Vappua

Tosin minullehan mitään vappua ei ole edes olemassa koska joudun törkeästi olemaan töissä. Kännikalojen keskellä.

Kuva on taas vaihteeksi varastettu Zooplussan mainoksesta.

Elämäni hirvein kokemus

En enää koskaan elämässäni suostuisi paksusuolen tähystykseen eli kolonoskopiaan ilman nukutusta. Ja minä kun pelkäsin etukäteen enemmän sitä gastroskopiaa eli mahalaukun tähystystä. Arvasin kyllä että sanani "en pelkää kipua" tulisivat kostautumaan.

Huusin ja itkin ja hikoilin sairaalavaatteet märiksi ja rukoilin lopettamaan. Kuulemma suoleni on tosi mutkainen. Ja voihan endometrioosikin aiheuttaa suolen menoa sykkyrämmälle. Netin mukaan endossa on kuulemma yleistä se että kolonoskopia sattuu niin paljon ettei sitä voida tehdä ilman nukutusta. Mutta lääkäreissä on isoja eroja, jotkut ehdottavat heti nukutusta mutta jotkut runnovat väkisin loppuun asti.

Sain myös aika vahvaa kipulääkettä, mutta en huomannut sillä mitään vaikutusta.

Suolen tyhjennyshän onnistui jopa hyvin Citrafleetillä, vaikken saanutkaan juotua tarpeeksi nesteitä. "Hauskaa" sinänsä että päivää ennen tyhjennystä tein hiukan esivalmisteluja syömällä pussillisen sokerittomia karkkeja, niillä kun on laksatiivinen vaikutus. Sain niistä paljon pahemmat oireet kuin Citrafleetistä... Heräsin keskellä yötä siihen kun vatsani mourusi ja pulpatti ja kipuili. Oli ihan hilkulla etten olisi pystynyt menemään töihin sinä aamuna. "joo tartten sairaslomaa sokerittomien karkkien vuoksi."

Eihän se mahalaukun tähystyskään kivaa ollut, mutta ei sentään koskenut.

Tabitha 9 vuotta

Kevät taitaa olla Tapsan niin kuin minunkin lempivuodenaika. Heti kun aurinko alkaa paistaa niin Tapsa kyllä löytää sen paikan auringossa.

Tänään onkin tiedossa isot bileet kun juhlitaan äitini huomista 60-vuotispäivää. Löytyi jopa mekko johon jättipääni mahtuu.

En halua mahalaukun tähystykseen

Mitä kuviteltuun endometrioosiini tulee niin sen kivut ovat levinneet mm. molempiin kainaloihin, nivuseen ja lonkkaluun päälle. Sekä jalkoihin ja käsivarsiin. Aivan, tämä luulosairaus leviää nyt huikaisevan huolestuttavaa vauhtia. Jo teini-ikäisenä kipu säteili jalkoihin, ja vuosi sitten pahimmillaan sydämen puoleiseen kainaloon ja kaulalle. Mutta nyt ei ole kyse säteilykivusta vaan ihan pysyvästä levinneisyydestä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Kipu ei ole mitään tavallista lihaskipua vaan tuntuu ihan samanlaiselta kuin endokivut vatsalla.

Kävin helmikuussa jopa Mehiläisessä, kun yhtenä keskiviikkoaamuna tuntui siltä että nyt loppui tämä elämä sydänoireiden vuoksi. Se yleislääkäri olikin tosi ihmeellinen, kun tiesi paljon endosta eikä nauranut ainakaan päin naamaa kun sanoin pelkääväni että endo on levinnyt sydämeen. No ekg oli tietysti normaali, tai oli siinä jokin vaaraton poikkeama. Enempiin sydäntutkimuksiin yksityisellä puolella ei ole varaa.

Sain ajan terveyskeskukseen peräti seitsemän viikon päähän. Ehdin jo luopua toivosta sen suhteen että se ajanvarauskirje ikinä tulisi. Sydänoireet olivat siis ehtineet mennä paremmiksi (tietysti palatakseen pari päivää lääkärikäynnin jälkeen). Itse asiassa voin erittäin hyvin monen viikon ajan. Niin hyvin kuin minun nyt on ylipäänsä mahdollista nykyään. Ei siitä paremmasta olosta oikein osaa nauttia kun odottaa vain että milloin se pahempi vointi palaa.

Jokainen terveyskeskuslääkäri jolla olen viime vuosina käynyt on ollut nuori nainen. Eikä tämäkään nyt maaliskuussa sitten muuta keksinyt kuin laittaa lähetteet tähystyksiin. Nehän ovat "pakollisia" kun kyse on vatsakivuista.

Tässä huhtikuun lopussa olisi siis tiedossa tähystykset molemmista päistä, eli gastroskopia ja kolonoskopia. En tiedä saanko sinne mentyä, tai tyhjennyksen tehtyä. Tyhjennnysaineen metsästäminen olikin jo luku sinänsä. En todellakaan käytä KYSin ohjeissa mainittua jota pitäisi juoda litrakaupalla oksentamisen partaalla. Kuopion keskustan apteekeissa ei näkynyt hyllyssä Citrafleetiä. Katsoin netistä että Helsingin Yliopiston apteekissa sitä on, ja ostin sen siis sieltä asti. Ja hiton kallista muuten, lähes kolmekymppiä.

Gastroskopia on viimeinen toimenpide tässä maailmassa jonka haluaisin itselleni tehtävän. En pelkää kipua, siksi kolonoskopia ei haittaa. Mutta tukehtumisen tunne... Saisin täyden paniikkikohtauksen. Ja mitähän traumoja siitä jäisi kun jo valmiiksi yöllisten kohtausteni yleisin aihe on aina ollut tukehtumisen tunne?

Sinänsä "hauskaa" että minulle on kyllä aikoinaan tehty ruokatorven tähystys. Mutta se tehtiinkin nukutuksessa. Miksi ruokatorvi tähystetään nukutuksessa, mutta syvemmälle menevä mahalaukun tähystys ei?

Jos uskoisinkin että noista tähystyksistä olisi jotain hyötyä, mutta ei. Minähän olen täysin terve, kunnes ruumiinavaus toisin todistaa. Tosin siinäkään ei taideta leikata raajoja auki ja etsiskellä niistä mikroskooppista endoa.

Tuossa parisen viikkoa sitten ruokahaluni kärsi pahasti, en pystynyt syömään normaaleja määriä ruokaa ylävatsan täyteyden tunteen ja kivun vuoksi. Yhtenäkin päivänä pystyin syömään pelkän aamupalan. Olihan se aika iso aamupala - lettua, mansikkaa, kermavaahtoa - mutta saman satsin syön ongelmitta joka viikonloppuaamuna.

Laksatiiveilla sain vatsan siihen kuntoon että pystyin risteilyn aikana jopa syömään normaalisti. Vatsan turvotus tosin vaivasi. Mistä oikein löytäisin tosi halvat farkut joihin vatsani mahtuisi? En vaan millään jaksaisi mitään sovittelurumbaa. Oon nyt miettinyt jotain joustovyötäröisiä, mutta niitä ei juurikaan ole kaupoissa.

Ja sitten kun vielä ilmaantuu lisäksi muitakin terveysongelmia niin ei vaan yksinkertaisesti meinaa polla enää kestää. Pahimmillaan olen ollut melkein hermoromahduksen partaalla, kun henkinen terveys ei jaksa näitä fyysisiä juttuja.

Tallinnan risteily Silja Europalla

Sunnuntaina 10.4. klo 11.25 junalla lähdettiin Kuopiosta kohti Helsinkiä. Matka oli valitettavasti ostettu jo maaliskuun puolella, jotta Deluxe-hytin sai pisteillä vain 28 eurolla. Valitettavasti siksi että perjantaina minuun iskivät niin kovat ja laaja-alaiset kivut että luulin jo kuukautisten alkavan ihan väärään aikaan kuusta. Mutta kyseessä olivatkin "vain" ovulaatiokivut. Ainoa hiukan järkevämpi vaihtoehto minulle olisi jokin äkkilähtö, nytkin olisi pitänyt päättää matkalle lähdöstä vasta tyyliin edellisenä päivänä. Niin olisin tiennyt etten ole siinä kunnossa että olisin halunnut matkalle lähteä.

Tuntui hirveältä että oli pakko lähteä matkalle niin huonossa hapessa. Lauantain aikana alaselkänikin kipeytyi. Tuo endon aiheuttama selkäkipu on erilaista kuin se tavallinen. Jotenkin heikottavaakin.

Jo menomatkalla junassa alkoi järkyttävät kivut erityisesti vasemman jalan vaivaisenluussa. Sen pahimmillaan vatsaan säteilevän kivun vuoksi jouduin moneen otteeseen matkan aikana kävelemään hyvin hitaasti. En tajua mistä tuo varvasnivelten polttava kipu matkustaessa oikein johtuu. Arkena minulla ei onneksi ole tuota kipua, muuten olisin työkyvytön.

Eipä tuo Silja Europa kovin hyvässä kunnossa ollut. Näköalahissit eivät toimineet sunnuntaina, mutta maanantaina toinen niistä oli jopa saatu korjattua. Meidän Deluxe-hytissämme kylppärin suihkunurkkauksen ovi oli hajalla. Hytissä oli ilmeisesti jäljellä edellisten asukkaiden käytetyt pyyhkeet, ja heidän roskansa roskiksessa. Laivaan noustessa hyttien siivous oli pahasti kesken, joten ehkäpä siivoojat vain unohtivat. Siivoja kävi kyllä hytissämme tuomassa minibaariin juomat.

Laiva oli huhtikuisena sunnuntaina jostain syystä aika täysi. Sunnuntait ovat yleensä eläkeläislähtöjä, mutta tällä kertaa mukana oli jopa haalariasuisia opiskelijaporukoita. Kuopiosta. Insinööripäiviltä ilmeisesti? Oli jotenkin masentavaa kulkea näiden porukoiden perässä ja tajuta olevansa heitä 20 vuotta vanhempi.

Laivan yökerho oli ennen iltayhtätoista niin täysi, etten jaksanut jäädä odottamaan keskiyön showta. Mikä oli tietysti tosi typerää sillä olin valinnut sunnuntailähdön lauantain sijasta lähinnä sen shown takia. Mutta en vain kestä mökää ja ihmisjoukkoja.

Nykyään laivoilla ei ole enää valokuvausta eikä keskiyön showtakaan kuin joinakin päivinä. Eikä edes bingoa. Mitähän risteilyistä riisutaan seuraavaksi?

Sää oli koko reissun ajan tosi kaunis. Että siitä ei voi valittaa.

Minisarja: 11/22/63

Stephen Kingin romaaniin perustuva, Kennedyn murhan estämisestä kertova minisarja 11.22.63 oli minulle pettymys. Paljoa ei olisi missannut vaikka olisi katsonut sarjasta vain ensimmäisen ja viimeisen jakson. Enpä tainnut tykätä pääosan esittäjästäkään.

Moni sanoo itkeneensä viimeisen jakson lopussa. Ei, ei, ei. Tämä sarja ei saanut minussa minkäänlaista tunnetta aikaiseksi. Kirjan lopussa kyllä itkin, se oli niin ihana.

Ainoa hyvä puoli sarjassa on upeasti toteutettu 60-luku.

Sarja alkaa Suomessa Foxilla ensi maanantaina, Walking Deadin tilalla.