Viime yönä luulin oikeasti kuolevani. Aivan yhtäkkiä sydän rupesi lyömään noin miljoona lyöntiä minuutissa. Meni hetki ennen kuin tajusin mistä oli kyse, yöllinen paniikkikohtaushan se. Niitä minulla ei olekaan ollut juuri ollenkaan viime kuukausina. Ja hyvä niin, sillä ne ovat vaaralliselta tuntuva rasite nykyään sairaalle tai sairaalta vaikuttavalle sydämelleni. Sydämen kohdalle ei ole juurikaan koskenut viime aikoina, mutta viime öisen kohtauksen aikana alkoi heti koskea. Ja sen jälkeen on tietysti koskenut. Harmi että tuo erittäin paha kohtaus tuli juuri nyt kun kierto on muutenkin pelottavimmassa vaiheessaan.
Lauantaina 1.8. olin ensimmäistä kertaa baarissa lokakuun (Halloween) 2014 jälkeen. Kaverin kanssa käytiin ensin syömässä Bowl Dinerissa ihana Chef's salad flank steakilla, kerrankin mureaa lihaa. Sama mulle heti uudestaan kiitos. Iski ihan tosi harvinainen ähky kun sai tarpeeksi ruokaa. Sitten suunnattiin kohti Gloriaa. Introa ohittaessa törmättiin sattumalta pikkuveljeeni, joka myöhemmin liittyi seuraamme. Porukkaa oli ihan älyttömästi keskustassa. Kotona olin noin puoli kolmen aikaan. Vaikka en juonut juuri ollenkaan alkoholia niin sunnuntaina vaivasi aivan suunnaton väsymys.
Näin taas vaihteeksi painajaisunen lentomatkustamisesta. Oltiin siinä lähdössä lentokoneella jonnekin kun meidät poistettiin koneesta viime tipassa koska minulla oli vääränlainen käsimatkatavara. Ala-asteaikainen luokkakaverini ilkeänä ihmisenä ilmiantoi lentoemännälle että minulla oli nahkainen käsilaukku vaikka ei olisi saanut olla, olisi pitänyt olla tekokuitua. No kone sitten läks ilman meitä ja tippui tietysti heti alas, ja räjähti. Olin juuri menossa onnettomuuspaikalle kun onneksi heräsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti