10. syyskuuta 2006

Kyllä harmittaa. Yritin eilen ottaa nauhalle CSI Miamin. Tänä aamuna meinasin katsoa sen, mutta nauhalla näkyy tietysti pelkkää lumisadetta. Olin unohtanut laittaa antennin johdon kiinni videoon. Argh. Kyseisessä jaksossa olisi tapahtunut isoja juttuja.

Tänään on ollut aivan hirveä olo. Oksensin pari kertaa, eikä vesikään pysynyt sisällä. Aamulla kädet vapisivat pahasti. Tuskaista, tuskaista... Epäreiluinta on tietysti se, etten pysty krapulassa nukkumaan. Olisi niin kätevää, kun voisi vain nukkua huonon olon ohi, mutta ei. Mitä aikaisemmin aamulla herään, sitä pahempi krapula minulla on. Kaksi viikkoa sitten nukuin pitkään, ja silloin ei ollutkaan ollenkaan huonoa oloa.

Toissayönä heräsin siihen, kun joku kännikala lauloi ulkona. Jee. En tosin muista mitä biisiä. Viime aikoina olen kohdannut ihan liian monta nuhanenää. Eilenkin. Niisk niisk. Teki mieli sanoa, että kiitos! Niisk niisk. Teki pahaa kuunnella. Inhoan yli kaiken vuotavaa nenää. Niisk niisk. Rupesi omaakin nenää niiskuttamaan.

Mitäs sitten eilen... Ilma oli hirveä koko päivän, satoi ja tuuli. Inhoan yli kaiken sitä kun kengät kastuvat. Ja sukat. Ja jalat. Vesi vaan menee varpaiden välistä, lits läts. Hyi yäk.

Alkossa kysyivät taas paperit. Minähän nuorenen ihan silmissä! Sherryn luona mietimme sitä millaisen yläosan ottaisin morsiusneidon mekkooni. Sherry kertoi millaiset nettisivut hän haluaisi minun tekevän häitä varten. Toivoa sopii, että osaan! Sherry ja hänen miehensä riitelivät leikillään. Sherryn mies kysyi, haluaisinko hänestä hyvän poikaystävän. Sherry sanoi, että minä olen liian hyvä nainen hänen miehelleen. Sherry myöskin huomasi tietyn muutoksen ulkonäössäni ja tuntui hyvältä kuulla se.

Illan aluksi matkasimme Dolly's-baariin Puijonlaaksoon karaokea laulamaan. Olin jo siinä vaiheessa todella humalassa. Ihme oikeastaan, sillä edellisestä kerrasta oli vain kaksi viikkoa. Minulla on yleensä vaikeuksia tulla humalaan, jos edellisestä kännäyskerrasta on kulunut vain vähän aikaa.

Dolly'sissä jotkut hullut seurueestamme lauloivat sitten karaokea. Not me, though. I ain't that crazy. Sherry lauloi mm. ihanan biisin Woman in Love. Myöhemmin matka jatkui keskustaan. Meitä oli autossa kuusi, hengenvaarallista menoa suorastaan. Istuin Sherryn sylissä. Sai pelätä sitä että poliisit tulisivat vastaan.

Keskustassa menimme uudehkoon Passions-yökerhoon, jossa en ollut ennen käynyt. Ihan kiva paikka. Toi tosin mieleen samalla paikalla aiemmin olleen Pulpin. Passionsissa yksi mies kehui saappaitani. Ihanathan ne onkin. Kalleimmat kengät jotka olen koskaan ostanut, peräti 50e. Harmi vaan ettei niitä pysty talvella pitämään. Kerran yritin, enkä päässyt edes pihasta pois liukastelun takia.

On muuten aika outoa, että kaikki baarit ovat täynnä tappoportaita. Luulisi, että baarit yritettäisiin tehdä asiakasystävällisiksi humalaisille. Monikohan on itsensä kännipäissään loukannut? Ihme etten saappaissani kaatunut, niin humalassa olin.

Sherryn kaaso yritti taas opettaa minua tanssimaan. Tanssimme yhdessä kuin mitkäkin lesbot. Sherry avautui ongelmistaan kaasonsa kanssa oikeastaan vasta illan päätteeksi. Sherryllä on taas se sama ongelma - hänen kaasonsa on ihastunut häneen ja haluaisi hänestä tyttöystävänsä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Sherrylle käy näin. Hän haluaisi antaa kaasolleen potkut, muttei uskalla koska pelkää kaason kertovan tulenarkoja asioita hänen miehelleen.

Päätimme häippäistä Estradaan kaasolta salaa. Siellä oli vieläkin menossa Sakari Kuosmasen keikka. Ja paikka täynnä innokkaita faneja. Olisin kyllä ollut minäkin innoissani jos olisi esittänyt Finlandian. Aah. Kaasokin löysi tiensä luoksemme ja teimme katoamistempun häneltä uudestaan.

On ollut hirveä nälkä tänään. Tekisi mieli mennä ostamaan ruokakauppa tyhjäksi, kuten aina krapulassa.

Ei kommentteja: