Haluaisin pelata Dreamlight Valleytä kellon ympäri, todella addiktoiva peli jossa riittää tekemistä. Harmi vaan että niska ei kestä sen jatkuvaa pelaamista vaan menee paskaksi.
Samalla haluan editoida esikoisromaaniani. Pitäisi myös katsella Teho-osastoa ja Miehen puolikkaita. Sekä tietysti lukea kirjoja.
Eli kiirettä pitää!
Teho-osasto pettää aina
Kylläpä taas sai pettyä Teho-osaston televisiointiin. Olin odottanut pitkään 9. kauden ensimmäistä jaksoa Chaos Theory, koska siinä Romano menettää kätensä. Jo heti aluksi tuntui siltä että jokin on pahasti pielessä, ja kohtauksen edetessä kävi selväksi että sitä oli pätkitty monesta kohtaa rankalla kädellä. Ei näytetty esimerkiksi käden irtoamista, eikä myöhemmin kauempana olevaa irtokättä. Ei voitu näyttää edes irtokäden laittamista muovipussiin, eli kaikki kiva gore oli sensuroitu. Jopa oksentaminen. Ei näin. Joutuu taas tyytymään Youtuben leikkaamattomaan versioon. Hauskaa oli sekin että seuraavan jakson "previously on ER"-kohdassa näytettiin käden irtoaminen paremmin, oli kai unohtunut sensuroida.
Vanha nainen baarissa
En ollut ollut baarissa sitten helmikuun 2020, enkä ulkona syömässä sitten syntymäpäiväni 2020. Silloin olikin poikkeuksellista kun Kuopiossa ei ollut Viinijuhlia, ja pääsi jopa Wanhaan Satamaan syömään.
Mutta nyt oli baarissa järkyttävää tajuta ettei ryyppääminen kiinnosta. Että mieluummin olisin kotona pelaamassa Dreamlight Valleytä. Olin kiinnostunut tietämään paljonko suosikkidrinkkini Caipiroska maksaa nykyään. Vastaus: 9,70 euroa Gloriassa. Kalliiksi tulisi/tuli känni.
En ollut pitänyt korkkareita viiteen vuoteen, pelotti tosissaan että murran nilkkani. Jalat kipeytyivät heti alusta asti, pitää siis luopua noista kengistä. Ja nyt pelottaa että vika ei ollutkaan noissa kengissä, vaan mitä jos kaikki korkkarit sattuu jalkoihin?
No sain viimein ulkoiluttaa pinkkiä kukkamekkoani. Ostin sen Ebaystä syksyllä 2019, big mistake koska korona iski. Mekko on polyesteriä eli muovia, ja siinä on vuori. Eli se on päällä kuin kaksinkertainen muovikuori. Eikä se edes istu minulle kunnolla, olen liian laiha.
Ja sitten yhtenä yönä minulla oli yöllinen kohtaukseni, jossa näin päivämäärän 13.8. ja ajattelin heti sen olevan kuolinpäiväni. Aamulla otti sydämestä, ja tajusin että sehän oli Tapsan kuolinpäivä.
Juhannus?
Uskaltauduin seuraavan kerran ulos vasta juhannusaattona, onneksi jalkoihin koski vain vähän. Ensimmäisen kerran koskaan näin Puijon metsässä jonkin eläimen. Se taisi olla metsäkauris tai peura.
1 kommentti:
🌞 Elävä ja rehellinen kuvaus kiireisen kesäloman arjesta
Tekstisi tuo vahvasti esiin sen, miten kesäloma voi olla yhtä kaoottinen ja pirstaleinen kuin arki, eivätkä odotukset aina kohtaa todellisuutta. Pidin erityisesti konkreettisista esimerkeistä—puhelin- ja pankkiasioiden säätämisestä, lenkkareiden "seikkailuista" sekä teknisen kirjoitusesteen keskeneräisyydestä—ne antavat aidon ja suorapuheisen äänen tavallisen menopohjasen elämän keskelle.
Lähetä kommentti