SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA
15 kautta ja 327 jaksoa myöhemmin. Sub alkoi viime sunnuntaina näyttää Supernaturalin viimeisiä jaksoja, mutta Viaplay ehti ensin kun viimeinen kausi tuli sinne tällä viikolla ja pystyin katsomaan sitä kautta kuusi viimeistä jaksoa. Ei siinä kestänyt kuin kaksi yötä/aamua. En nukkunut viime yönä juurikaan ja silmäluomi on vieläkin turvoksissa itkemisen jäljiltä. Itkin niin että naama oli ihan räässä.
Sain mitä toivoin, mutta se olikin hirveintä ikinä. Toivoin erityisesti Samille normaalia elämää ja perhettä. Ne hän sai, mutta mihin hintaan? Dean se pääsi helpolla kuolemalla ja pääsemällä taivaaseen, mutta Sam joutui kitumaan ja kärsimään koko pitkän elämän ilman Deania. En voi kuvitella karmeampaa kohtaloa hänelle.
Miksi toiseksiviimeisen jakson loppuun oli laitettu muisteluita vanhoista jaksoista ja ajaminen auringonlaskuun? Se olisi ollut täydellinen loppu sarjalle, avoin ja onnellinen. Mutta ei, kaikki piti pilata vielä viimeisellä jaksolla.
Kaiken piti olla lopullista vain siksi että sarja loppui. Normaalisti Sam olisi etsinyt ja löytänyt keinon Deanin palauttamiseksi henkiin. Ja vähintäänkin Jack olisi voinut sen tehdä. Ärsytti pelkästään sekin ettei Samin ensireaktio ollut ambulanssin kutsuminen. Mutta koska sarja loppui Dean hyväksyi mukisematta kuolemansa ja Samin täytyi tuikata Dean tuleen.
Enkä edes aloita Castielista, joka yhtäkkiä löysikin onnen... Deanista. Ja uhrasi itsensä Deanin puolesta ihan turhaan koska Dean kuoli kohta kuitenkin.
Yhdellä tapaa täydellinen lopetus sarjalle olisi ollut se jos veljekset olisivat molemmat kuolleet viimeisessä taistossa. He olisivat huomanneet että kun Chuck ei enää kirjoita heidän tarinaansa ja onnellisia loppuja heille, että he ovatkin aivan surkeita tappelemaan pahiksia vastaan eivätkä selviä hengissä ilman Chuckin avustusta. Koko sarjan ajan he selvisivät aina vain onnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti