Miksi lopetin Walking Deadin katsomisen

Aiemminkin uhkasin että en enää katso Walking Deadia, mutta se oli lähinnä toivejattelua. Nyt mitta on tullut oikeasti täyteen. Hyvin onnistuivat pilaamaan hyvän sarjan.

Sarjan kahdeksas kausi on ollut täyttä paskaa. Koko kausi on tähän mennessä sijoittunut yhteen ja samaan päivään, eli juoni etenee hitaammin kuin saippuasarjoissa. Juuri muuta ei ole kaudella näytetty kuin hidastettuja lähikuvia näyttelijöiden naamoista - edes Kauniissa ja rohkeissa ei tehdä niin.

Viimeinen pisara oli Carlin kuolema ja nuoren näyttelijän Chandler Riggsin kohtelu. "Juu meillä on töitä sinulle vielä vähintään kolmeksi vuodeksi -- oops, saatkin potkut. Harmi että ehdit juuri ostaa talon kuvauspaikan läheltä ja otit välivuoden koulusta."

Carlin piti olla turvassa ja sarjan maailman tulevaisuus. On hiton säälittävää kun muuta juonenkäännettä ei enää keksitä kuin hahmojen tappaminen.

No, en ole edes katsonut kasikauden mid season finalea tai -premiereä. Ei vaan enää oikeasti kiinnosta.

Sama pätee muuten myös Emmerdaleen. Sekään sarja ei enää keksi mitään muuta tapaa saada katsojien mielenkiinto kuin tappaa ihmisiä. Kiitti mulle riitti - lopetin senkin katsomisen.

Hyvää ystävänpäivää

Töpseli Pöpseli
on niin höpseli

Tv-sarja: Grimm

Aloin jossain vaiheessa kesken kaiken katsoa Subin tv-sarjaa Grimm. Sarjaa tehtiin kuusi kautta ja se näytettiin loppuun asti jokin aika sitten Suomessakin. Sitten olikin syytä aloittaa sarja alusta Netflixissä ja katsoa kaikki missaamani jaksot. Jaksokuvauksista pystyin päättelemään että olin katsonut sarjaa ainakin jo toisen kauden lopussa.

Hiukan harmittaa Grimmin päättyminen, mutta valitettavasti sen pääidea oli liian rajoittunut eikä siitä siksi voinut tulla ns. ikuisuussarjaa. Alkoi vähitellen nimittäin olemaan liian epäuskottavaa että suunnilleen puolet Portlandin asukkaista on weseneitä. Onneksi Supernatural porskuttaa jo 13. kaudellaan.

Eniten Grimmissä minua ärsyttää pääjuoni ja Julietten kohtalo. Alussa päähenkilö Nick on onnellisesti yhdessä Julietten kanssa. Lopussa Juliette on uhrannut aivan kaiken Nickin vuoksi, mutta on siitä huolimatta - tai juuri siksi - hylätty ja heitetty syrjään. Nick on vaihtanut Julietten sarjan pääpahis Adalindiin, joka on syyllinen kaikkiin Julietten kärsimyksiin ja joka jo sarjan ensimmäisessä jaksossa yritti tappaa Nickin tädin. Juliettesta tuli hirviö hirviö-Adalindin takia, joten totta kai Nick vaihtaa hirviöstä toiseen. Tie miehen sydämeen vie hänen tyttöystävänsä vahingoittamisen kautta. Ja tietysti paksuksi pamahtamisen!

On vaikeaa hyväksyä sekin että Nick+Adalind-parituksella on paljon faneja. Alan vähitellen uskoa että enemmistö ei olekaan demokratiassa aina oikeassa. Oliko Uuno muka väärässä?

Ihanaa Wellinger ihanaa

Mäkihyppy on siitä harvinainen laji että se jaksaa kiinnostaa minua täysillä vaikka suomalaiset eivät menestyisi tai eivät olisi edes kisassa mukana. Tänäkin talvena on tullut katsottua kaikki maailmancupin kisat.

Pöngchöngin talviolympialaiset 2018 saivat mahtavan alun kun suosikkini Andreas Wellinger voitti normaalimäen. Wellinger oli ykkönen ennen kisaa kaikessa: harjoituksissa, karsinnan koekierroksella, karsinnassa, kisan koekierroksella. Kultaan en silti uskonut missään vaiheessa, varsinkaan ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ja se toisen kierroksen hyppy tuli eteen niin nopeasti etten ehtinyt edes jännittää.

Wellingerin voitto tuntui lähes yhtä upealta kuin Ahosen ensimmäinen maailmanmestaruus vuonna 1997. Tällä kertaa en tosin itkenyt, toisin kuin tuore olympiavoittaja. Rupesin miettimään sitäkin että onkohan yksikään suosikkini voittanut koskaan aiemmin olympiakultaa?

Norjan Johann Andre Forfang otti yllättäen hopeaa. Hänestä on alkanut tulla toinen suosikkini sen jälkeen kun näin hänestä pari kuukautta sitten karmean unen (Kolme mäkihyppääjää oli kisassa tasapisteissä ensimmäisen kierroksen jälkeen, ja hyppäsi siksi toisella kierroksella yhtä aikaa. Forfang menetti hyppynsä hallinnan, kaatui, menetti päänsä ja kuoli). Tosin tuon unen takia aloin aina myös pelätä hänen hypätessään. Norjalainen viiksivallu-inhokkini Robert Johannsson sai pronssia.

Hesarin toimittaja taisi olla jo aikamoisessa lauantai-illan kännissä kirjoittaessaan uutisen tästä kisasta. Hänen mukaansa kisan voitti Itävallan Andreas Wellinger, toinen oli Norjan Robert Johansson ja kolmas Slovenian Peter Prevc. Myös puolalaisten Hulan ja Stochin sijoitukset olivat väärin.

Maailmassa on tietysti iso virhe koska jostain kumman syystä Wellingerin voitto ei ollut ykkösuutinen kaikissa Suomen medioissa. Ja olympialaisia näytetään miljoonalta kanavalta, mutta yksikään niistä ei tietysti voinut jatkaa yliajalle mennyttä lähetystä ja kukitusseremonia jäi näkemättä. Ja missään ei kerrota moneltako palkintojenjako on. No väliäkö sillä, tuskin sitäkään näyttäisi Suomessa edes Eurosport.

EDIT: Löysinpäs videot kukitusseremoniasta ja palkintojenjaosta.

Kuvat täältä

Kisan jälkeen olikin hyvä lähteä cityyn juhlistamaan voittoa. Oli tarkoitus mennä Grilssoniin mutta se olikin tosi yllättävästi täynnä, joten tie vei taas Bowl Dineriin. Miksiköhän Suomessa baareilla ei ole ns. sisäänheittoihmisiä? Tuo tuli taas mieleen kun oli tarkoitus mennä (taas) Nousuun kun ei oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut (Intron vesivahinko), mutta mieli muuttui kummasti kun portsari tupakoi sen ovella.