Kävin helmikuussa jopa Mehiläisessä, kun yhtenä keskiviikkoaamuna tuntui siltä että nyt loppui tämä elämä sydänoireiden vuoksi. Se yleislääkäri olikin tosi ihmeellinen, kun tiesi paljon endosta eikä nauranut ainakaan päin naamaa kun sanoin pelkääväni että endo on levinnyt sydämeen. No ekg oli tietysti normaali, tai oli siinä jokin vaaraton poikkeama. Enempiin sydäntutkimuksiin yksityisellä puolella ei ole varaa.
Sain ajan terveyskeskukseen peräti seitsemän viikon päähän. Ehdin jo luopua toivosta sen suhteen että se ajanvarauskirje ikinä tulisi. Sydänoireet olivat siis ehtineet mennä paremmiksi (tietysti palatakseen pari päivää lääkärikäynnin jälkeen). Itse asiassa voin erittäin hyvin monen viikon ajan. Niin hyvin kuin minun nyt on ylipäänsä mahdollista nykyään. Ei siitä paremmasta olosta oikein osaa nauttia kun odottaa vain että milloin se pahempi vointi palaa.
Jokainen terveyskeskuslääkäri jolla olen viime vuosina käynyt on ollut nuori nainen. Eikä tämäkään nyt maaliskuussa sitten muuta keksinyt kuin laittaa lähetteet tähystyksiin. Nehän ovat "pakollisia" kun kyse on vatsakivuista.
Tässä huhtikuun lopussa olisi siis tiedossa tähystykset molemmista päistä, eli gastroskopia ja kolonoskopia. En tiedä saanko sinne mentyä, tai tyhjennyksen tehtyä. Tyhjennnysaineen metsästäminen olikin jo luku sinänsä. En todellakaan käytä KYSin ohjeissa mainittua jota pitäisi juoda litrakaupalla oksentamisen partaalla. Kuopion keskustan apteekeissa ei näkynyt hyllyssä Citrafleetiä. Katsoin netistä että Helsingin Yliopiston apteekissa sitä on, ja ostin sen siis sieltä asti. Ja hiton kallista muuten, lähes kolmekymppiä.
Gastroskopia on viimeinen toimenpide tässä maailmassa jonka haluaisin itselleni tehtävän. En pelkää kipua, siksi kolonoskopia ei haittaa. Mutta tukehtumisen tunne... Saisin täyden paniikkikohtauksen. Ja mitähän traumoja siitä jäisi kun jo valmiiksi yöllisten kohtausteni yleisin aihe on aina ollut tukehtumisen tunne?
Sinänsä "hauskaa" että minulle on kyllä aikoinaan tehty ruokatorven tähystys. Mutta se tehtiinkin nukutuksessa. Miksi ruokatorvi tähystetään nukutuksessa, mutta syvemmälle menevä mahalaukun tähystys ei?
Jos uskoisinkin että noista tähystyksistä olisi jotain hyötyä, mutta ei. Minähän olen täysin terve, kunnes ruumiinavaus toisin todistaa. Tosin siinäkään ei taideta leikata raajoja auki ja etsiskellä niistä mikroskooppista endoa.
Tuossa parisen viikkoa sitten ruokahaluni kärsi pahasti, en pystynyt syömään normaaleja määriä ruokaa ylävatsan täyteyden tunteen ja kivun vuoksi. Yhtenäkin päivänä pystyin syömään pelkän aamupalan. Olihan se aika iso aamupala - lettua, mansikkaa, kermavaahtoa - mutta saman satsin syön ongelmitta joka viikonloppuaamuna.
Laksatiiveilla sain vatsan siihen kuntoon että pystyin risteilyn aikana jopa syömään normaalisti. Vatsan turvotus tosin vaivasi. Mistä oikein löytäisin tosi halvat farkut joihin vatsani mahtuisi? En vaan millään jaksaisi mitään sovittelurumbaa. Oon nyt miettinyt jotain joustovyötäröisiä, mutta niitä ei juurikaan ole kaupoissa.
Ja sitten kun vielä ilmaantuu lisäksi muitakin terveysongelmia niin ei vaan yksinkertaisesti meinaa polla enää kestää. Pahimmillaan olen ollut melkein hermoromahduksen partaalla, kun henkinen terveys ei jaksa näitä fyysisiä juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti