ei jaksanut julkaista kauden viimeisestä kisasta edes palkintopallikuvaa), törmäsin moneen itselleni uuteen tietoon. En tiennytkään että jopa Redditissä on skijumping-alalauta... Kuulemma jotkut hyppääjät kuten Kasperi Valto ja Philip Raimund jättivät suosiolla Planican väliin koska lentomäkihyppääminen on niin vaarallista, ja siksi henkisesti raskasta. Viikonlopun aikana nähtiinkin aivan liian monta kaatumista ja loukkaantumista liian pehmeän alastulorinteen takia. Mietin aina miten hyppääjien äidit kestävät katsella pelottavia lentomäkihyppyjä.

 

Domen paljasti Kobayashin uskomattoman liikkeen, joka auttoi hänet palkintokorokkeelle

 

Peterin kunniaksi järjestettiin hieno gaala

Paha uni

Kirjaimellisesti.

 

Näin unen jossa yritin houkutella pirua luokseni.

 

Käytän jatkossa tässä postauksessa kyseisestä olennosta sanaa se, koska en halua toistella sen nimeä jatkuvasti.

 

Traumatisoiduin siitä jo lapsena, kun niinsanotut kaverini väittivät pelanneensa spiritismiä, ja nähneensä sen aikana sen silmät peilissä. Ja minä olin niin tyhmä että uskoin.

 

Siitä asti olen pelännyt sitä, ja peilejä. 

 

Se on myös suurin syy sille miksi pelkään pimeää. Yksin asuessani nukuin valot päällä.

 

Uskonko oikeasti siihen? Sen olemassaoloon? Päivällä ja valoisaan aikaan on helpompaa vastata kieltävästi, mutta pimeässä on eri meininki.

 

Herätessäni ensimmäisenä tuli mieleen Rosemaryn painajainen, kirja ja leffa. Se kirja minulla onkin jopa omana kirjahyllyssä, sain sen joskus lahjaksi. Ehkä kohta synnytän antikristuksen.

Viime aikoina uneni ovat olleet muutenkin normaaliakin villimpiä. Ehkä se johtuu lähestyvistä vaihdevuosista. Ja ehkä se on kuolevien munasarjojen viimeinen hätähuuto.

 

Olen nyt tuon unen jäljiltä ihan kauhuissani enkä haluaisi nähdä peilejä ollenkaan, kylppärikäynnit ovat vaikeita. Ja menin vielä lukemaan unentulkintaa jossa väitettiin että joskus harvoin kyseessä ei olekaan uni vaan sen oikea vierailu. Kehtaavatkin pelotella kaltaisiani heikkohermoisia.

Haiseva hermoromahdus

Naurettavaltahan se kuulostaa että mikä lopulta katkaisi kamelin selän.

 

Olin tehnyt liikaa omaan jaksamistasooni nähden, ja haaveilin vain siitä että suihkun jälkeen vaihtaisin lakanat ja pääsisin viimein Tapsan räästä vapaisiin lakanoihin nukkumaan. Tapsakin suljettiin lakanoiden vaihdon ajaksi makuuhuoneen ulkopuolelle, koska en olisi nyt jaksanut sen häiriköintiä. Normaalisti se tulee aina häiritsemään minun lakanoiden vaihtoa, mutta ei koskaan puolison. En ymmärrä, koska Tapsa on enemmän mieheni perään kuin minun. 

 

 

Meni noin puoli tuntia viimeisillä voimillani tehdystä lakanoiden vaihdosta kun Tapsa räki puhtaisiin lakanoihin.

 

Silloin aloin itkeä.

 

 

Jouduin siis vaihtamaan lakanat toisenkin kerran, eikä minulla ole hirveästi lakanoita. Ei varsinkaan ehjiä, koska Olle tykkää repiä niitä. Enkä voi pestä montaa koneellista pyykkiä, koska pyykeille ei ole paljoa kuivaamistilaa. Nyt olisi siis pestävänä normaaleiden pyykkien lisäksi kolmet lakanat. 

 

Ja kun sekin on liikaa pyydetty että pyykit oikeasti puhdistuisivat. Ne ovat aivan nukassa ja ties missä, ja haisevatkin pahalta. Juu, on konetta pyöritetty tyhjänä useasti eri myrkyillä, viimeksi sitruunahapolla. Käytössä on aina ollut zeoliititon pyykinpesuaine, ja pesen lähes kaiken pyykin 60 asteessa. Mutta ei auta, kaikki tekstiilit haisee. Edellinen (edestätäytettävä) pesukone ilmeisesti homehtui, koska en vain osannut hoitaa sitä. Totesin silloin että ei enää koskaan edestätäytettävää pesukonetta minulle. Uuden asunnon myötä hankittiin uusi (päältätäytettävä) kone, mutta ei auta. Tekstiilit on haisevia ja pysyy. Ei ole tod. varaa uusia niitä kaikkia. 

 

Kun kuivaan itseni tai kädet "puhtaaseen" pyyhkeeseen olen sen jälkeen ihan nukassa ja ties missä, ja haisen pahalta. Elämä on kivaa, eikö olekin? En vaan osaa.

 

Yksi elämän suurimmista tragedioista on se että joutuu kestämään omia hajujaan. En kaipaa siihen vielä lisää ulkopuolisia pahoja hajuja.

Mutta eihän tuo Tapsan räkä ollut se oikea syy itkuun, se oli vaan se kuuluisa viimeinen pisara. Kun esimerkiksi tulotilanne on se mikä se on. Kun rahat loppuu, loppuu ruokakin. Ja kun ruoka loppuu, loppuu lopulta elämäkin. Rupesin miettimään onko olemassa sellaista kuin taloudellinen anoreksia.

 

Toivottavasti kissat ovat kuolleet siihen mennessä. Voisihan ne toki yrittää antaa parempiin eli rahakkaisimpiin koteihin, mutta vanhat ja sairaat kissat eivät ole kovin haluttuja niillä markkinoilla.

 

Ja nyt on itkemisen takia kurkku kipeä ja pää kipeä. Mutta ei ole sentään silmä turvonnut niin kuin silloin kun itkin Supernaturalin viimeisen jakson takia.

Jo edellinen yö oli ikävä. Olle ripuloi makkarin lattialle keskellä yötä. Paskan käry hiukan häiritsi nenässä.

 

 

 

Ja mitäs kertoisin viime viikosta jonka vietin yksin kotona. Yhtenä yönä heräsin kissan kynsien jatkuvaan ääneen. Tapsa oli (taas!) jumissa yöpöydän takana. Se ei päässyt sieltä pois koska yöpöydällä oli oksennusastiani. Sen etutassujen kynnet hinkkasivat yöpöytää kun se yritti löytää hyppäämismahdollisuutta, mutta uskalsi hypätä vasta kun otin oksennusastian pois sen edestä. Miksi minulla on oksennusastia? Joskus minua oksettaa luulosairauteni vuoksi. Tätä on jatkunut jo vuosia, enkä ole koskaan oikeasti oksentanut sen vuoksi. Paitsi muutaman kerran olen yöllä herännyt siihen että oksennusta tulee suuhun.

 

Se on endometrioosiviikkokin nyt, ja sen kunniaksi hiukan vittuilin ja pelailin. Oikeasti tietysti pelasin paljon enemmänkin, mutta vain tuon pätkän kehtaan laittaa online, muuten meni niin huonosti. Eniten ärsytti eräs Tommy joka houkutteli minut majalle... ja kuoli sitten massukipuun, eli häippäsi matsista!! Oli muuten viimeinen kerta kun lähden Tommyn matkaan kun pollarit on tulossa. Ja heti ekassa matsissa kuolin counselor trapin takia. Yrittäkää counselorit nyt tajuta että ne counselor trapit haittaa enemmän counseloreita kuin Jasonia.

 

Blogini täyttää 20 vuotta

Bellan logi täyttää 20 vuotta tänään 16.3.2024. Toki olin jo ennen tätä blogia blogannut vuosia muualla. Tämän blogin legendaarisen ensimmäisen postauksen voit lukea täältä.

 

Tällä blogilla oli hiukan käynnistysvaikeuksia. Heti alun jälkeen oli puolentoista vuoden tauko, mutta sitten eräs silloinen nettituttuni pyysi minua jatkamaan bloggaamista. Tiesin että hän vain vittuili, joten minä vittuilin takaisin... bloggaamalla. 

 

Suosittu tämä blogi ei ole ollut koskaan, mutta sehän ei minua estä. Bloggaaminen on rakas harrastukseni jota toivon voivani jatkaa ikuisesti. Lopettaminen ei ole koskaan käynyt mielessäni, ja nykyäänhän minulla on ihan liikaa blogeja.

 

Olen aina tuntenut itseni outolinnuksi kun muiden naisten blogeissa aiheet tuntuvat olevan muoti, kauneus tai vähintäänkin perhe ja puutarhanhoito. Ja itselläni ensimmäisenkin postauksen aihe oli... mäkihyppy ja pelien pelaaminen.

 

 

Blogin historian luetuin postaus on... no joo. Bloggerin tilasto katsotuimmista teksteistä on tosi outo. Ja noihin Bloggerin tilastoihin ei voi muutenkaan luottaa, oikeasti katsomiskertoja on vähemmän.

 

20 vuodessa on tultu paljon eteenpäin. Olen keski-ikäinen työtön ja kouluttamaton luuseri, jolla on elätettävänä kolme vanhaa ja monisairasta kissaa. Kalilla (18) on munuaisten vajaatoiminta, ummetus ja kipeä suu. Tapsalla (16) on kilpirauhasen liikatoiminta ja krooninen nuha. Ollella (16) on munuaisten vajaatoiminta ja krooninen ripuli. 

 

(Kuvassa suosikkipelini Fridayn peluuta kissojen kanssa. Olen varannut pinkin PS5-ohjaimen vain F13:n pelaamiseen, koska nuo ohjaimet menevät huonoiksi nopeasti) 

Olen yrittänyt keksiä miten juhlia tätä merkittävää merkkipaalua, mutta mitäpä muuta minä tekisin kuin pelaisin jotain peliä ja katsoisin mäkihyppyä? Baareilupäiväni ovat ohi.

 

 

Jotkut tämän postauksen kuvat ovat blogin alkuajoilta. Blogini on aina ollut tunnettu laadukkaista kuvista.

Uutiskatsaus

Tässä on ooteltu hepatiittia, kun Suomessa monet ovat sen saaneet syötyään "eri merkkien" meetvurstia. Tuo uutinen oli kiva lukea meetvurstit suussa. Ja olen jatkanut meetvurstin syömistä senkin jälkeen. Ei köyhällä ole varaa heittää ruokaa roskiin. Olen käyttänyt meetvurstia vain siksi koska se on ainut leikkele jota saa lisäaineettomana. Viime aikoina olen tosin vaihtanut halvimpaan ja lisäaineelliseen meetvurstiin. Ja vasta viikkokausia myöhemmin uutisoitiin mistä meetvursteista sitä hepatiittia on löytynyt. Ja onko niitä vielä enemmänkin? No enpä osta enää meetvurstia, en tiennyt että se on niin vaarallista syötävää.

 

Mutta ei se mitään, teekin on täynnä myrkkyjä. Juon teetä vähintään 3 kertaa päivässä.

 

Justiinsa uutisoitiin myös tutkimuksesta jossa löydettiin kaikkien koehenkilöiden verisuonista mikromuoveja, ja kerrottiin että ne mikromuovit tukkivat suonia. Hienoa. Kyllähän me tarvitaan koronan lisäksi vielä muitakin juttuja tukkimaan suonet.

 

 

 

 

Ja jopa Iltasanomat uutisoi tutkimuksesta jonka mukaan korona alentaa älykkyyosamäärää. Unohtivat vaan kertoa että mitä useampi korona, sitä enemmän se äo laskee. Kohta ollaan apinan tasolla? Ja apinoista puheenollen erään tutkimuksen mukaan kaikilla koronan sairastaneilla apinoilla oli Lewyn kappaleita aivoissaan.

 

Sen voin sanoa että jos saan syyhyn niin minulla ei ole varaa sitä hoitaa. En tiedä mitä sitten tekisi, kun ei sitä kutinaa kestä. No eipä atooppinen iho kestäisi niitä voiteita muutenkaan. Ivermektiiniä tänne kiitos, ja hitosti.

 

 

Säikähdin tosissaan kun Facebook lakkasi toimimasta. Luulin että olin menettänyt tilini, ja erityisesti Kauniit ja rohkeat-sivuni. Kun Facebook loggasi minut ulos, enkä enää päässyt kirjautumaan sisälle. Väitti vaan että salasana on väärä, vaikka varmasti oli oikea. Tappelin tuon kanssa ihan liian kauan, ennen kuin tajusin tarkistaa uutisista että onko Facebookissa jotain vikaa.

Minun 20 vuotta vanha kännykkäni Nokia 1100 onkin haluttua kamaa.

Oirekatsaus

Taas vaihteeksi surkea vointi. Öisin on vaikea nukkua monesta eri syystä. Sydän hakkaa ja oireilee. Vasen käsi on oireillut jo pidempään, ja nyt puutuminen ja pistely levisi ensin myös oikeaan käteen, ja sitten jalkoihinkin. Saahan sitä toivoa että tuo johtuisi jumissa olevista niskoista. Jos ei niin aika huono homma. Veri ei hitto vaan kierrä kun sormetkin on ihan siniset.

 

Viime aikoina olen ollut eniten huolissani Ollesta. Liian usein se ripuloi ja oksentaa yhtä aikaa. Siltä irtosi näkyvästi yksi hammaskin jokin aika sitten. Mutta ruokahalua riittää. Olen lisännyt sille yhden ateriakerran lisää, se saa nyt märkäruokaa neljä kertaa päivässä. Eli taas herää epäily voisiko sillä olla kilpirauhasen liikatoiminta. Viime keväänä ei ollut.

 

Huomasin järkytyksekseni että kaikissa Virbacin munuaiskuivaruuissa on bentoniittia. Bentoniittia jota käytetään kissojen ripulilääkkeissä sitovana ainesosana. Ja josta moni kissanhiekkakin on tehty... Eli jos munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa ummetusta, niin munuaisruokiin kannattaakin lisätä ummetusta pahentavaa ainetta? Huomasin että sitä bentoniittia on joissakin muissakin kissojen ruuissa. Sen ymmärtäisi vain ruuassa joka on tarkoitettu ripuloivalle kissalle, ei missään muualla. Enpä enää anna Virbacia Kalille, jolle täytyy antaa laksatiivia joka päivä. Tää on taas yksi kissojen tuotteiden tekijöiden aivoituksista jota minä en vaan ymmärrä. 

 

Huomasin että Zooplussassa onkin Kalin munuaislääke Ipakitinea. Koirien puolella, niin en ollut huomannut sitä aiemmin. Hetken harmitti etten ollut huomannut sitä aiemmin, enkä siksi ollut ottanut sitä edelliseen juuri saapuneeseen Zooplus-tilaukseen. Mutta sitten tajusin että 180 gramman purkki Ipakitinea maksaa Zooplussassa 40 euroa. Järkyttävä hinta, kaikkialla muualla se on noin puolet halvempaa. Esimerkiksi kivuton.fi verkkokaupasta joka tunnetaan kalliista kiskurihinnoistaan, saa KAKSI 180gr purkkia Ipakitinea 33 eurolla. Hetken jo luulin että ei olisikaan pakko tehdä Kivuton-tilausta, mutta kyllä on, pääasiassa tuon Ipakitinen takia. Sieltä saisi myös bentsyylibentsoaattia sisältävää hevosten voidetta, syyhyn varalta siis. On vaan liian kallista, 55 euroa.

 

Pitäisi taas tehdä Musti ja mirri tilaus kun saisi 20% alennusta. Suurin syy tilaukseen on viljaton Natures menu märkäruoka, Olle tykkää siitä. Eikä se tykkää monesta viljattomasta ruuasta. Se haluaisi syödä lähinnä aitoa lihaa (kanaa), mutta nuo ruuat ovat täydennysravintoa eikä täysravintoa. Eli jos Olle söisi pelkästään noita se olisi ns. raakaruualla ja tarvitsisi lisäksi jotain vitamiinivalmistetta. Haluaisin löytää jonkun mauttoman vitamiinijauheen joka kelpaisi Ollelle. Nyt olen jauhanut sille Vitalcat-pillereitä ruuan joukkoon. 

Kissojen painokatsaus

 

Tapsan paino pysyy sitkeästi kolmessa kilossa. Onko kilpirauhanen tasapainossa vai ei? Tapsa olisi aikataulun mukaan pitänyt viedä kilpirauhasarvon tarkistukseen eläinlääkäriin jo ajat sitten, mutta eipä ole tullut vietyä koska se voi hyvin. 

Kali painaa 3,4 kiloa eli lihotuskuuri oli tosi onnistunut. Kali on pienikokoinen kissa ja kaiken järjen mukaan sen pitäisi painaa vähemmän kuin Tapsa. En ole koskaan aiemmin punninnut Kalia.

Olle painaa 3,8 kiloa. Jo hyvin monta vuotta sitten eläinlääkäri valitti sen laihtumisesta. Minulla ei ole mitään tietoa Ollen aikaisemmista painoista, niitä ei ole koskaan eläinlääkärikorttiin merkitty.

 

Naistenpäivä

Hyvää naistenpäivää niille jotka vielä uskovat naisten olemassaoloon.

 

Jos tämä nykyhapatus olisi ollut muodissa minun nuoruudessani, olisin varmasti silloin itsekin uskonut olevani muunsukupuolinen. Kun en mahdu siihen ahtaaseen naiseuden muottiin.

 

 

Olen myös aina ajatellut ja sanonut ääneenkin sen että en tule koskaan kokemaan mitään naiseuden hyviä puolia, ainoastaan negatiivisia. Voi olla että naiseus vielä tappaakin minut.

 

 

Ja mitäpä muuta tekisinkään naistenpäivän kunniaksi kuin pelaisin suosikkipeliäni. Tosin naiseus yrittää tietysti estää senkin huonolla voinnilla. 

 

 

Tosin toki sitä endometrioosia on joskus harvoin todettu miehilläkin. Tuntuu vähän siltä että ne harvat endoa sairastavat miehet saavan diagnoosin ja hoidon huomattavasti naisia nopeammin. Koska miehen kipu otetaan tosissaan, naisen ei. Luenkin tällä hetkellä kirjaa Sairas ja viallinen, joka kertoo siitä miten naisia on kohdeltu lääketieteen historiassa.

 

Mutta mitä tulee naiseuden juhlistamiseen pelaamisella niin en osannut päättää pitäisikö minun naisten kunniaksi pelata vain naishahmoilla. Vaiko sittenkin uimapöksyisellä miehellä?

 

Sokerittomat jäätelöt

Keskellä talvea onkin paras hetki avautua sokerittomista jäätelöistä.

 

Viimeisimpänä tykkäsin syödä Magnumin sokerittomia jäätelöitä. Niitä oli kaksi erilaista, forest fruits ja caramel. Mutta sittenpä huomasin että niitä ei saa enää mistään, eli Prismasta tai Citymarketista. Eli niiden tekeminen on lopetettu. Miksi, Magnum? Eikö kukaan muu muka ostanut niitä?

 

En vaan tajua miksi nykypäivänä enää kukaan söisi tai joisi sokeria tai viljoja sisältäviä tuotteita, kun lähes kaikkea saa ilman niitä. Miksi kukaan joisi sokerillista limpparia tai kokista? Voisin ymmärtää sen vain jos kyseessä olisi hengenvaarallisesti alipainoinen ihminen. Sokeri lihottaa, aiheuttaa kakkostyypin diabetesta ja noin miljoonaa muuta sairautta, ja ruokkii syöpäsoluja.

 

 

Mutta niistä jäätelöistä... Vuosien varrella olen monesti löytänyt hyviä sokerittomia jäätelöitä, mutta aina lopulta jokainen niistä on kadonnut kauppojen valikoimasta. Magnumia ennen tykkäsin erityisesti Nick'sin sitruuna-vadelma jäätelöstä, se oli ihanan kirpeää.

 

Ensimmäinen markkinoille tullut sokeriton jäätelö oli ruotsalainen Lohilo. Siinä onkin tapaus jota en kertakaikkiaan ymmärrä. Firma ratsastaa sokerittomuudellaan vuosia... ja alkaa sitten salaa lisätä jäätelöihinsä sokeria. Miksi? Miten on edes laillista että paketin ainesosalistassa lukee selvällä suomella sokeri, ja silti yhä hehkutetaan sokerittomuutta! No nykyään Lohilo taitaa väittää enää vaan että "vähemmän sokeria".

 

Lohilon jäätelöistä suosikkini oli mansikka-valkosuklaa. Koska tykkään valkosuklaasta ja mansikoista. Lohilon jäätelöt eivät todellakaan sopineet minulle. Aina kun söin niitä sain vähintään kivuliaita ilmavaivoja, ja jopa ripulia. Muilla sokerittomilla jäätelöillä ei ole ollut vastaavaa vaikutusta.

 

Nyt olen jäätelötön. Pitänee myös mainita että sokerin lisäksi minulla on kieltolistalla sorbitoli, joten sitä sisältävät jäätelöt ja muut tuotteet eivät sovi minulle. Sorbitolin vuoksi esimerkiksi Nick'sin mansikka-valkosuklaajäätelö ei käy, niisk.

 

 

Ketomon jäätelöt kyllä kävisivät, mutta ne ovat tosi kalliita. Taisin viimeksi raaskia ostaa Ketomoa toissa jouluna.

"Myö hävittiin Suomelle!"

Oli taas rankka penkkiurheiluviikonloppu. Mäkihyppyä Lahdessa, yleisurheilun halliMM-kisat, ja formuloitakin vielä.

 

Perjantaina mäkihyppykisa alkoi ja loppui niin myöhään että mietin jo kannattaako edes pelata Fridaytä. Tai itse asiassa ensin mietin pelaisiko yhtä aikaa kisan katsomisen kanssa, kun noita telkkareita on kaksi. Mutta päätin että ei olisi kovin hyvä juttu jos Jason olisi perässäni tai ajaisin autoa juuri kun Domen hyppää.

Minulle oli yllättävän vaikeaa yrittää selvittää moneltako F1-kisa alkaa. Ja vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa tuli mieleen että hetkinen, eihän nyt ole sunnuntai vaan lauantai. Ja eihän F1-kisoja järjestetä lauantaisin (mitään typerää sprinttiä ei lasketa). Mutta nyt näköjään järjestetään. Miksi? Ja miksi asiasta ei ole minulle kerrottu? Outoa. 

Vasta lauantain joukkuekisan lähtölistaa ihmetellessä tuli mieleen että missäs Timi oikein on? Enkä saanut sitä selville netistäkään. Maailmassa on suuri virhe kun en saa minulle personoitua uutisfiidiä suoraan aivoihini. Noh mies sai sitten selville että Timi haluaa keskittyä voittamaan lentomäkicupin. Good luck with that. Ja onko muka ok että tyyliin edellisen kisan voittaja ilmoittaa valmentajalle että ei mua nyt vaan hotsita.

Kun perjantain voittaja Kossu luuseroi Slovenian ankkurina suustani pääsi otsikossa oleva lause. Puoliso vähän kyseli että menikö tuo varmasti oikein, kun kaiketi suomalainen olen. Vaikka yritänkin keksiä mihin maahan voisin muuttaa asumaan. Pitäisi olla minulle sopiva ilmasto, ja sijainti mahdollisimman kaukana Venäjästä. Ja fanitanko muka jo liikaa Slovenian mäkihyppyjoukkuetta?

 

Lauantai-illan kohokohta oli tietysti Belgian Doomin voitto 400 metrin finaalissa, "sotatyyppi" jäi toiseksi. Hienosti osasi puoliso valita suosikkinsa kun halusi katsoa finaalin Doomin takia, toivoen tälle menestystä.

 

Domenin surkea viikonloppu huipentui sunnuntain hylkäykseen. (Viimeksikin niin kävi kun hän käytti persepaskaista valkoista pukua. Ja miksi edes vaihtoi toiseen pukuun toiselle kierrokselle?) Voisi kait todeta että "Suomi paska maa". Tai sitten...

 

Viisikymppinen Kasai hyppeli Lahdessa, ja tuli taas mieleen että kyllä sen Ahosenkin kannattaisi taas tehdä paluu. Ja heti seuraavana päivänä Ahonen ilmoittikin paluustaan.

 

Miesten 400 metrin viestissä Doom ratkaisi voiton Belgialle, matka riitti juuri ja juuri. Minulle kultaa himmensi se että joukkuessa oli vain yksi Borlee, Dylan. Kevin oli merkitty joukkueeseen, mutta konekäännöksen mukaan "hän saattaa edelleen kärsiä liikaa jalkavammoistaan". Ja Jonathan oli puolestaan ilmoittanut että hän keskittyy täysillä Pariisin olympialaisiin. Tämä on kuulemma kaksosten viimeinen kausi. :(

Kaksosten täyttäessä 36 vuotta Kevin oli jakanut kivan lapsuuskuvan... (ensimmäinen kerta kun yritän tehdä Instagram-upotuksen, saa nähdä toimiiko)

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Kevin Borlee (@kevborlee) jakama julkaisu