Katselin viime vuonna joitakin sarjoja ja elokuvia. Minulla on pahana tapana jättää blogikirjoitukset kesken, mutta ehkä tämäkin pitää joskus julkaista, vaikkakin hiukan myöhässä.
Sain lopulta Better call Saulin viimeisen kauden katsottua. Pidin pitkän tauon siinä vaiheessa kun suosikkihahmoni vaikutti tulevan tiensä päähän. Miksi kidutin itseäni tällä sarjalla kun vihaan sitä niin paljon? Nähdäkseni ne Waltin ja Jessen typerät cameot. Täyttä turhuutta ja BB:n hahmojen pilaamista koko sarja, kuten olen paasannut jo aikaisemminkin.
Katselin myös Breaking Badin ties kuinka monennen kerran. Ja tällä katsomiskerralla ihmettelin mihin Gus edes tarvitsee Waltia kun hänellä on Gale? Mitä Gus olisi muka tehnyt Waltille 3 kuukauden jälkeen? Tarinan traagisin hahmo on Hank. Ei ihmekään että hänellä on paniikkikohtauksia, ihan kuin hän aavistaisi kohtalonsa? Sarjan alkaessa Hankilla on alle 2 vuotta elinaikaa jäljellä. Ihan turhaan kuntouttaa itsensä taas kävelemään kun kohta kuolee kummiskin. Ja entäs sitten Tucon serkkujen maailmanhistorian huonoin murhasuunnitelma. Mikä se suunnitelma siis oli? Että odotetaan minuutti siitä kun tyyppi menee autoon ennen kuin lähestytään autoa? Yleensä se tyyppi olis kai jo lähtenyt ajamaan. Mistä soittaja tiesi että serkut aikovat odottaa minuutin ennen kuin lähestyvät autoa? En vaan ymmärrä.
En tykännyt Snowpiercerin kolmannesta kaudesta. Mutta yleensähän näissä dystopia-jutuissa se idea onkin ainoa kiinnostava asia eikä se itse toteutus mikä on aina (pakosti?) ihmisten väliset tylsät suhteet. Vihaan Laytonia. Siinä on taas yksi kapinnallisjohtaja joka on yhtä paha kuin "pahikset" ja johtaa ihmiset tuhoon (köh Detroit become humanin Markus, että vihaan häntä). Mutta kaiken huippu oli se että kuolleksi luultu hahmo onkin elossa. Hemmetin epäuskottavaa. Miten hän muka selvisi? Selittäkää se minulle askel askeleelta. Miten pitkä matka oli Kalliovuorten asemalle? Enkä tykännyt ollenkaan siitä mitä Steven Oggin hahmolle tehtiin.
Katselin myös leffan Snowpiercer. Ja luin juonikuvaukset Snowpiercer-sarjakuvasta. Kolme Snowpierceriä, kolme aika lailla eri tarinaa. Sarjakuvassa on viruskin...
Jaettu maa (North and South) olikin nyt pettymys. Liikaa väkivaltaa, liikaa sotaa (varsinkin nyt), liikaa kauhuissaan olevia hevosia. Ei ainakaan voi väittää että eläimiä ei olisi vahingoitettu tuon sarjan kuvauksissa. Eikä niin kai väitetäkään. Toista se oli kasarilla? Kesken jäi.
Sarjasta Salvation tykkäsin paljon. Siinä maahan on törmäämässä ihmiskunnan tuhoava asteroidi ja ihmiset keskittyvät tietysti epäolennaisuuksiin. Cliffhangereita riittää ihan niin kuin Prison Breakissa. Tämänkaltaisia sarjoja saisi olla enemmänkin.
Uncharted oli pelileffana taas yksi menetetty mahdollisuus. Minä kun luulin että Nathan ja Sully ovat peleissä ystäviä eivätkä vihamiehiä tai kilpailijoita. Parasta oli Nathanin ääninäyttelijän cameo.
Moonfall ei ole minulle soveltuva elokuva koska siinä on tulossa maailmanloppu koska kuu on törmäämässä maahan. Näen usein tuon tyylisiä painajaisia. Olin lukenut juonipaljastukset etukäteen enkä tiedä mitä mieltä olisin ollut suuresta juonenkäänteestä jos en olisi tiennyt sitä ennakkoon. Turhan typerää.
Elokuvan Resident Evil: Welcome to Raccoon City arvosana oli jo katsomatta paskaa koska en voi sietää Clairen näyttelijää. Katsomalla vieläkin paskempaa. Miksi on pakko tehdä muutoksia vain muutoksien tekemisen ilosta? KAIKKI on väärin, paitsi RE2:n alun rekkakuski. Miksi yritetään pakolla tunkea yhteen elokuvaan kamaa aivan liian monesta pelistä? 1-2 olisi riittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti