Kymmenen vuoden kuluttua olen mitä todennäköisimmin joko kuollut tai elelen onnellisena spurguna roskalaatikossa. Se onkin ollut haaveeni jo monta vuotta ja yleinen vitsi; 'isona' minä muutan asumaan roskikseen.
Unelma-ammattiini puistokemistiksi en kai voi enää opiskella, ja niinpä olen tuomittu elämään koko loppuelämäni hauskuutta vailla. Ei mikään ihana kohtalo.
Vuosikymmenen kuluttua haluaisin elellä kaksinkertaisena lottovoittajana vähintään neljä huonetta plus keittiön sisältävässä kerrostaloasunnossa Turun ydinkeskustassa. Asuinkumppaneinani on kaksi kissaa (toinen rodultaan venäjänsininen, toinen maine coon), kaksi marsua ja hermeliinikani.
Tabitha eli Tappi
Mimosa eli Mimmi
Lucifer eli Lusi
Aurora eli Arkki
Siinäpä listaa tulevien lemmikkieni nimistä!
Parin lottovoiton (neljä oikein) lisäksi olen kymmenen vuoden kuluttua ansainnut rahaa toisellakin tapaa. Viisi vuotta sitten julkaisin esikoisromaanini, josta tuli maailmanmenestys. USA:ssa kirjani oli lähes kaksi vuotta bestseller-listalla.
Kirjoittaminen on yhä minulle kuitenkin pelkkä rakas harrastus. Opiskelin vuosikausia Turun yliopistossa, ja toimin nykyään kielenkääntäjänä freelancer-pohjalta.
Rakkain harrastukseni on yhä vieläkin penkkiurheilu, tietenkin! Missä David luuraa? Sitä en uskalla edes arvata, toivottavasti jatkaa vielä uraansa!
Totuus on kuitenkin se, että onnellisin varmasti olisin, jos saisin asustella yksinäni pienessä mökissä metsän keskellä. Satun nimittäin olemaan erakkoluonne.
Kymmenen vuoden kuluttua perustamani Sekasotku-lehti on Suomen myydyin kerran kuussa ilmestyvä lehti. Toimin yhä lehteni päätoimittajana.
Ja menestysromaaniini pohjautuvan TV-elokuvan filmaukset ovat juuri alkamassa...
Terveisin Maria Karppinen, suuri kirjailija vuodesta 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti