Kesän viimeiset bileet

Ensimmäinen lomantuuraus loppui viime viikolla. Oli sitten myös tämän kesän viimeinen vapaa viikonloppu, ja sen kunniaksi piti tietysti pilettää. KUUMA oli.

Mentiin ennen klo 23 Passioniin kun vielä ilmaiseksi pääsi. Paikka oli tupaten täynnä teinejä ja sovittiin että tänne ei enää ikinä tulla. Tarkoitus oli saada maistaa jotain uutta Absolut-vodkaa. Jotain Absoluteja olisi jopa ollut mutta kappas vaan, kivennäisvesi loppui juuri! Ja moni muukin juttu. Luuseria. Kyllä säälitti baarimikko joka joutui myymään monille ei-oota.

Illan Absolut-tavoite jäi siis toteutumatta. Pitää kai mennä joskus Introon katselemaan mitä Absolut-valikoimaa siellä on.

Mentiin Armakseen klo 23 jälkeen ja oltiin ensimmäiset asiakkaat, vaikka paikka oli kaiketi avautunut jo klo 22?! Siis mitä ihmettä? Ei siellä ainakaan ketään ollut. Kotona olin 10 yli 2. Tällä kertaa ei ollut pahaa oloa.


Olle sairastui mystisesti edellisenä eli perjantain ja lauantain välisenä yönä. Oksenteli ja ripuloi. Rupesin nukkumaan kolmen aikaan aamuyöllä ja heräsin seitsemän aikaan. Siinä välissä heräsin aika monta kertaa, siivoamaan Ollen oksennuksia ja kerran heräsin kun Tapsa kiipesi ylös tuuletusikkunaa.

Olle oksensi vielä aamun alkajaisiksikin. Kun yritin tarjota sille ruokaa se vain lipoi kuivia huuliaan. Ostin apteekista Canikur Prota. Kun tulin kotiin luulin ettei Olle ollut oksentanut poissaoloni aikana (oli kyllä, makkariin). Yritin tarjota sille Whiskasin kissanmaitoa mutta ei kelvannut. Sitten keksin valuttaa kylppärin lattialle vettä ja vein Ollen sinne. Olle nuoli vettä lattialta ja sen jälkeen vielä vesikupistakin. Seurasin oksentaako se veden pois, ei onneksi.

Myöhemmin annoin Latzia vedellä höystettynä ja Olle söi, eikä onneksi oksentanut. Muut kissat eivät sairastuneet joten kyseessä ei kaiketi voinut olla mikään tarttuva juttu. Ainoa normaalista poikkeava juttu jonka keksin oli se että Olle nuoli molemmat käteni kokonaan pari tuntia sen jälkeen kun olin rasvannut ne. Mutta tämä tapahtui käsittääkseni vuorokausi ennen oireiden alkamista.

Kolme yötä myöhemmin Olle oksenteli ja ripuloi taas. Vointi sillä oli onneksi normaali, toisin kuin lauantaina.

Olle sai saalista ensimmäisen kerran! Pari tuntia se jahtasi kärpästä keittiössä, nousi takajalkojen varaan raapimapuun päällä yltääkseen kattoon asti, ihme ettei tippunut... Lopulta se sai kärpäsen tapettua ja syötyä vaikka tiputtelikin sitä totuttuun tyyliin ulos suustaan monet kerrat. Olle on innoikkain saalistaja mutta yleensä Tapsa korjaa sen työn hedelmät. Tällä kertaa Tapsa oli luovuttanut jo aiemmin kun kärpänen pysyi sitkeästi liian korkealla.

USA:ssa on alkanut viime kuussa uusi scifi-sarja Falling Skies, joka on ollut niin suosittu että toisestakin kaudesta päätettiin heti. Pääosassa on Teho-osaston Noah Wyle. Tietokoneeni sammuu nykyään AINA kun katson sillä jotakin videota. Tuonkin sarjan kaksiosaisen jakson sain katsottua kokonaan vasta monen yrityksen jälkeen. Puhumattakaan Supernaturalista...

Missasin myös vihoviimeisen sukkulan maahanpaluun em. ongelman vuoksi. Sukkulan piti palata Suomen aikaa 12.56. Kello oli 12.57 kun Nasa-tv:ssä alkoi viimein näkyä jotain ja pam, tietokone sulki itsensä. Kiitti mulle riitti... Argh.

Ostin itselleni Karvinen-lukuvuosikalenterin! Hintavertailu kannatti, Anttilassa Karvisen hinta oli 14.95e, Sokoksella 11.95e. Nuorena minulla oli aina sellainen ja vielä tämän vuosituhannen alussakin, mutta kovin tyhjää täynnä ne olivat loppuvaiheessa. Nyt päätin että sellaiselle olisi mukamas taas käyttöä. No jos ei muuta niin voipahan ainakin merkitä mitä ruokaa on kissoille milloinkin antanut, ettei tulisi annettua samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä.

Roskisdyykkari katsoo leffoja

Satuinpa tekemään taloyhtiön roskiksesta kivan löydön. Vasta edellisellä viikolla olin katsellut netistä langattomien kuulokkeiden hintoja ja todennut ne ihan liian kalliiksi kukkarolleni. Yhtenä aamuna töiden jälkeen onni potkaisi kun roskakatoksessa oli langattomat kuulokkeet omassa laatikossaan, päällä lappu "ota jos tarviit". No minähän otin kun tarviin...

Eräänä torstaina oli vaikea nukkua kun kaikki kolme kissaa makoilivat sängyllä minun puolellani. Siis oikeasti, mitä vikaa siinä toisessa puolessa muka oli? En saanut nukkua sittenkään kun kaksi kolmesta kissasta oli lähtenyt: heräsin siihen kun Olivia raapi jalkaani.

Seuraavana eli perjantaiaamuna olin töissä ihan sekaisin. Luulin nähneeni Scream-murhaajan kaksi kertaa. Vilkuilin koko ajan olkani ylitse. Ja kaikki tämä johtui siitä että olin nähnyt painajaisen.

Ja jonain lauantaiyönä onnistuin katsomaan Kleopatran loppuun asti, vaikka se loppui vasta yhdeltä yöllä. En ollut nähnyt elokuvaa lapsuuden jälkeen, ja muistin siitä lähinnä vain käärmeisen lopun. Leffa oli aikamoisen tylsä.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina katsoin ensimmäisen kerran klassikkoelokuvan Auringonlaskun katu (Sunset Boulevard), joka sai täydet viisi tähteä sekä Savon Sanomien että Hesarin arvostelussa. Miljoona kertaa mieluummin olisin katsellut viikkoa aikaisemmin ollutta Sumujen siltaa, jonka näin silloin ehkä vasta kolmannen kerran. Onhan siinä idolini Vivien Leigh. Oh lady Margaret, you are naive.

Ja sit oli joku tiistaiyö jolloin katsoin viimein leffan jonka olen halunnut nähdä lähes kymmenen vuotta. Viimeiseen pisaraan (Enough). Siinähän on nimittäin Teho-osaston Noah Wyle. Esittääkin aika paskaa tyyppiä.

Viime ajat olen syönyt mansikkarahkaa. Ihan liian hyvää.


Kasvikset syrjäyttävät perunalisukkeet ravintoloiden lautasilla

Leipomot tiukoilla, karppauksen uskotaan suitsineen leivän kysyntää

VHH-kirja: Ruokavallankumous

Jokaisen lihavan tai muuten sairaan ihmisen pitäisi lukea kuuluisan ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldtin karppauskirja Ruokavallankumous. Sitä ovat monet kehuneet parhaaksi kirjaksi aiheesta. Vaikkei se täydellinen olekaan niin todella valaiseva kuitenkin.

Sen jälkeen kun päätettiin erheellisesti että rasva on pahasta lihavien ihmisten ja diabeetikoiden määrä on moninkertaistunut maailmanlaajuisesti. Kun ruokavaliosta vähennetään rasvaa, hiilareiden määrä kasvaa automaattisesti ja lopputulos on maailman mittakaavassa todella karmea. Miten vielä nykypäivänä lääketiede voi erehtyä niin pahasti? Tuloksena on lihavuutta, sairautta ja ennenaikaisia kuolemia. Täysin vältettävissä olevaa kärsimystä.

Ruokavallankumous-kirjassa käydään läpi kaikki oleellinen: Mistä rasvakammo sai alkunsa, mikä rooli kolesterolilla on sydäntaudeissa, miksi rasva on terveellistä syötävää ja sokeri ei, mitä sairauksia hiilihydraattien syöminen aiheuttaa, miksi hiilareiden syöminen lihottaa ja estää laihtumista, miten karppauksessa pääsee helposti alkuun. D-vitamiinillekin on omistettu oma luku.

Andreas Eenfeldt on Ruotsissa tunnettu kostdoktorn-blogistaan. Nykyään blogista on olemassa englanninkielinenkin versio, Diet doctor.


Huok. Mitenhän saisi lähipiirinsä lihavat ja sairastelevat lukemaan tuon kirjan? No eipä sekään auttaisi jos ei ihminen itse halua mitään muutosta kärsivään tai lihavaan olotilaansa.

Luuletko olevasi täysin terve vaikka syöt hiilaripaskaa? Luule uudelleen. Minäkin tiedän lähipiiristäni vain yhden ihmisen johon hiilareiden syöminen ei vaikuta negatiivisesti.

Esimerkiksi nämäkin ovat merkkejä liiasta hiilaripaskan syömisestä:

*Kärsit raivokohtauksista jos edellisestä ateriasta on kulunut "liian pitkä" aika (virallisterveellisellä ruokavaliolla tämä aika on yllättävän lyhyt)
*Vatsasi turpoaa aterian jälkeen
*Koet tarvetta ruokalevolle syötyäsi
*Kärsit iho-ongelmista
*Sinulla on ilmavaivoja (vastoin yleistä harhakäsitystä jatkuva piereskely EI ole normaalia vaan merkki siitä että syöt väärin)

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on kasvattanut suosiotaan niin että karppauskirjoillakin on nyt nettikaupassa ihan oma osasto. Nehän valtaavat jatkuvasti myydyimpien kirjojen listalla kärkisijat! Raaskisipa ostaa itselleen... No ei voi vaan pitää tyytyä lainaamaan kirjastosta.

Tilasin netistä työtuolin

Raaskinpa viimein tilata itselleni uuden atk-tuolin. En ole halvemmalla löytänyt tuolia jossa on säädettävät käsinojat. Saa nähdä onko niistä mitään apua käsivarsi/ranne/hartiakipuihin.

Alennusten jälkeen maksettavaa jäi vajaat 91 euroa. Kotiinkuljetus maksaa onneksi vain 4e enemmän kuin tavalliset postikulut. Tämä oli nyt sitten toinen kerta kun tilasin ON24-nettikaupasta. Tällä kertaa toimitusajaksi sanotaan viikko, saapa nähdä..

Liityin kanta-asiakkaaksi vuosia sitten, joten sille tilille onkin kertynyt kiitettävästi rahaa. Harmi vaan kun nykyään voi käyttää vain osan kertyneistä rahoista eikä kaikkia kerralla...

Kantsii siis liittyä huonekalukauppa ON24 kanta-asiakkaaksi käyttäen koodia ACSODMG niin saa heti 15 euroa (normaalisti 10e) ilmaista rahaa tililleen. Ja jatkossa aina euron parin viikon välein. Kivasti kertyy pääomaa jos joskus sitten päättää jotain tilata.

Tuonne olikin tullut myyntiin aivan ihania tauluja. Minulla ei vaan tietenkään ole niihin varaa joten tyydyn varastamaan kuvat blogiini. More to come..

Nälkäpeli-trilogia

Olin kuullut Twilight-yhteyksissä Suzanne Collinsin Nälkäpeli-kirjoista monta kertaa, mutten vaivautunut sen tarkemmin ottamaan selvää mistä on kysymys. Kun viimein luin ensimmäisen kirjan kuvauksen, varasin sen heti itselleni kirjastosta.

Nälkäpeli on jokavuotinen tosi-tv-ohjelma jossa arvalla valitut lapset pakotetaan tappamaan toisensa. Vain yksi voittaja selviää pelistä hengissä. Eniten minua kummastuttaa se miten niin väkivaltaiset kirjat voivat kuulua lastenosastolle... Ja miten ihmeessä tuosta aiheesta voidaan tehdä K13-elokuva? Ensimmäistä Nälkäpeli-elokuvaa nimittäin kuvataan parhaillaan ja sen ensi-ilta on jo maaliskuussa 2012.

Onko minä-muodossa kerrotussa kirjassa päähenkilö koskaan kuollut kesken kirjan tai kirjasarjan? Se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ja kenties siinä on Nälkäpeli-kirjojenkin heikkous. Lukija tietää ettei kertoja-Katniss voi koskaan missään tilanteessa kuolla, joten mitään jännitystä ei siinä mielessä ole.

Viikko sitten sunnuntaina tapahtui sellainen ihme etten avannut tietokonetta koko päivänä ollenkaan. Luin loppuun kaksi kirjaa: Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli sekä Nälkäpeli-trilogian toisen osan Vihan liekit. Ja kylläpäs sattuikin hyvä tuuri. Olin seuraavana päivänä eli maanantaina keskustassa kirpparilla kun kännykkään tuli viesti että kirjastosta varaamaani seuraava eli viimeinen Nälkäpeli-osa Matkijanärhi oli saapunut. Sain siis aloittaa sen lukemisen heti perään, ja sain sen luettua loppuun torstaina. Ensimmäisen osan luettuani seuraavan kirjan eräpäivä oli vasta elokuussa, joten luulin joutuvani odottamaan pitempään.

Luulin koko ajan että Nälkäpeli-sarja päättyy tietysti tietyllä tavalla. Ei siksi että olisin toivonut niin vaan koska se vaikutti niin ilmeiseltä ja koko sarjan ajan pohjustetulta. Että Katniss ja Gale päätyvät yhteen. Siis ainakin siinä mielessä trilogian loppu yllätti minut.

Viimeisen kirjan lopun suuri kuolinkohtaus meni minulta täysin ohi, sillä en ollenkaan tajunnut kenestä oikein oli kysymys. Minulle tyhmeliinille se selvisi vasta seuraavilla sivuilla. JA jostain syystä kuvittelin koko ajan että Cinna on hengissä ja tekee vielä paluun.

Kaiken kaikkiaan Nälkäpeli-kirjasarja on todella synkkä ja kertoo kyllä hyvin siitä miten paskaa sakkia ihmiskunta oikeastikin on. Ei mitään kevyttä kesälukemista eikä lastenosastosta huolimatta ole sopivaa luettavaa nuoremmille.


Saapa nähdä millaisia Nälkäpeli-elokuvista tulee. Jostain syystä Katnissin näyttelijävalinta ei vakuuta. Haymitchiä esittää Woody Harrelson. Presidentti Snow'ta Donald Sutherland. Cinnaa Lenny Kravitz.

Stephen King kirjoitti omassa Nälkäpeli-arvostelussaan samasta asiasta joka tuli minullekin heti mieleen: Nälkäpeli muistuttaa Kingin omia tarinoita Pitkä marssi sekä Juokse tai kuole.

Pitkässä marssissa kävelykilpailuun valitaan sata vapaaehtoista nuorta miestä, ja jostain kumman syystä kaikki sinne kamalasti haluavat. Sadasta osallistujasta vain yksi selviää hengissä maaliin, muut tapetaan matkan varrelle. Voittaja saa kaiken mitä haluaa loppuelämänsä ajan.

Juokse tai kuole-kirjassa on myös kyse tosi-tv:stä. Äärimmäisimmässä ohjelmassa koko kansakunta usutetaan kilpailijan kannoille, tavoitteena tappaa. Mitä kauemmin kilpailija pysyy hengissä sitä enemmän rahaa hänen perillisensä saavat. Hengissä ei siis selviä yksikään kilpailija.

Tapsa löysi uuden raapimapuun

Olin jo odotellut milloin ensimmäinen kissa uskaltautuisi uuden kiipeilypuun koloseen.

Risteily Alahovin viinitilalle

Torstaina 7.7. klo 14.30 lähdettiin Ukko-laivalla kohti Alahovin viinitilaa. Paatti oli täynnä ihmisiä, toisin kuin viimevuotisella risteilyllä. Silti vain muutama jäi kanssamme pois kyydistä Alahovissa, loput jatkoivat risteillen. Matkassa kesti lähes tunti kun mentiin kiertotietä.





Kuopijo.


En voi mitään sille että Alahovin eläinten oloista jäi huono kuva. Monessa lintu-aitauksessa näkyi raatoja, sioilla oli törkyistä vettä ja hevosella oli kaulassa haava jossa kuhisi ötököitä.





Jostain syystä lambit halusivat tulla lähelle. Luulivat ehkä saavansa ruokaa?





Kukko oli kadottanut morsiamensa ja kiekui koko ajan.



Miten voikin lampi olla noin likainen?


Kun vertaa vaikkapa Kallaveteen.


Takaisin tultiin paljon pienemmällä Princess Anne-laivalla, joka lähti Alahovista klo 17. Matkustajia oli vain muutama. Puolessa tunnissa päästiin takaisin Kuopioon.

Onnistuin polttamaan itseni reissussa aika pahasti. Mikähän järki oli siinäkin että laitoin aurinkorasvaa vain ja ainoastaan kaulaan ja niskaan? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Jalat ja käsivarret paloivat, niskassakin näki hyvin mihin kohtaan sitä rasvaa oli laitettu ja mihin ei. Onneksi tajusin ja muistin sentään ottaa hatun mukaan ja laitoin sen jopa päähäni.

Risteilyn jälkeen kävin ostamassa Hesburgerin karppiruokaa jo toisen kerran viikon sisällä. On hyvää ja täyttävämpää kuin tavissalaatit.

Illan pimein aamu

Työnantaja yllätti positiivisesti, en enää kuulu työterveyshuollon piiriin. Eli kun sairastun niiden paskiaisten on ihan turha pyydellä sairaslomatodistusta, lääkäri maksaisi enemmän kuin palkka olisi. No mutta, saanhan palkkani päälle uuden lisän: 33 senttiä tunnilta! Sillä pääseekin juhlimaan.

Menin sitten lupautumaan töihin toisena kahdesta vapaasta viikonlopustani. Eli minulla on tänä kesänä tasan yksi vapaa viikonloppu. Kun vakkari tuli ihan henkilökohtaisesti kysymään niin en voinut kieltäytyä. Hänellä on kuulemma tärkeä meno. En kehdannut sanoa että niin olisi minullakin: ryyppääminen.

Oli kiva herätä eräänä sunnuntaina jäätelöauton pimputukseen. Ennen puoltapäivää! Monta kertaa. Hauskinta on se että kaikkien jäätelöauton aikataulujen mukaan siihen aikaan sinä päivänä lähin jäätelöauto oli yli kymmenen kilometrin päässä. Miksi se silti kuulosti olevan ihan vieressä? Kummallista. Jokin tai joku bugasi ja pahasti.

Kannattaa mennä keilaamaan juhannuksen aatonaattona, ei ole ryysistä. Tein ennätykseni: Samassa sarjassa 5 kaatoa joista kolme ensimmäistä heittoa, 178 pistettä. Ei varmasti enää koskaan tule yhtä hyvää sarjaa tai ainakaan aloitusta. Taisi olla vasta seitsemännessä heittovuorossa kun jäi jotain keiloja kaatamatta.

Syntymäpäiväni kunniaksi kaupassa oli kotimaista uuden sadon lanttua. Se onkin pehmeää ja kuori irtoaa helposti. Lanttumössöstä (muusi) tuli tosi hyvää ja yhtä täyttävää kuin äidin perunamuussista.

Kokeilin uutta tosi mielenkiintoista yhdistelmää: mansikoita piimän kanssa. Jostain kumman syystä piimä ei vedä vertoja kermalle, maidolle tai mascarbonelle.


Lidlin Cien-kynsilakanpoistoaine on kyllä tosi huonoa ainetta. Tehoa ei ole ollenkaan ja kynnet se saa hajoamaan. Buu.

Yölliset kauhukohtaukset tai paniikkikohtaukset tai mitkälie ovat taas vaivanneet välillä pahasti. Sen haluaisin todella tietää ovatko nämä kaksi täsmälleen sama asia vai ei. Oireeni sopivat kaiketi paremmin paniikkikohtaukseen. Kauhukohtauksen pitäisi tulla vasta kun on nukkunut jo kauan, minulla tulee heti kun nukahdan. Ja kauhukohtausta ei pitäisi muistaa ollenkaan. Monella yöllisestä paniikkikohtauksesta kärsivällä on täsmälleen samat oireet kun minulla: Juuri kun meinaa nukahtaa herää tunteeseen ettei saa henkeä, sydän lyö miljoonaa. Minulla tosin siihen yhdistyy useimmiten se että luulen kuolevani jos vaikkapa hengitän tai nielaisen. Eli --- olen superhullu.

Kuulemma orapihlajauute (hawthorn) voisi auttaa yölliseen paniikkikohtaukseen. Ja tietysti rentoutuminen, hengitysharjoitukset. Oikeastaan hassua että kun pitkästä aikaa luin netistä tästä aiheesta niin paniikkikohtaukset poistuivat moneksi yöksi. Ainakin yritin rentoutua jne. Mutta työ ja univaje tietysti lisäävät... kauhua ja paniikkia. Vitutuksesta nyt puhumattakaan.

Ihmettelin yhtenä päivänä miksi Kuopion kaupungintalon edusta oli täynnä ihmisiä. Meni monta minuuttia ennen kuin tajusin: Prinssi Daniel oli kaupungissa. Vaikka bussini oli myöhässä ehdin onneksi juuri ja juuri alta pois ennen tämän superjulkkiksen saapumista paikalle.

Meni muuten täysin pieleen minun kenkäostosteni ajoitus. NetAnttilaan tuli heti sen jälkeen postikulut pois-tarjous ja Anttilaankin kenkiä kympillä. Cdoniinkin tuli nyt syntymäpäivän vuoksi postikulut pois-tarjous, juuri kun ehdin tilata äidille Vampyyripäiväkirjat-dvd:t.

On se niin kivaa kun jalkani ovat vieläkin punaisillä läiskillä viimevuotisten haavatulehdusten ja kylmänkyhmyjen vuoksi. Tosi nättiä. Tokkopa paranevat enää ollenkaan? Ja lisää on tietysti tulossa, ainakin kylmänkyhmyjä. Samanlaiset jalat kuin äidillä here I come!

Luin Ally Condien paljon kehuja saaneen kirjan Tarkoitettu. Mielestäni kirja oli tosi tylsä. Savon Sanomien arvostelussakin kirjaa hehkutettiin ja väitettiin että se päättyy jännään kohtaan. No ei todellakaan päättynyt. Minua ei kiinnosta tippaakaan lukea tämän kirjasarjan seuraavaa osaa.

Mekkomaniaa

En ole koskaan pitänyt mekoista. Tai no, en ainakaan lapsuuden jälkeen. Olen aina ajatellut etteivät mekot sovi tasapaksulle vartalolle. Ja eivät varmaan sovikaan, mutta olen silti huomannut viime kuukausina innostuvani mekoista ihan liikaa. Tuntuu etten nykyään netissä muuta teekään kuin selailen eBayn mekkovalikoimaa.

Aluksi minulla oli hyvin yksinkertainen tavoite: Löytää mekko mummon 80-vuotissyntymäpäiväjuhlille. Se oli yllättävän vaikeaa kun suurin osa mekoista on malliltaan ihan vääränlaisia. Kun viimein löysin sopivan mekon hävisin siitä käydyn huutokaupan, ja sitäpaitsi se mekko oli kenties kokoa liian iso, niin en viitsinyt kovin paljon edes yrittää.

Olin innoissani kun sitten löysin täsmälleen samanlaisen mekon, ja vieläpä sopivampana eli kokoa pienempänä. Ja tuossa kohteessa oli osta heti-vaihtoehto. Ostin siis mekon itselleni. Kaiken tämän jälkeen on kai aika noloa myöntää etten lopulta edes halunnut laittaa tätä mekkoa päälleni mummon synttäreille. Mekossa sinänsä ei ole mitään vikaa, se vaan tuntuu jotenkin liian... tätimäiseltä. En ole mikään nuori enää mutten myöskään... Sinkkuelämää-Charlotte eli konservatiivinen kotirouva.

*****

Toinen mekko johon ihastuin ja jonka huusin itselleni ei ole tavallista tyyliäni. Siinä on (kissa)eläinkuviota, josta en yleensä pidä ollenkaan. Tällä bilemekolla kesti kuukauden tulla perille, olin jo luopunut kaikesta toivosta. Eräänä sunnuntaina löysin eBaystä toisen samanlaisen mekon, tosin erivärisenä, jonka aioin yrittää huutaa. Ja ihmeiden kautta seuraavana päivänä maanantaina postiin eksynyt mekko saapui perille asti! Ja taas kaiken tämän jälkeen on ikävää todeta että mekko on hiukan liian iso minulle. :( Olen pitänyt UK-kokoa 8 sopivana itselleni, pitääkö minun muka siirtyä kokoon 6? Joka on käsittääkseni XS. No kaipa tuon mekon kuuluukin olla... löysä ja reilu. Minä vaan tykkään enemmän vartalonmyötäisistä. Tästä lähtien pitää kai ostaa vain "bodycon"-mekkoja.

****

Mutta todellinen pakkomiellemekkoni on nyt se, jonka huutoa en onnistunut voittamaan. Vaikka olin seuraillut eBayn mekkotilannetta ahkerasti parisen kuukautta, en silti kunnolla tajunnut miten harvinainen mekko on kyseessä. Olen siis nähnyt kyseisen mekon tänä aikana eBayssä tasan sen yhden kerran. Eniten harmittaa se että voittaja voitti mekon itselleen samansuuruisella huudolla kuin itse tein. Nyt minulla on tavoite löytää tämä mekko vielä joskus Ebaystä ja saada se huudettua itselleni... eBayn seuraaminen käy kyllä kokopäivätyöstä. Kuvaa en mekosta laita sillä olen vainoharhainen, paljastan vain että kyseessä on Asos-mekko. Joku sankasta lukijakunnastanihan saattaisi mennä huutamaan mekon nenäni edestä...

Uusi kiipeilypuu Zooplussalta

Zooplus-tilaus muodostui tällä kertaa kolmesta eri paketista.


Yhdessä paketeista oli Atlas-raapimapuu. Aikamoisen iso rotisko.


Kali löysi heti paikkansa.


Tapsa yritti tunkea Kalin paikalle kukkulan kuninkaaksi, ja sai tassusta.


Tilasin huonolaatuista Purina One-kuivaruokaa, jotta saisin ilmaisen tunnelin. Tuskinpa kelpaa kissoille.


Tavoitteenani on nyt saada Zooplussasta bonuspisteillä Alicante-raapimispuu. Vielä pitäisi saada yli 400 pistettä, ja aikaa on syyskuun loppuun asti. Jostain syystä palkintokaupan beige puu on monta sataa pistettä halvempi kuin harmaa, vaikka itse kaupassa ne ovat tietysti samanhintaisia. Harmaa Alicantehan minulla on jo ja beigestä väristä en tykkää, mutta se on ainut johon on jotain mahiksia. Noh minun onnellani Alicante ehtii häippästä palkintokaupasta.

Zooplussahan huononsi jokin aika sitten ehtojaan. Nyt pitää tilata satasella ennen kuin saa ilmaiset postikulut. Minua se ei haittaa kun tilaan muutenkin aina yli satasella että saisin 5% alennuksen.

Bonuskuva: Ollen pääasiallinen nestelähde on kylppärin lattia.

Viikonloppu pelkkää biletystä

Lauantaina juhlittiin lähes koko suvun turvin mummoni 80-vuotispäivää. En ollutkaan käynyt Siilinjärvellä noin viiteenkymmeneen vuoteen eli olen superhuono lapsenlapsi jne. Maalla oli yllättävän mukavaa, vaikka en ihmisjoukoista pidäkään. Stressasi kamalasti.


Tuon puun juurella lepäävät Nöpöseni sekä sukulaisten lemmikkejä.


Siellä oli kissakin, Rolle. Oli loukannut jalkansa retkillään ja nilkutti ympäriinsä. Ja olihan siellä pari koiraakin, mutta niistä ei kuvia.


Peltoa riittää lapsuuteni maisemissa. Tuolla oli minunkin tarkoitus joskus asua, äiskä omistaa tontin vieläkin.



Veljeni kruunasi päivän haukkumalla minua jo 33-vuotiaaksi ja vanhaksi. Niisk.

Monta päivää oli aurinkoista hellettä. Sunnuntaina syntymäpäiväni koittaessa lämpötila oli laskenut lähes 20 astetta ja kun heräsin alkoi sataa. Kiitti vaan Jumala taas tästäkin arvostuksesi osoituksesta. Oli hiukan kylmä hameessa. Olisi kai pitänyt laittaa villahousut.

Käytiin syömässä Amarillossa. Ruoka (savulohi) oli hyvää ja ennenkaikkea sitä oli tarpeeksi. Ja bataatitkin sai vaihtaa kasviksiin.

Taidan polttaa superhienon halpahallista ostetun synttärikynttiläni vasta sitten kun seuraavan kerran (synttäri)biletän. Mukana kuvissa myös Partyliten musta kissa. Arvokkain omaisuuteni?



Foorumilla sain tällaisen onnittelun.