Elokuva: Greatest Days

Elisalta tuli viime viikolla sähköpostia että saisin katsoa viisi elokuvaa ilmaiseksi. Yksi noista leffoista kuului jopa katsomislistalleni: Take That-musikaali Greatest Days.

 

Muistin sitten yhtenä yönä että se elokuva on saatavilla vain sunnuntaihin asti. Ja perjantaipäivän ratoksi sitten katsoin sen.

 

Greatest days kertoo ystävyksistä jotka olivat ysärillä suuria Take That-faneja. Ja nykyhetkessä he tapaavat uudelleen, kun yksi heistä voittaa liput reunion-konserttiin.

 

Greatest days on saanut huonoja arvosteluja. Sen budjetti oli haluttua pienempi, koska Take That ei koskaan menestynyt USA:ssa, ja siksi sieltä ei rahoitusta tullut.

 

 

Jotkut ovat myös haukkuneet biisien versioita, mutta itse tykkäsin niistä kovasti. Mukana olivat niin suosikkini (Never forget) kuin inhokkini (Back for good), ja kaikkea siltä väliltä. Parasta on juuri biisien bongailu ja tunnistaminen. Upeaa musiikkia. Onneksi Youtubesta löytyy leffan koko soundtrack. Tykästyin myös Take Thatin uuteen versioon biisistä Greatest day, siitä alkuperäisestä en ole koskaan liiemmin tykännyt.

Yhdessä kohtauksessa oli mukana jopa itse Take That, tai siis se kolmikko mikä siitä on jäljellä. Katusoittajina jotka kerjäsivät pennosia, hauskaa.

 

Sitten tarvitaan vielä NKOTB-musikaali...

Sunnuntaiyön draamaa

Enpä arvannut mitä draamaa seuraisi siitä että Japanin mäkihyppykisa järjestetään neljältä aamuyöllä Suomen aikaa.

 

Heräsin yöllä puolison kuorsaukseen, kävin vessassa ja katsoin kelloa. Avatessani telkkarin ensimmäisellä kierroksella oli jäljellä noin kymmenen hyppääjää.

 

Ensimmäisenä huomasin että Domen Prevc on johdossa. Sitten huomasin että telkkari ei nauhoita. Vaikka olin laittanut telkkarin nauhoitukseen. Miksi se ei tottele kuria? Miksi se oli vaihtanut oikealle kanavalle vaikka ei nauhoita?

 

Ja tietysti Andreas Wellinger ei pärjännyt kun Domen pärjää. Joutui pelkäämään pääseekö Wellinger edes toiselle kierrokselle. Wellinger oli siis lauantain kisassa kolmas.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen lähetys pätkäistiin juuri kun olisi näytetty johtajan hyppy. Kiitos Viaplay, olet paska.

 

 

Menin sitten katsomaan nauhoituksia, ja huomasin että telkkari oli kyllä aloittanut nauhoituksen, mutta oli jostain syystä lopettanut sen 31 minuutin jälkeen.

 

Sitten huomasin että nauhoitus oli loppunut juuri ennen Domenin hyppyä.

 

Vitutti niin saatanasti. Ajattelin etten koskaan näe Domenin hyppyä. Kun hän kerrankin johtaa ensimmäisen kierroksen jälkeen.

 

Halusin niin kovasti ottaa telkkarin kainaloon ja heittää sen alas parvekkeelta. 

 

Menin Viaplayn nettipalveluun katsomaan Domenin hypyn.

Olin varma ettei Domen voittaisi kisaa. Eihän nämä johdossa olevat nyypät (jk) koskaan pärjää toisella kierroksella. Paskat housussa tai jotain. Tiesin että vaatisi ihmeen päästä edes palkintopallille.

 

Ja sitten... Domen voitti koko kisan! Jotenkin ihmeellisesti toisenkin kierroksen hyppyyn löytyi ne tarvittavat viimeiset metrit.

 

 

Jostain syystä Wellingerin menestys tällä kaudella ei ole tuntunut oikein miltään. Mutta Domenin voitto tuntui. Mutta FIS tiesikin kertoa että Domenin edellisestä voitosta oli viisi (!!) vuotta. Wellinger oli ennen ykkössuosikkini ja Domen kakkonen, mutta jo jonkin aikaa on ollut toisinpäin. 

 

Ja sitten... Viaplay lopetti lähetyksen juuri kun olisi ollut voittajan haastattelu. Seuraavan ohjelman alkuun oli yli kaksi tuntia aikaa, joten lähetystä olisi hyvin voinut jatkaa vielä sen minuutin verran. Kiitos Viaplay, olet paska.

 

 

 

Highlights + se haastattelu!

Viimeinen vihollisenpäivä

Mietin hyvissä ajoin mitä katselisin ystävänpäivän kunniaksi. Vuosi sitten katsoin kotona Titanicin, kun se oli teattereissa, mutta en tietenkään mennyt koronaa hankkimaan.

 

 

 

Jo ennen muuttoa halusin pitkään katsoa Buccaneersin, mutta silloin se kaatui siihen ettei minulla ollut tietokoneessa toimivaa dvd-asemaa. Eli siitä on niinku aika monta vuotta kun olen katsonut sen viimeksi.

 

The Buccaneers eli Viattomat valloittajat on kuusiosainen BBC:n minisarja, joka perustuu Edith Whartonin kirjaan jota ei ole kai vieläkään suomennettu. Sarjassa seurataan neljää nuorta amerikkalaista naista, jotka lähtevät Englantiin hankkimaan aristokraattiset aviomiehet.

 

Omistan tuosta sarjasta dvd:llä sekä suomiversion että Hollannin. Suomiversio on paskottu, siinä ei ole normaalia jaksojakoa ja lisäksi siinä tuntuu olevan jotain outoja ja epämääräisiä ylimääräisiä kohtauksia. Olen tainnut katsoa sen vain kerran, ja sen jälkeen tyytynyt aina hollantiversioon. Mutta siinä on saatavilla tekstitys vain hollanniksi, ja siksi on pakko pitää ääniä kovalla, ja silti menee 90% puheesta ohi.

Olen aina tykännyt enemmän tuon minisarjan jaksoista 4-5 (6) kuin alusta, ja joskus osasin ulkoa paljon noiden jaksojen dialogia. Johtuu kai siitä että silloin kun tuo sarja alunperin esitettiin televiisorissa niin näin sen vain neljännestä jaksosta asti. Ja siitä että alkujaksoissa on liikaa huutavia ja kikattavia tyyppejä...

Huomasin nytten että Buccaneersista on tullut Apple TV:lle kokonaan uusi sarja (Hesarin arvostelu), joka on alkanut marraskuussa 2023. Toinenkin kausi tuosta on tulossa. Aluksi tuo remake kiinnosti, mutta sitten luin jaksokuvaukset ja totesin että joo-o, ei kiitos. Tulee taas vaihteeksi tasan yksi sana mieleen: pyhäinhäväistys. Olenhan jo sanonutkin siitä kun remakeissa pitää tehdä muutoksia vain muutosten vuoksi. Ja kun historiallisia sarjoja pakotetaan nykymuottiin... Enhän pystynyt katsomaan Bridgertoniakaan, vaikka yritin monta kertaa.

 

Halusin katsoa Halloweenin ystävänpäivän kunniaksi jonkin romanttisen leffan, enkä taida omistaa niitä dvd:llä kovin montaa. Romanttisia komedioita tehdään liukuhihnalta, ja yksi niistä on 27 Dresses. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä. Se kertoo naisesta joka haluaa epätoivoisesti naimisiin, mutta on ollut morsiusneitona 27 kertaa.

Ja miksi sitten otsikko "viimeinen vihollisenpäivä"?  Tämä on viimeinen ystävänpäivä jona saan pelata suosikkipeliäni Friday the 13th: The Game. Etkot toki pidin jo lauantaina. 

Ja voihan tämä tietysti olla viimeinen ystävänpäivä muutenkin. Kuka tahansa meistä voi olla seuraava koronan pitkäaikaisvaikutusten aiheuttaman äkkikuoleman uhri. Esimerkkejähän heistä uutisoidaan mediassa joka hiton päivä. Mutta silti, koronaa kaikille, ja monta kertaa vuodessa! 

 

Kossua ja vodkaa

Villi viikonloppu, ja vieläpä ystävänpäivän etkot.

Olihan se "pakko" juoda vodkaa kun veri ei kierrä jaloissa ja ainoa asia joka siihen ehkä voi auttaa on veren ohentaminen, ja alkoholi ohentaa verta. Ja on pakko juoda kokista koska se auttaa ummetukseen, ja tutkitusti jopa suolitukoksiin. Harmi vaan että hampaani eivät kestä kokista. 

 

(tää onkin yksi kaikkien aikojen suosikkikuvistani)

 

Kissan katoamistemppu

 

Lauantai olikin harvinainen päivä kun oli kaksi mäkihyppykisaa. Ensimmäinen klo 16.15 ja toinen keskiyöllä, joten piti ajoittaa Fridayn peluu kisojen väliin. Kesken pelaamisen etsittiin Tapsaa ainakin kahdella matsien tauolla. Lopulta Tapsa löytyi samasta huoneesta missä pelattiin, eli makkarin nurkasta kakkostelkkarin takaa. 

Lauantain yksilökisan USA:ssa voitti Kossu eli Slovenian Lovro Kos, ja se olikin hänen ensimmäinen voittonsa. Super teamissa Saksa hävisi voiton 0.2 pisteellä, ja Kossun ja Domenin Slovenia ei pärjännyt, hävisi jopa Italialle.

 

 

Sunnuntain kisassa suosikkini Andreas Wellinger ja Domen Prevc olivat jaetulla 16. sijalla ensimmäisen kierroksen jälkeen. Vitsailin siis taas kerran siitä että nythän niitten pitää hypätä yhtä aikaa. Toisella kierroksella kun Domen meni oman hyppynsä jälkeen johtoon rupesin haaveilemaan siitä että he olisivat tasapistein johdossa, eli joutuisivat istumaan sylikkäin johtajan pallilla. Nuo mäkihyppykisojen johtajien pallit kun ovat aina surkuhupaisan huonoja. Oikea unelmanihan on että Domen ja Andreas olisivat yhtä aikaa palkintopallilla. Parasta olisi tietysti kaksoisvoitto. Not gonna happen...

Wellingerin vilkutellessa johtajan pallilla totesin taas kerran että "vittuillakseni vilkuttelin" ja "Saksa on paska maa". (pitää kai kertoa tässä vaiheessa että Wellinger on saksalainen)

 

 

Ensi viikonloppuna hypätäänkin Japanissa. Lauantaiaamuna on kisa yhdeksältä, ja sunnuntaiyönä neljältä. Oh the horror. Saa nyt muutenkin nähdä ketkä hyppääjät jaksaa sinne asti mennä.

Sunnuntai-illan ratoksi meillä oli haistelutalkoot kun yritettiin selvittää mistä paha haju tulee. Haisteltiin tarkasti Zooplussan paketin kaikki kissanruuat. Sitten mysteeri ratkesi kun eteisessä ollut oksennukseksi luultu jätös paljastuikin paskaksi. Mutta kaipa se on niin että jos se haisee kissanpaskalta niin se varmaankin on kissanpaskaa.

 

 

Sitten saatiin viimein katsottua loppuun toka Downton Abbey-elokuva, se oli parempi kuin odotin. Pitäisi kai tehdä fan serviceä ja kirjoittaa tuolle leffalle parempi loppu. Sellainen jossa vihaamani tyypin toinenkin vaimo kuolee synnytykseen. Olenhan jo aiemmin kirjoittanut fan fiction-tarinan jossa Edith ajaa autolla Maryn päälle (tahallaan). Ja et kai Cutter sinäkin?! (siis miksi kaikki miehet rakastuvat Maryyn?)

 

 

Salapaskoja

Kalin Mirataz-kuuri kesti lopulta aika tasan viisi viikkoa. Normaalisti yhden voideputkilon pitäisi kai riittää kaksi viikkoa, mutta eläinlääkäri antoi vähän erilaisen annostusohjeen, ja oli se annostelu muutenkin vähän sinnepäin. Ainakin toistaiseksi Kali on jatkanut syömistä kuurin loppumisesta huolimatta.

 

Mutta mitä tulee mustiin täpliin Kalin nenässä ja korvissa, googlettelin ja ne taitavat olla kissojen kesakoita (lentigo englanniksi). Tietty tuo ajoitus vähän hämää, kun ne ilmestyivät juuri masennusvoiteen käytön aikana.

 

 

Kali sai aiemmin laksatiivia joka toinen päivä, mutta sillä alkoi olla taas paskomisvaikeuksia, joten annan sille nyt Pegorionia joka päivä. Tosin Kali taitaa nykyään paskoa lähinnä öisin, joten sen tilannetta ei oikein tiedä. 

Ja mitä minuun tulee niin vuosia sitten minulla oli aina ripuli menkkojen aikaan, mutta nykyään tilanne on päinvastainen. Kehitys kehittyy eli endometrioosi leviää ja laittaa suolta koko ajan enemmän tukkoon. Vaikka olin syönyt sokerittomia karkkeja eli laksatiiveja joka päivä kuin leipää niin se ei viimeksi riittänyt. Päätin kokeilla Kalin laksatiivia eli Pegorionia, mutta vain yhden pussin kun aikuisen ihmisen pitäisi ottaa kerralla kaksi. Ei minulla ole varaa tähän... paskaan. Pun intended!! Kun jätin viljat pois ruokavaliosta vuonna 2005 vatsa alkoi toimia täydellisesti, mutta sitten endo tuli mukaan bileisiin pilaamaan kaiken.

Suuni on alkanut tosissaan ärsyttää minua. Kun yksi kohta paranee niin toinen alkaa oireilla. Tiesin kyllä että minun olisi kannattanut mennä hammaslääkärille jo viime kesänä, mutta en vaan halunnut kuulla tuomiota siitä mitä vahinkoja hampaiden pureminen yhteen on aiheuttanut. 

 

Jumpatessa tuli mieleen että onpa niska ollut hyvässä kunnossa viime aikoina. Istuin sitten syömään sipsejä ja katsomaan Twitchistä Biorand randomizer-turnauksen finaalia, kun iski huono ja outo olo niskaan, päähän ja silmiin. Myöhemmin myös raajat puutuivat, erityisesti oikea jalka ja vasen käsi.

 

Mutta sitten vasta hauskuus alkoikin. Tiistaina alkoi polttaa varpaita illalla suihkussa. Seuraavana aamuna herätessä sisäistä kutinaa rinnoissa ja kainaloissa. Viime yönä en voinut nukkua erityisesti varpaiden polttelun, mutta myös laksatiivien aiheuttaman vatsakivun, kutinan ja niskan, pään ja silmien kipujen vuoksi. En tajua miksi nuo varpaat nyt niin polttelee, kun jalat on ollut ns. normaalissa kunnossa viime kuukaudet. Polttelun iskiessä ensimmäinen ajatus oli tietysti korona.