Aloin jossain vaiheessa kesken kaiken katsoa Subin tv-sarjaa Grimm. Sarjaa tehtiin kuusi kautta ja se näytettiin loppuun asti jokin aika sitten Suomessakin. Sitten olikin syytä aloittaa sarja alusta Netflixissä ja katsoa kaikki missaamani jaksot. Jaksokuvauksista pystyin päättelemään että olin katsonut sarjaa ainakin jo toisen kauden lopussa.
Hiukan harmittaa Grimmin päättyminen, mutta valitettavasti sen pääidea oli liian rajoittunut eikä siitä siksi voinut tulla ns. ikuisuussarjaa. Alkoi vähitellen nimittäin olemaan liian epäuskottavaa että suunnilleen puolet Portlandin asukkaista on weseneitä. Onneksi Supernatural porskuttaa jo 13. kaudellaan.
Eniten Grimmissä minua ärsyttää pääjuoni ja Julietten kohtalo. Alussa päähenkilö Nick on onnellisesti yhdessä Julietten kanssa. Lopussa Juliette on uhrannut aivan kaiken Nickin vuoksi, mutta on siitä huolimatta - tai juuri siksi - hylätty ja heitetty syrjään. Nick on vaihtanut Julietten sarjan pääpahis Adalindiin, joka on syyllinen kaikkiin Julietten kärsimyksiin ja joka jo sarjan ensimmäisessä jaksossa yritti tappaa Nickin tädin. Juliettesta tuli hirviö hirviö-Adalindin takia, joten totta kai Nick vaihtaa hirviöstä toiseen. Tie miehen sydämeen vie hänen tyttöystävänsä vahingoittamisen kautta. Ja tietysti paksuksi pamahtamisen!
On vaikeaa hyväksyä sekin että Nick+Adalind-parituksella on paljon faneja. Alan vähitellen uskoa että enemmistö ei olekaan demokratiassa aina oikeassa. Oliko Uuno muka väärässä?
13. helmikuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti