Viime yön ensimmäisessä unessa seikkailin George Clooneyn kanssa. Ensin hän ajelutti minua autollaan ja sitten menimme hänen luokseen. Siellä paikalla oli ennustaja/maagikko, joka oli itse asiassa eräs näyttelijä jonka taisin äskettäin nähdä jossain sarjassa. Rukoilin ettei hän ennustaisi minulle sillä en halunnut tietää mitään pahaa. Ennustajan ennustukset olivat kuitenkin automaattisia ja ilmestyivät hänen tahtomattaan heliumtäytteisinä ilmapalloina näkyville.

Toisessa unessa kävin Kelan toimistossa vittuilemassa virkailijalle. Myöhemmin sain kotiin ilmoituksen valitukseni kohtalosta. Kun näin että sama virkailija jolle vittuilin oli tehnyt päätöksen tiesin heti ettei valitukseni ollut mennyt läpi. Ja vähänkö harmitti ettei valituksen päätöksestä voi enää valittaa. Tiedän että tosielämässä valitukseni ei tule menemään läpi, ja sekös vasta vituttaakin.

Kolmannessa unessa oli mies joka oli raskaana. Hän ei enää kestänyt vauvamahan epämukavuutta ja epäkäytännöllisyyttä, ja antoi mahansa minulle.

Lekuri soitteli tuloksista. Verikokeet olivat normaalit, jee. Ja rytmihäiriöt ovat vaarattomia kammiolisälyöntejä. Kuten arvelinkin yksi niistä oli onneksi eksynyt nauhalle asti. Lääkityksen saisin halutessani mutten halua beetasalpaajia.

Kisu-raukka jäi tänä aamuna nalkkiin uuteen hiekka-astiaansa. Ihmettelin mitä se oikein metelöi ja hajottaa astiaa, mutta yrittikin vain epätoivoisesti saada sen oven auki. Kisu oli vienyt astiaan mukanaan lelunsa jossa on pitkä varsi, ja varsi oli oven välissä jumittaen sen. Mietin pitäisikö ovi ottaa kokonaan pois ettei kisu jäisi astian vangiksi silloin kun olen poissa kotoa.

Maanantaiaamuna olin liikkeellä puoli kahdeksan aikaan. Oli hiukkasen outoa kun kadut olivat ruuhkaksi asti täynnä työ- ja koulumatkalaisia. Olen tottunut olemaan ainut sielu maisemissa.

Ekg:ssä kävi oikeastaan huonoin mahdollinen onni. Kun jo makasin pöydällä ja laitetta laitettiin valmiiksi rytmihäiriöitä oli rutkasti. Mutta itse nauhalle asti niitä taisi eksyä ehkä yksi, jos sitäkään. Damn. Saapa nähdä mitä lekuri sanoo kun soittaa perjantaina.

Viime yönä herätessä olo oli huono, flunssa tulossa. Näin jotain ahdistavaa painajaista mutten pystynyt muistamaan mitä siinä tapahtui.

Tänään käytiin veljen kanssa eläinkaupassa. Tarkoitus oli ostaa kenties monta säkkiä kissanhiekkaa muttei kaupassa ollutkaan LindoCatia. Ostin kuitenkin Tabithalle uuden hiekkalaatikon, sellaisen koppimallisen ja heiluriovella. Kovin intona tuo kisu on uuteen lootaan, oppi heti oven käytön ja teki välittömästi pisutkin kun olin saanut hiekat laitettua. Unohdin kuitenkin ostaa maton laatikon oven eteen ettei hiekka leviäisi vieläkin. Suodattimia Tabitha tykkää myöskin repiä.

Eläinkaupassa ollessa Sherry laitteli viestiä että tarvitsee tulostintani. Siinähän kävi sitten niin että Sherry tapasi veljeni 15 vuoden tauon jälkeen. Oli kuulemma veli hiukkasen kasvanut sitten viime näkemän.

Myöhemmin kävin taas Kelassa valittamassa. Kelan täti tuntui tietävän asioista vähemmän kuin minä. Valituskirjeen lähettäminen lienee turhaa mutta aion silti sen tehdä. Huutava vääryys on kyseessä mutta minkäs teet kun Kela toimii omalla tavallaan, lakia vastaan.

Atooppinen ihottuma on pitkästä aikaa pahana. Itsensä raapiminen on ihan liian kivaa.

Kävin tänään lääkärissä rytmihäiriöiden vuoksi. Lääkäri arveli niiden olevan vaarattomia kammiolisälyöntejä. Huomenna on ekg ja verikokeet. Kilpirauhasarvo pitää ottaa ennen aamukymmentä. En kyllä oikein ymmärrä miksi kun ei tarvitse edes syömättä olla.

Lauantaina olin bilettämässä. Ilta alkoi hyvin kun tajusin ettei minulla ollut sukkahousuja. Olin koko viikon miettinyt pitäisikö ostaa sukkahousut mutta ajattelin että onhan minulla niitä. No eipä ollutkaan kun olin ne kaikki suuressa viisaudessani heittänyt roskiin muuton yhteydessä.

Olimme Sherryn kanssa kahdestaan liikenteessä, oli mukavaa jutella kunnolla pitkästä aikaa. Sherry kertoili minulle juttuja edellisestä kännäyskerrasta joita en todellakaan muistanut. En muistanut sitäkään että oli soitettu ja tanssittu kaikkien aikojen suosikkitanssibiisini eli Scooterin Fire. Miten voinkin olla muistamatta tuollaista?

Lauantaina kävimme ensin Anturassa, missä Sherry lauloi karaokea. Sitten menimme Introon, jossa Absolut Raspberry ei maistunutkaan niin hyvältä kuin aiemmin. Sitten oli vuorossa Sawo Kabaree, jossa en ollut ennen käynyt. Ihan kiva paikka. Mennessämme sinne paikalla ei ollut kuin muutama ihminen. Lähtiessämme paikka oli täysi. Tuli vähän ihmeteltyä mistä ne kaikki ihmiset ilmestyivät. Viimeiseksi menimme Puikkariin, joka oli remontoitu ja muuttunut huonompaan suuntaan. Pienemmäksi. Eipä taida enää olla yhtäkään baaria johon haluaisin, kun Puikkarikin on pilattu. Tai no, ehkä tuo Sawo... Emme tanssineet illan aikana yhtäkään biisiä kun mitään hyvää ei missään soitettu. Ainoa tunnistamani biisi oli Anturassa soinut Kuudenikäinen, mistä tuli ala-aste mieleen.

Illan aikana tuli mm. suunniteltua Halloween-bileitä. Ja jopa tupareitani. Sherry sanoi haluavansa minut ensimmäisen lapsensa sylikummiksi. Myöhemmin tajusimme että Sherry oli unohtanut sateenvarjonsa Introon, missä kävimme uudestaan turhaan sitä etsimässä. Kotona olin jo ennen aamukahta. Kiusasin Sherryä sillä että menen kotiin syömään meetvurstia jossa on hevonsenlihaa. Hyvää meetvurstia onkin, ja halpaa.

Nyt tuntuu kyllä siltä etten haluaisi juomaan ihan heti uudestaan. Kaikki viinat kun maistuivat niin pahoilta. Vanilja tuntui jopa paremmalta kuin vadelma. Aina sitä haaveilee huumeisiin siirtymisestä kun pääsisi niin paljon helpommalla. Eilen oli kohtalaisen paha krapula, oksensin kaksi kertaa.

Viime yönä näin unen jossa olin aluksi kotona, paljon sukulaisia oli luonani vierailulla. Posti tuli ja sitä tulikin sitten lattialle semmoinen metrin kasa. Vedin vain koko ajan lisää postia sisälle postiluukusta. Hiukan ehkä säälin postinkantajaa.

Sitten lähdin vanhempieni luokse hakemaan ihanan vaaleansinisiä lastenvaunuja. Olin ehkä viidennellä kuukaudella raskaana. Kun kuljin vaunujen kanssa ohitsekulkenut keski-ikäinen nainen huusi minulle todella satuttavan törkeyden. Huusin hänelle takaisin "turpa kiinni, pentu". Menin lähikauppaan. Pelkäsin koko ajan että joku varastaa ulos jättämäni vaunut ja kurkin ikkunoista että ne ovat vielä paikoillaan. Kaupassa oli ehkä 30cm leveät käytävät ja joukko nuori miehiä aiheutti ongelmia.

Seuraavaksi olinkin baarissa alkuperäisen CSI:n hahmojen kanssa. Istuimme pyöreän pöydän ääressä juomassa. Yhtäkkiä huomasimme että baarissa oli ihan hiljaista ja olimme ainoat asiakkaat. Gil Grissom sanoi ettei se ole mikään ihme, sillä oli torstaiaamu ja klo 1.30. Tajusimme että jotain oli vialla. Menimme baarin etuosaan missä huomasimme miehen haulikon kanssa. Mies halusi sekä ryöstää paikan että kostaa minulle jotain. Tartuin haulikkoon ja tuon kamppailun aikana heräsin.

Kuvia kissasta.



Milloin sä oikein peset minut? Minä jo täällä malttamattomana ja innoissani odotan.



Kärpäsjahti alkoi intensiivisellä tuijotuksella.



Ja jatkui verhoissa.



Mitäs ruokaa sitä tänään tehtäisiin?