Joulu ilman kissoja

Vajaa pari viikkoa ennen joulua olin ensimmäistä kertaa yksin kotona. Aiemmin oli sentään kissoja suojelemassa kummituksilta. Nyt kissat ovat itse kummituksia. Molempina öinä sydän hakkasi niin etten pystynyt nukkumaan, oli pakko ottaa orapihlajaa.

 

 

Ruokatilaus osui huonosti jo viikko ennen joulua, ja mietin riittääkö kinkuissa ja ennenkaikkea rosolleissa päiväys, ja ne olivatkin yllättävän hyvät. Ostin vielä varmuuden vuoksi kaikkia erilaisia rosolleja, että edes yhden päiväys olisi yli joulun. Minähän en jouluna paljoa tarvitse. Kinkku, rosolli ja majoneesi riittää. Ja Lumiukko, joulurauhan julistus ja Samu Sirkka. Ihme kyllä sain tällä kertaa katsottua Yksin kotona 2:n kokonaan, viimeksi jäi kesken.

 

Koska kissoja ei enää ole voisi laittaa joulukuusenkin, aidon tai muovisen. Muovista pöytäkuusta ei voinut pitää koska Tapsa halusi syödä sen. Aito iso kuusi meillä oli vain kerran, ja kissat todellakin olivat sen kimpussa. Paperisen pöytäkuusen kimppuun halusi ainakin Olle, en muista halusivatko muutkin. Mutta nää kuvat on aidosta pöytäkuusesta kymmenen vuoden takaa. Ja pitänee kait muutenkin mainita että kaikki tämän postauksen kuvat ovat wanhoja.

 

 

 

Vois ottaa myrkyllisen joulukukan, ja olla välittämättä lahjapakettien kissoille hengenvaarallisista naruista.

 

 

Tänä jouluna ei lautapelejä pelata vaan pelkästään Fridaytä, sen viimeisenä jouluna. Saa nähdä riittääkö pelaajia, vai onko kaikki jossain ihmeen "joulunvietossa". Mutta tavoitteena on siis Chadin punaisen speedoperseen heiluttelu.

Mäkihypyn maailmancup alkoi

On kaksi aihetta joilla ei saa blogille lukijoita: pelit ja penkkiurheilu. Joten tässäpä taas semmoista.

Lillehammer 

 

Mäkihypyn maailmancup alkoi suosikiltani Domen Prevciltä hienosti. Ensimmäisen kisan karsinnassa viimeinen sija (ja vasta viikkoa myöhemmin sain sattumalta tietää että Domen kaatui!! Kun sitä vaihtoehtoa tuli heti mietittyä. Ylellä oli Rukan karsinnan jälkeen Domenin haastattelu, ihmettelin että miksi kun ei karsintaa voittanut tai mitään. Sitten näytettiin Domenin hyppyä, ja se olikin edellisen viikonlopun kaatuminen! Huono alku kaudelle, onneksi ei loukkaantunut). Toisen kisan karsinnassa hylkäys.

 

kuva: Effin' Birds (mainoslinkki)

 

Ruka

 

Lauantaina vähänkö olisi harmittanut jos olisi ollut Fridayn peli-ilta, kun mäkihyppy kisan alku ja loppu venyi. 

 

Ja sitten sunnuntaina toinen suosikkini Andreas Wellinger meni voittamaan yhden kierroksen kilpailun. Ja sitäkin sai hävetä että suomalaiset laittoivat palkintopalllin kakkosen ja kolmosen väärinpäin.

 

 

Domen pääsi kisaan mutta ei toiselle kierrokselle hypättyään huikeat 80 metriä. Joo, vois ehkä sanoa että jokin varmaan meni vikaan?

 

Puola

 

Domen ei taaskaan päässyt lauantain kilpailuun. Hyvin menee.

Domen pääsi sunnuntain kisaan, ja tuuletin. Oli syytäkin. Nimittäin ensimmäisellä kierroksella Domen hylättiin. Ei tosin olisi muutenkaan päässyt toiselle kierrokselle.

 

Ei paljon huonommin voisi kausi alkaa. Jos minusta tuntuu pahalta niin mites sitten Domenista? Hän sanoi somessa että "it is time to get things sorted out", tarkoittaako tuo sitä että ei ole mukana seuraavassa kisassa?

 

No joo. Tässä on se "ongelma" että Wellingerin viime kausi sujui tosi hyvin. Mutta mitä paremmin hän menestyi niin sitä vähemmän minua kiinnosti. Enkö olekaan glory hunter? Jo pitkään on kääntynyt niinpäin että Domen on ykkössuosikkini mäkihypyssä Wellingerin sijasta.

 

Viaplay pettää aina

Viaplay on ollut vieläkin paskempi kuin ennen. Karsintaa ei jakseta näyttää ollenkaan, ei edes netissä. Kaipa ne aattelee ettei ketään Suomessa kiinnosta mäkihyppy.

 

Että on kiva maksaa Viaplaylle isot rahat mäkihypyn vuoksi, ja sitten sitä mäkihppyä ei jakseta edes näyttää. Tosi reilu meininki.

"Voi olla paskaa, mutta sillä mennään"

- Amazing Race Suomi

 

Viimeisen tenttipäivän eli viime viikon tiistain kunniaksi aloin kirjoittaa uutta novellia. Ja keskiviikkona toista. Torstaina jatkoin sitä, ja vielä nukkumaanmenoaikaan aloin editoita kolmatta, joka on ollut lähes valmis jo pitkään. Lisäksi on ainakin kaksi muuta työn alla olevaa novellia.

 

Joskus vaan tuntuu siltä että voisin suoltaa tietyistä aiheista tekstiä liukuhihnalta, sitä vain tulee ja tulee. Kuin ripulipaskaa.

 

Kirjoitan nykyään novellini suoraan englanniksi. Turha niitä on suomeksi kirjoittaa kun työnnän ne Amazoniin myytäväksi.   

 

Ja uusimmassa romaanissani on 70 000 sanaa kasassa, jipii? Not.

 

Pari pientä ikävää terveysvaivaa.

 

Sen jälkeen kun viimein vuosikymmenten jälkeen lopetin kynsieni lakkaamisen niistä tuli vuosiksi vahvat ja kestävät. Mutta eivätpä ole enää. Oikeasti kynnet halkeavat pituussuunnassa kun vaihdan lakanoita. Ja ongelma ei ole vain yhdessä kynnessä. Mistä tuo oikein johtuu? Raudanpuute on kai todennäköisin epäilty.

Minulla on kahdet erilaiset silmälasit, joista toisia pidän kotona ja toisia kodin ulkupuolella. Ja ne ovat olleet käytössä vuosia. Niin viime aikoina minusta on tuntunut siltä kuin nuo ulkolasit ärsyttäisivät korvieni tauksia. Yhtenä päivänä sitten korvan taakse olikin ilmestynyt tosi kipeä patti, en tiedä mikä se on. Mutta on kyllä outoa tällainen efekti niin monen vuoden jälkeen, varsinkin kun pidän noita ulkolaseja niin vähän, vain pari tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa. Tosi ikävää jos ei pystyisi silmälaseja käyttämään koska korvat ei kestä niiden sankoja. Ja mitäs seuraavaksi tapahtui? Ilmestyi vertavuotava haava nenään juuri siihen kohtaan mihin silmälasien nenätyyny osuu. Ei hyvä.

 

Kävipä aikamoinen tuuri kun eniten haluamani peli eli Spiritfarer tuli aikamoiseen tarjoukseen, maksoi vain 3,74€. Ei ollut koskaan aiemmin ollut läheskään noin halpa. Tosin kirpaisi kun maksoin yli 90 euroa vuodesta Playstation plussaa. En olisi oikeasti enää tarvinnut kuin sen yhden kuukauden, Fridayn takia.

 

Tuli ihan kylmät väreet kun Playstationin 30-vuotisjuhlan takia PS5:n käynnistäessä tuli samat jutut kuin ensimmäistä Pleikkaria käynnistäessä...

 

Maxin tilaus loppui jo jokin aika sitten. Ehdin Teho-osastossa viidennen kauden alkupuolelle asti. Teki vähän mieli lopettaa jo 4. kauden loppuun, kun tietää mikä Lucyn kohtalo on. 💔

Chromeen tuli päivitys, ja sen jälkeen se on toiminut huonommin. Joutuu välillä sulkemaan sen että se jaksaisi taas ladata nettisivuja. Ja pahiten tuo on vaikuttanut Twitchiin: En enää pysty osallistumaan veikkauksiin, en saa bonuspisteitä ja saatuja ilmoituksiakaan ei saa klikattua pois. Ärsyttävää. Ja sittenpä huomasin etten enää edes pysty rupeamaan seuraamaan uusia striimaajia. Oli siis pakko vaihtaa Firefoxiin. Ja siinä taas ärsyttää se että jotain sivustoa ei voi vain yleisesti mykistää, vaan se pitää tehdä aina erikseen jokaiseen välilehteen. Piti siis ladata Firefoxiin asian mahdollistava lisäosa. Satun olemaan hiljaisuuden ystävä.

 

Valitusta suosikkipelistäni

Alle kuukausi jäljellä peliaikaa pelissä Friday the 13th: The Game. Tuntuu siltä että pelin lähetessä loppuaan kaikki paskiaiset kaivautuvat ulos koloistaan.

Vähänkö minulla menee "joskus" hermot muihin pelaajiin Fridaytä pelatessa. Tuntuu siltä että isoimman osan ajasta ongelma ei ole Jason vaan ne muut uhrit. Jotka idiootteina tekevät kaikkensa ettei kukaan voisi päästä pakoon.

 

 

Yksi esimerkki pupuna pelatessani: Auto oli liikenteessä mutta pysäytettiin. Kaikkien tapellessa autosta olisi ollut hyvä aika tehdä jotain muuta. Mutta Buggzy ehti ottaa toiset avaimet ennen minua, ja juoksi kohti jo liikkeellä olevaa autoa. Löysin myöhemmin bensaa toiseenkin autoon, mutta se oli turhaa. Koska ne avaimet olivat toisen auton luona jonkun taskussa. Kuten myös aiemmin kartalla näkynyt fusekin!! Kun historia osoittaa että kaikki todennäköisesti kuolevat sen auton luokse. Pahinta Jasonille olisi jos montaa asiaa tehtäisiin samaan aikaan, mutta eihän sellaista tapahdu kuin harvoin.

Vastaavia esimerkkejä löytyy miljoonia muitakin. Sekin kerta samalla pienellä Higginsin kartalla. Kun toiselle puolelle jokea olisi tarvittu fuse, avaimet ja auton toinen osa. KAIKKI ne, kaikki counselorit ja Jason olivat toisen auton luona. Täysin mahdotonta selviytyä.

 

 

Kun olen näinä viime kuukausina ottanut sen periaatteen että 99% ajasta teen ragequitin. Se suojelee sydäntäni, suojelee mielenterveyttäni ja suojelee minua stressiltä. Kun en joudu tapetuksi muiden pelaajien idiotismin vuoksi. Ragequit näissä tilanteissa tuntuu hyvältä. "Not my problem."

 

Yksi viimeaikojen esimerkki. Kiirehdin etsimään gasiä veneeseen, mutta Vanessa ehti ensin. Aluksi Vanessa suuntasi kohti sitä cabiniä jossa propelli voi olla. Noh siellä paljastui että joku oli jo löytänyt sen. Seuraavaksi tämä idoottikaksikko läksi kahden saaliinsa kanssa kahdestaan kohti hornaa, poispäin veneestä. Noh idiootit saivat pitää saaliinsa, ja matsinsa kun häippäsin. Miksi minun pitäisi joutua kärsimään muiden idiotismista?! En vaan suostu enää siihen.

 

 

Noh, kun olin kirjoittanut tämän tekstin aiemman osan kohtasin tahallisen ilkeitä kusipäitä. Ensin eräs tyyppi laittoi ansan vain minua varten, ja tahallaan vei batteryn pois. Koska tiesi että tulisin seuraavaksi hakemaan sitä.

Ja sitten eilen kohtasin kai ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti pelaajan joka tahallaan esti menemistäni esim. ovista kun Jason oli perässäni. Paljastui että kyseinen tyyppi oli Jasonin kaveri. Heitä hiukan vitutti koska olin kutsunut pollarit. Tietysti tein ragequitin, koska en tietenkään suostu kärsimään paskoista ihmisistä. 

 

 

Joissakin tilanteissa oikein toivon että olisin host, että voisin lopettaa paskiaisten "hauskanpidon" kokonaan. Ihannemaailmassa kukaan ei suostuisi pelaamaan kusipäiden kanssa. He voisivat pelata ihan keskenään. Olisi kiva nähdä matsi jossa kaikki paskapäät kilpaa yrittäisivät saada toisensa hengiltä.

 

Ps. Paras aika räntätä Fridaystä kahteen eri blogiin on silloin kun pitäisi lukea seuraavan päivän kahteen eri tenttiin. Mutta nyt on kaikki tentit ohi, ja voin keskittyä vain Fridayn pelaamiseen loppuvuoden. Katkeraan loppuun asti...

 

Ja jos ihan välttämättä haluat nähdä kun pelaan tätä i-h-a-n-a-a peliä, niin Youtube-kanavaltani löytyy noin miljoona videota aiheesta.

Lintuinfluenssa tulee, oletko valmis?

Sehän on ollut tiedossa jo pitkään että USA:ssa on ryssitty ruoantuotanto täysin. 

 

Kanat tungetaan täyteen antibiootteja, ja kananmunat täytyy vielä desinfioida, koska ei vaan osata sitä samaa mitä Suomessa: pidetään sama kanaerä yhdessä syntymästä kuolemaan, niin ei pääse pöpöt ulkopuolelta iskemään. Yhdessä dokkarissa eräs firma kehui ettei enää tarvitse antaa kanoille antibiootteja. Luulin jo että nyt on tajuttu Suomen malli. Mutta ei, tilalle olikin tullut rokotteet. 🙄

 

 

USA:ssa naudat elävät kuin sillit suolassa omassa paskassaan, ja siksi E. coli pääsee välillä tappamaan ihmisiä. Ja mikä parasta sitä eläinten paskavettä käytetään kasvisten kasteluun, joten nekin tappavat. Tai no, oikeastaan vieläkin parempaa on se fakta että naudoille syötetään ruokana kananpaskaa. Mikä muka voisi mennä vikaan? Siis koko ruokaketju on ryssitty, en uskaltaisi syödä USA:ssa mitään.

 

No nyt sitten USA:ssa leviää lintuinfluenssa ruoantuotannossa. Eniten sitä on tähän mennessä ollut maitotiloilla, erityisesti Kaliforniassa, mutta monessa muussakin osavaltiossa. Viimeisimpänä lintuinfluenssa on levinnyt myös kalkkunatiloille. 

 

Ja jätevesissä lintuinfluenssaa on monessa osavaltiossa.

Kanadan ensimmäinen ihmisen lintuinfluenssatapaus, teini, on ollut jo kuukauden kriittisessä tilassa. Vieläkään ei tiedetä mistä hän sai tartunnan. Hänessä on myös havaittu viruksessa mutaatio, joka edistää sen tarttumista ihmisten välillä.

 

 

Lintuinfluenssapandemian suhteen taitaa olla niin että kysymys ei ole siitä tuleeko se, vaan milloin se tulee.

 

Aiheuttaako USA:n ryssitty ruoantuotanto pandemian, joka tappaa vähintään 50% ihmisistä? Se olisi uusi musta surma. Yhteiskunta romahtaisi.

 

Lintuinfluenssa on koronaa pahempi muutenkin kuin tappavuuden osalta. Lintuinfluenssa tarttuu hengitysilman lisäksi myös ruoan välityksellä. Voit siis saada sen syödessäsi. Se tarttuu hyvin myös pinnoilta ja käsien välityksellä, toisin kuin korona.

Onko viljatonta leipää olemassa?

Viljattomia tuotteita valmistaneen Ketoisen mentyä konkurssiin olen kipuillut sen kanssa että mitä syödä nyt aamupalaksi. Hamstrattuja Ketoisen leipiä ja bageleita on onneksi vieläkin jäljellä.

Käyn harvoin vilkaisemassa gluteenittomien tuotteiden valikoimaa, koska ei siellä koskaan mitään kivaa ole. Gluteenittomissa tuotteissa on aina viljoja: kauraa, riisiä, jopa vehnätärkkelystä, hyi. 

Vähänkö olin nyt innoissani kun huomasin minulle uuden tuotteen: Rosten Siemenrapeat viljaton siemennäkkileipä. Se on aidosti viljaton. Ja vähähiilihydraattinen. Ja runsasrasvainen.

 

 

Tilasin heti kokeiluun molemmat maut.

 

rosmariini & merisuola: Ikävä sivumaku, juuri se rosmariini. Ja minähän tykkään rosmariinista, mutta ei se mielestäni leipään kuulu. Eli valitettavasti ei jatkoon.

seesami & pellavansiemen: Tässä ei onneksi ole sivumakua, joten tätä ostan jatkossa.

Yhdessä paketissa on 8 kpl näkkileipiä. Eli jos näitä syö 2 kerralla, niin yksi 3.99 euroa maksava paketti riittää vain neljä päivää. 

 

Ketoinen leipä ravintosisältö per 100 gr: hiilihydraatit 3, rasva 22, proteiini 18, kilokalorit 290.

 

Rosten siemennäkkileipä ravintosisältö per 100 gr: hiilihydraatit 1.9, rasva 54, proteiini 24, kilokalorit 613.

 

Olenko nyt pelastettu? Eikö minun tarvitsekaan alkaa ostamaan vähintään 28 kananmunaa kerralla? Saati sitten tehdä itse omaa leipääni, hyi.

 

On myös toinen kiva uutuustuote Prismassa: GØL Salami chips. Jos haluaa vähemmän hiilareita sisältäviä sipsejä... Aikaisemmin vastaavia on Suomessa ollut myynnissä vain vuosia sitten erätuotteena Lidlissä.

 

Muumi-teejoulukalenteri

Tällä kertaa sain itselleni Muumi-teejoulukalenterin. Viime vuonnakin yritin, mutta se oli jo loppu. Tämä Muumi on siitä poikkeuksellinen että siinä on peräti 24 eri teemakua. Muissa teejoulukalentereissa on yleensä vain 12 eri makua. Saa nähdä tykkäänkö, en ole muistaakseni aiemmin Muumi-teitä juonut.

 

 

Viime viikolla sain viimein aikaiseksi ottaa yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen päästäkseni eroon kissoilta jääneistä ruuista ja hiekoista. Niitä oli niin paljon etten halunnut viedä niitä itse keräyspisteeseen, vaan pyysin heitä hakemaan ne. Olin yllättynyt siitä että eläinsuojeluyhdistykselle kelpasi ihan kaikki, esimerkiksi munuaisruuatkin ja fosforinsitojat. Ruokaa oli noin 15 muovikassillista, ja kolme säkkiä kissanhiekkaa. Annoin heille kaksi kolmesta kantokopastakin. Yhden pidin, ns. kuolemankopan. Siinä kaikki kolme kissaani vietiin viimeiselle matkalleen. Ja siihen Kali kirjaimellisesti kuoli/lopetettiin.

 

 

Oli tuo tavaroiden kantaminen alas rappuun niin rankkaa puuhaa että selkä ja käsivarsi kipeytyivät, vaikka laitoin tietysti puolison kantamaan painavimmat. Onneksi eläinsuojeluyhdistyksen tyyppi tuli sovitusti paikalle. Olisi hiukan harmittanut joutua roudaamaan kamat takaisin kotiin. Etukäteen pelotti myös että itkisin, mutta onneksi niin ei käynyt.

 

Ja mitä tulee aiemmin valittamaani pelidraamaan niin ihminen joka poisti minut ystävistään oli poistanut muitakin ystäviään, joten syy ei todellakaan ollut minussa vaan kyseisessä ihmisessä. Ja pian tuli taas uusi ystäväpyyntö kyseiseltä ihmiseltä... ja muutamaa päivää myöhemmin minut poistettiin taas ystävistä koska en vastannut viestiin tarpeeksi nopeasti. Aikamoinen tuuliviiri. 

Ja se Youtuben venäjänkielinen viesti josta valitin ei ollutkaan hakkerointia vaan siinä pyydetään rahaa ilmeisesti jollekin Firefoxin Youtube-lisäosalle. Minullahan on käytössä sellaisia joilla voi ladata omalle koneelle niitä Youtube-videoita.

Paskaa pelidraamaa

Vähänkö menee hermot ja olin ihan valmis itkemään kun Fridayta pelatessa Youtube-striimi katkeili kahtena peräkkäisenä päivänä. Youtubeen ei voi luottaa ollenkaan! Ekana päivänä pystyin sentään pelastamaan viimeisen AJ-matsin, mutta tokana en tajunnut asiaa ajoissa ja sinne meni monta Jenny-matsia. Monta escapea. En hitto kestä tätä paskaa!! Niitä matseja ei saa koskaan takaisin. Ja kun ne hyvinkin olisivat voineet olla viimeiset Jenny-matsini koskaan. Mutta nytkö eivät voineetkaan olla kun eivät ole tallessa? No otin sentään kuvan hipin baseball-mailakokoelmasta. Montako ansaa eräs Jason oli laittanut auton kuskin ovelle jää ikuiseksi mysteeriksi, kun en voi tarkistaa sitä striimistä.

Ja nykyäänhän Youtube usein näyttää minulle venäjänkielistä viestiä, jossa ilmeisesti väitetään että minut on hakkeroitu ja pitäisi maksaa lunnaita. Välilehden sulkemallahan tuosta pääsee, mutta on se silti epäilyttävää.

Ja juuri kun kehuin että olen löytänyt kivan Friday-peliporukan. Niin kyseisen ryhmän johtaja ei yhtäkkiä pelkästään poistanut minua Playstation-kavereistaan, vaan myös esti minut. Miksi? Ei hajuakaan. Ei siihen mitään oikeaa syytä ole olemassa. En tietenkään tehnyt yhtään mitään pahaa, vaan autoin heitä matseissa (tässä matsissa olen Fox), varoen kuitenkin etten mitenkään sotke heidän tapposuunnitelmiaan. Mutta asiaa selittänee se että ainakin kaksi kyseisen porukan jäsentä voi hyvinkin olla lapsia. Kun kaksi heistä pingin perusteella selkeästi asuu samassa asunnossa, niin tuli mietittyä että ovatkohan pariskunta. No eivät ole, vaan sisaruksia! Että mitä minä tein heidän seurassaan?

 

 

Ai pitäisikö muka hankkia elämä? Ei ole varaa sellaiseen.

 

Tänään haluaisin vain ryypätä ja pelata Fridaytä, larpaten pössyttelevää hippiä. Haluaisin juoda punaviiniglögiä mutta ei ole punaviiniä. Pitänee siis vaan tunkea vodkaa glögiin.

 

Saapa nähdä mitä paskaa tällä kertaa tapahtuu... jos edes jaksan. Viime yönä oli taas vaikea nukahtaa ja olin hereillä vielä neljän aikaan. Ja kurkkukin on kipeä.

Kuopiossa räjähtelee

Kuopiossa räjähti. Maanantaina juuri ennen puoltapäivää ihmettelin kun tietokonepöytäni heilahti tuntuvasti. Tuli mietittyä että oliko kyseessä maanjäristys vai räjähdys? Myöhemmin uutisoitiin että Savon sellulla räjähti.

 

 

 

Mitä Halloweeniin tulee niin minulla meni kurpitsasoseen kanssa huonosti. Yritin avata sen muovipakkausta, ja kun sitten onnistuin sitä kurpitsasosetta lensi kaikkialle. Naamalleni, silmälaseilleni, hiuksiini, paidalleni, pöydälle, seinille, lattialle, matolle. Jonkun pitäisi keksi parempi pakkaussysteemi noihin kasvissoseisiin kuin tuo onneton muovipaska. Onneksi en ollut käynyt suihkussa ennen ruoanlaittoa. Ja kun sitten valmistin sen kurpitsaoseen niin lopputuloksena oli kurpitsavelliä. Oli pakko syödä lusikalla, haarukalla ei olisi pystynyt.

 

Halloweeninä sain pelata 8 tuntia suosikkipeliäni, ja yllättävän kivaa oli. Löysin äskettäin erään peliporukan, joka harrastaa Jasonin tappamista (olen tämän videon "random Tommy"!!). Heidän kanssaan pelatessa pääsee helpolla. Easy mode. Harvemmin ehtii edes paeta kun Jason on jo tapettu. Joutuu säälimään Jasoneita.

 

Mutta tuntuupa siltä että Fridayn tuleminen tiensä päähän on se kuuluisa viimeinen pisara, ja romahdus uhkaa. 

Pari yötä sitten oli kamala kohtaus, sydän hakkasi niin että olin varma että se ei kestä. Unessa lentokone yritti (taas) laskeutua päälle, ja sanoin siinä että tapahtuu tuota näköjään oikeassakin elämässä. Toisessa unessa harjoittelin uintikilpailua varten.

 

Huono olo on vaivannut ja sydämestä on ottanut. Ei vaan kestä Fridayn jokapäiväistä pelaamista.

Viimeinen Halloween

Suosikkipelilläni on kaksi kuukautta elinaikaa jäljellä. Siinä sitä on Halloween-kauhua kerrakseen. Friday the 13th: The Game, I hardly knew you. Reilut 2000 pelituntia vasta kasassa, kuuden vuoden aikana.

 

Tänään sit pitäis yrittää pelata koko päivä. True horror of Halloween oli viime vuonna pelkkää Lachappana pelaamista, ja samaa ajattelin nytkin. Mutta sitten tajusin että em. asia olisi minulle bunny-raukkana pelaaminen... en millään haluaisi pupupaistia :( 

Jotenkin asiaan liittyen: Ilmainen Pluto tv on viime aikoina esittänyt Perjantai 13. päivä-elokuvasarjaa ihan omalla kanavallaan, ilmeisesti siis Halloweenin kunniaksi. Voin sanoa että eivät todellakaan ole minulle sopivia leffoja. Mutta hauskinta on bongailla pelistä tuttuja paikkoja, miten hyvin ne onkin peliin toteutettu. 

 

 

Viime vuonna tappelin pitkään kurpitsan kanssa, ja palkintona oli hyvin vähän syötäväksi kelpaavaa osaa. Tällä kertaa en tee sitä virhettä, vaan ostin valmista kurpitsasosetta. Syön sitä valmislihapullien (Palvarin gluteeniton) kanssa. Nami nam gourmet!

 

Tänä Halloweeninä on paljon kummituksia liikenteessä. Kissakummituksia. Tuoreita kissakummituksia. Et usko vai? Tää kuva ainakin todistaa asian. Mulla olisi muitakin vastaavia mutta säästän blogin niiltä.

 

Kissojen menettämisen jälkeen elämä on merkityksetöntä. Mikään ei voi sitä parantaa. Ei mikään. Kaikki on lopullisesti rikki ja pilalla.

 

Kaksi yötä sitten silittelin (taas) unessa Ollea ja itkin. Tiesin ettei se ollut oikea Olle vaan se oli tullut vain lohduttamaan minua.

Kissaton kissanainen

Koti on hiljentynyt. Kissoja ei enää ole. 

17 vuoden yhteiselon jälkeen kaikki kolme kissaani kuolivat parin kuukauden sisällä.

 

Kalin kuolinpäivän aamuna minua oksetti, ja mietin että mitähän tästä tulee. Mutta olen onneksi pystynyt syömään normaalisti eikä ole oksettanut. Nukkuminen on tosin ollut vaikeaa. Vatsakipuni ovat huolettaneet minua pitkään, ja nyt nekin ovat pahentuneet. Yhdistän ne stressiin, tai pahempaan. Endokipuja ne eivät ole. Tällä viikolla selkäkin on kipuillut niin että kumartuminen on vaikeaa.

"Pystyykö näin helppoon elämään tottumaan?" Kissojen ruoka-aikoihin on vaikea muistaa ettei kukaan enää tarvitse ruokaa. Ei tarvitse ruokkia kissoja, pestä niiden ruokakuppeja, vaihtaa niiden vesiä, siivota ja pestä niiden vessoja. Loppuvaiheen lääkitsimisistä, perseiden puhdistamisesta ja ripulipaskojen lattioilta siivoamisesta nyt puhumattakaan. 

Siivoaminen alkoi heti Kalin kuoltua. Olen laittanut kissojen tavaroita kunnon mukaan joko roskiin tai säilytykseen. Esimerkiksi ruoka- ja juomakuppeja riittää, käyttämättömiäkin. Huonokuntoiset ja pinttyneet vessat menivät kaikki roskiin, en ostanut enää uusia vaan päätin että näillä mennään loppuun asti. Kaikki avatut kuivaruoat (niitä oli varmaan ainakin 8 erilaista!!) ja herkut ja ravintolisät roskiin. Reseptilääkkeet apteekkiin. Mutta sitä en tiedä mitä tehdä raapimapuille ja vesiautomaatille? 

 

Kissanruokia on jäljellä hirveästi. (Zooplussan viimeinen tilaus saapui Kalin kuoleman jälkeisenä päivänä. Adding insult to injury?) 3 kpl 14 kilon säkkiä kissanhiekkaa, viimeiseen asti vältin avaamasta uutta säkkiä. Avaamattomia fosforinsitojia on vaikka kuinka, ja pari isoa tuubia ripulilääkettäkin (ja iso purkki kaoliinijauhetta). On avaamaton pullo Kaminoxiakin. Tuli hankittua niin paljon kaikkea mitä jäi käyttämättä. Kalin laksatiivit voin sentään käyttää loppuun itse.

 

Mitäpä antaisinkaan nyt siitä että Olle istuisi tietokoneen näytön edessä häiritsemässä. Siitä että se tulisi aamulla sänkyyn vaatimaan aamupalaa.

 

Että Tapsa olisi häiritsemässä lakanoiden vaihtoa. Ja vaatimassa että söisin päivälliseni nopeammin, että se saisi sen jämät.

 

Olen nähnyt jatkuvasti harhoja siitä että Kali on vielä raapimispuun ylätasanteella. Istumapaikaltani tietokoneen äärellä näen taulun heijastuksen kautta juuri sinne.

Kukaan ei enää halua istua tietokonetuolillani, voitan tuolileikin joka kerta. Kali ei enää istu tietokonepöytäni kulmalla odottamassa herkkutarjoilua. 

 

Enää ei ole ketään karvoittamassa kämppää, eikä levittämässä kissanhiekkoja. Voisi kai sanoa että kusen- ja paskankäryä ei ole ikävä, ja nehän johtuivat lähinnä Ollesta. 

On aivan luonnotonta että vaatehuoneen oven voi jättää huolettomasti auki, kun ei ole yhtäkään kissaa yrittämässä sinne.

 

Ei, en aio hankkia uutta kissaa. Suurin syy siihen on taloudellinen. Nykyisessä rahatilanteessani minulla ei ole varaa edes itseeni, saati sitten toiseen elävään olentoon. Eikä tämä rahatilanne tule todennäköisesti koskaan paranemaan, vaan pikemminkin päinvastoin. 

 

Olin oikeasti aika idiootti kun "nuorena" otin kolme kissaa. Ei ollut huolta huomisesta? Ei paljoa järki päätä pakottanut? En olisi selvinnyt näistä viimeisistä ajoista ilman puolison rahallista tukea. Esimerkiksi Tapsan yksi sairaalapäivä maksoi 1400, Ollen kuolema tonnin. Siihen nähden Kalin kuolema oli "halpa", 600.

 

Kuvassa suosikkiasiani maailmassa: kissani, Fridayn peluu ja vodka. Säälittävääkö? Ehkä jonkun mielestä.

 

Eipä käykään niin yksinkertaisesti pelin Spiritfarer uudelleenpelaaminen kuin ajattelin. Meillä ei ole sitä peliä omana. Se oli aikaisemmin Playstation plussassa, mutta eipä ole enää. Eli se pitäisi ostaa omaksi. Ja pitäisi olevinaan malttaa odottaa tarjousta.

Kissani Kali on kuollut

Viime kuussa 19-vuotiaalla Kalilla diagnisoitiin kasvain pernan luona. Vain kuukaudessa se oli levinnyt kaikkialle. Todella aggressiivinen syöpä, mahdollisesti lymfooma.

 

 

Ei siis ihmekään ettei Kalille enää ruoka maistunut. Ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Eniten ihmetyttää se että Kali ei osoittanut samanlaista kipukäyttäytymistä kuin viime joulukuussa, jolloin se oli selkeästi kipeä ja kärsivä. Nyt se vietti elämänsä viimeiset viikot olohuoneen raapimapuun ylimmällä tasolla.

Ennen tietoa kasvaimesta elättelin toivoa siitä että Kali eläisi ensi kesään asti, eli 20-vuotiaaksi. Mutta sen haaveen sai unohtaa kun kasvain paljastui.

 

Vajaata viikkoa ennen kuolemaansa Kali tuli päälleni makaamaan viimeisen kerran.

 

 

Muutama päivä ennen Kalin kuolemaa huomasin että sen vatsa pullotti. Ensin tietysti ajattelin että vain kuvittelin sen. Ihmettelin miksei Kalin paino laskenut vaikka se söi niin vähän. Mutta Kalin vatsaonteloon oli siis kerääntynyt nestettä.

Kalin munuaisarvot olivat kuukaudessa nousseet pilviin. Annettiin Kalille kolmena päivänä kipulääke Metacamia, ja aluksi se saikin Kalin syömään. Mutta Metacam on vaarallinen lääke, se voi aiheuttaa juuri munuaisten tuhoa. Ennen tietoa kasvaimen leviämisestä pelkäsinkin että me tapettiin Kali Metacamilla. Vaikka annettiin sitä ohjetta pienempi annos.

 

Viimeisinä päivinään Kalia kiinnosti enää vain parvekkeella käyminen. Harmi että siellä oli liian kylmä. Lauantaina lämpö tosin helli vielä hetken verran.

Vaikka ruoka ei enää kiinnostanutkaan, niin kuolemaansa edeltävänä päivänä eli sunnuntaina Kali kiinnostui vielä ulkona lentävistä linnuista. Teki jopa sitä säksättävää ääntä jota kissa tekee turhautuneena kun ei pääse saaliin kimppuun. Eipä Kali olisi enää lähes hampaattomana voinut saalille mitään tehdä. 

Kalin äiti oli koditon kissa, ja ystäväni hankki Kalin pentuna eläinsuojasta. 

 

 

Edellisen omistajansa luona Kali sai kolme pentuetta. Ensimmäisen pentueen esikoinen oli nuorin kissani Olivia, joka kuoli elokuussa 16-vuotiaana.

Sain Kalin itselleni aika tasan 15 vuotta sitten, lokakuussa 2009, sen ollessa 4-vuotias.

 

Kali oli äärimmäisen kiltti kissa ja todella sosiaalinen, se ei pelännyt tuntemattomia ihmisiä tai ylipäänsä uusia tilanteita.

 

Kali oli ainut kissoistani jota käytettiin valjaissa ulkona, muille se oli liian pelottavaa.

 

 

RIP Kali Elektra 5.6.2005-14.10.2024