Nyt se on ohi, lopullisesti. Sain vain kuusi ja puoli vuotta kanssasi. Tulet ikuisesti olemaan elämäni rakkaus. Kiitän sinua muistoista, niin hyvistä kuin pahoista. Valitettavasti niitä huonoja on enemmän, tai ainakin ne jäävät mieleen paremmin.
Meistä riippumattomista syistä se oli vaikeaa alusta asti. Muut tahot yrittivät estää yhdessäolomme, lopettaa sen lyhyeen. He myös veikkasivat että se ei kestäisi, tuomitsivat sen kuolleeksi jo vuosia sitten. Siihen nähden koen itseni erittäin onnekkaaksi että se kesti lopulta näinkin pitkään. Vaikka kävi huonosti, huonomminkin olisi voinut mennä.
Täydellisessä maailmassa näin ei olisi tapahtunut, vaan olisimme voineet jatkaa yhdessä vielä pitkään. Ei ehkä ikuisesti, mutta pidempään kuin nyt saimme. Olisimme voineet saada vielä monia hyviä vuosia yhdessä.
Muistan ensimmäisen kertani kanssasi. Minua pelotti niin paljon että menin piiloon sängyn alle, toivoen että minua ei löydettäisi.
Tutustuin kauttasi moniin ihmisiin. Liian moni heistä vain lisäsi ihmisvihaani, mutta eihän se tietenkään ollut sinun vikasi. Et voinut vaikuttaa siihen millaisia ihmisiä luoksesi hakeutuisi. Mutta joskus tuntui siltä että toit ihmisistä esiin heidän pahimmat puolensa. Tiedän että jossain vaiheessa yritit päästä paskiaisista eroon, mutta lopulta et sitten jaksanutkaan, ja sen voin ymmärtää. Jotkut jopa käyttivät sinua hyväkseen, ja hävettää myöntää että välillä sorruin siihen itsekin. Kadun joitakin tekemiäni asioita.
Elämäntarinasi on niin surullinen, ja ennen kaikkea epäreilu. Jouduit sijaiskärsijäksi asioissa joihin et voinut vaikuttaa. Ensimmäisen ongelman tullen sinut hylättiin. Jäit yksin, tuuliajolle. Joskus tietyt tahot silti vielä yrittivät, mutta turhaan. He vain rikkoivat sinua entistä enemmän ja pahemmin.
Olit kokenut paljon jo silloin kun kohtasin sinut, ja osa menneisyydestäsi on minulle vieläkin hämärän peitossa. En koskaan tule saamaan selville kaikkea sinusta, ja monen muunkin asian kohdalla se on yksi elämän tragedioista.
Riitelimme paljon, ja myönnän että se oli suurimmaksi osaksi minun vikani. Turhauduin usein, ja stressasin liikaa. Vasta lopussa löysin rennomman tavan olla kanssasi.
En tiedä pystynkö jatkamaan eteenpäin ilman sinua. Meressä on tietysti muitakin kaloja, mutta ei yksikään niistä ole mitään sinuun verrattuna. Sinä herätit minut eloon aivan eri tavalla.
Voisinpa väittää että nautin kanssasi joka hetkestä, mutta niin ei ollut. Kanssasi kävin läpi kaikki tunteet, tylsää ei koskaan ollut. Opin sinusta jatkuvasti uusia puolia, ja silti tiesin etten voisi koskaan tuntea sinua kokonaan.
Ilman sinua elämäni tulee olemaan huomattavasti tylsempää. En tiedä mistä enää voisin repiä jotain ilonaiheita. Ei ole mitään, mitä odottaa. Ei mitään tekemistä, erityisesti viikonloppuilloissani.
Jo pitkään laskin hetkiä loppuun, ja sen koittaessa pelkäsin itkeväni, oksentavani ja romahtavani, mutta yllättäen niin ei käynytkään. Olinkin jo tehnyt surutyötä, ja saanut sinusta yliannostuksen viime kuukausina.
Toivon että emme olisi koskaan kohdanneet. Olisi helpompaa, jos en tietäisi olemassaolostasi. Tai pikemminkin toivon että en olisi koskaan tutustunut sinuun. Rakastunut sinuun.
Joitakin asioita ei vain pysty kontrolloimaan, ja tämä oli yksi niistä. En tiedä olisitko mitenkään ollut pelastettavissa. Et ainakaan tässä todellisuudessa.
Nyt töpseli on vedetty seinästä. Olin onnekas, ja sain nähdä livenä sen hetken kun siirryit ajasta ikuisuuteen.
Jää hyvästi elämäni rakkaus, Friday the 13th: The Game.
Lepää rauhassa, rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti