Muutettiin

Kaikki tapahtui turhan nopeasti minun makuuni.

 

Jo viime vuonna katseltiin pitkään yhtä asuntoa, mutta sillä oli yksityinen myyjä ja aivan liian korkea hinta. Tiesi että jos tekisi ns. järkevän kokoisen tarjouksen niin myyjä ei sitä hyväksyisi.

 

No sitten tuli maanantaina uusi asunto myyntiin ja heti samana päivänä käytiin sitä katsomassa, keskiviikkona oli tarjouksen vuoro. Myyjä hyväksyi sen ja koska asunto oli tyhjillään niin muuttamaan olisi päästy heti. Että tuli vähän kiire pakata.

Muuttofirmana oli tällä kertaa Muutto Kuopio. Muuten viiden tähden suoritus mutta saapuivat paikalle reilut puoli tuntia myöhässä ja yksi särkyvien laatikko tippui (yksi lasi hajosi ja Farmvillen musta lammas-mukini menetti korvansa ["It's ok to be different", nyt se vasta onkin erilainen eli taisikin olla kohtalo]).

 

Eniten pelotti miten Tapsan pelokas ja vanha sydän kestää muuton. Kun laitettiin Tapsa koppaan se huuti taas kuin teuraaksi vietävä. Muutto oli torstaina, ja vasta perjantai-iltana Tapsa suostui ensimmäisen kerran syömään ja kunnolla tutkimaan asuntoa, mutta se oli niin kauhuissaan että läähätti. Tämä oli vasta toinen kerta kun näin Tapsan läähättävän. Ensimmäinen oli silloin kun vietiin Tapsa ulos, ja eipä muuten ole viety sen jälkeen.

 

No voin sanoa sekä itseni että Tapsan puolesta että toivottavasti ei tarvitse muuttaa ihan pian uudestaan. Pahimmillaan vähäinenkin tavaroiden pakkaaminen aiheutti minulle endokipuja, mahan turvotusta ym. Oli järkyttävää huomata miten paljon heikommassa kunnossa olen kuin kolme ja puoli vuotta sitten.

 

Minulle on kertynyt tavaraa aivan liian paljon. Kenkiä, vaatteita, kissanruokaa ja ties mitä. Yllättävän hyvin tavarat ovat mahtuneet uuteen (pienempään) asuntoon, jopa jättisohva. Mutta en ymmärrä tätä nykytrendiä korvata esim. keittiössä ja kylppärissä kaapit laatikoilla. Tosi epäkäytännöllistä. Keittiön harvalukuiset kaapit ovat niin pieniä ettei niihin juuri mitään mahdu. Jääkaappi näyttää ulkoisesti isolta, mutta sisällä on epäkäytännöllisiä pikkuhyllyjä ja oven juomahyllyjen reunat ovat niin matalat että pullot kaatuvat päälle ovea avattaessa. Jääkaapin ylin hylly pysyy sitkeästi liian lämpimänä vaikka muualla ruuat on jäässä. Ja pakastin on aivan liian pieni. Pitää kai ostaa joku arkkumallinen, en vaan tiedä mikä olisi hyvä litramäärä, kun en kuitenkaan halua sellaista oikeasti isoa arkkupakastinta. (ostin Gigantin tarjouksesta 99 litraisen satasella)

Parasta on kai se että pääsin eroon paskasta ja homeisesta edestätäytettävästä pesukoneesta. Uuden asunnon ehdoton kriteeri oli se että sinne mahtuu päältätäytettävä kone. Ei enää koskaan edestätäytettävää, en vaan osaa.

 

Pari päivää ennen muuttoa joku kissoista laittoi lieden levyn päälle vitoselle. Onneksi siis uudessa asunnossa on turvallisempi induktioliesi, vaikka onhan tuota ikävää opetella käyttämään. 

Tuleekohan ikävä metelöiviä naapureita? Ei enää kauhunkiljahduksia, "ei", "lopeta", "sattuu", "älä revi" ja kaikki maailman kirosanat. Ei korona-ajan yksityisbileitä, ei eroahdistusta haukkuvaa koiraa. Ei yhtäkkistä heräämistä verhon repimiseen.

Viikko oli raskas mutta päättyi bileisiin, mummoni täytti 90 vuotta. Kun on puolitoista vuotta elänyt poterossa niin nyt vedetään kaikki kerralla läskiksi. Muutto (ja vielä venäläiset muuttomiehet), mummon synttärit, miehen yksityisbileet. Mitähän vielä? Kaikki ilman maskeja ja turvavälejä.

 

Tuli vahingossa luotua parvekkeelle kissojen wonderland.