Elämäni hirvein kokemus

En enää koskaan elämässäni suostuisi paksusuolen tähystykseen eli kolonoskopiaan ilman nukutusta. Ja minä kun pelkäsin etukäteen enemmän sitä gastroskopiaa eli mahalaukun tähystystä. Arvasin kyllä että sanani "en pelkää kipua" tulisivat kostautumaan.

Huusin ja itkin ja hikoilin sairaalavaatteet märiksi ja rukoilin lopettamaan. Kuulemma suoleni on tosi mutkainen. Ja voihan endometrioosikin aiheuttaa suolen menoa sykkyrämmälle. Netin mukaan endossa on kuulemma yleistä se että kolonoskopia sattuu niin paljon ettei sitä voida tehdä ilman nukutusta. Mutta lääkäreissä on isoja eroja, jotkut ehdottavat heti nukutusta mutta jotkut runnovat väkisin loppuun asti.

Sain myös aika vahvaa kipulääkettä, mutta en huomannut sillä mitään vaikutusta.

Suolen tyhjennyshän onnistui jopa hyvin Citrafleetillä, vaikken saanutkaan juotua tarpeeksi nesteitä. "Hauskaa" sinänsä että päivää ennen tyhjennystä tein hiukan esivalmisteluja syömällä pussillisen sokerittomia karkkeja, niillä kun on laksatiivinen vaikutus. Sain niistä paljon pahemmat oireet kuin Citrafleetistä... Heräsin keskellä yötä siihen kun vatsani mourusi ja pulpatti ja kipuili. Oli ihan hilkulla etten olisi pystynyt menemään töihin sinä aamuna. "joo tartten sairaslomaa sokerittomien karkkien vuoksi."

Eihän se mahalaukun tähystyskään kivaa ollut, mutta ei sentään koskenut.