Spooks are among us

An oldie but goodie.

En ollut ollut Halloween-bileissä tasan viiteen vuoteen. Kannattaako olematonpalkkaisen osa-aikatyön takia missata koko elämä? Ei.

Olin elätellyt toivetta että tänä vuonna tärppäisi, kun oikea Halloween oli lähimpänä vapaata viikonloppuani. Mutta sitten Passion lopetti olemassaolonsa, ja kun kävin läpi Kuopion baareja yhdessäkään ei ollut Halloween-bileitä "oikeana" viikonloppuna.

Kunnes sitten sattumalta sain Facebookissa tietää että Nousuun oli tulossa toisetkin Halloween-bileet, niin olin suunnilleen valmis tekemään kärrynpyöriä. Viisi vuotta, saatana! Ja kuinka monta Halloween-asua käyttämättömänä?!

Mutta sittenpä oli semmonen juttu että ei tiennyt varmaksi ehtiikö mies ajoissa kotiin työmatkalta Englannista. Onneksi brexit ei toteutunutkaan nyt kuunvaihteessa, eivätkä lennot myöhästyneet.

Sain viimein pukeutua ihanaan mustaan mekkoon jonka ostin jo vuosia sitten mutta jota en ollut kertaakaan käyttänyt kun olin odottanut Halloweenia. Ihme kyllä mekko mahtui vielä päälle.

Oltiin käyty Nousussa tasan kerran aikaisemmin, ja silloinhan Savon sanomien toimittaja tuli kyselemään mielipidettä baarien pidennetyistä aukioloajoista. No tällä kertaa viihdyttiin Nousussa hyvin vähän aikaa. Se vaan on aika iso ongelma baarissa kun istumapaikkoja on varattu ehkä noin kymmenelle. En tajua miten kukaan tuolla pystyy ja haluaa viettää aikaa. Ihme kyllä muissakin baareissa näkyi ihmisiä Halloween-asuissa. Minun ehdoton suosikkini oli Nousussa bongattu Handmaid's talen orjattaren asu.

Tämähän selittääkin paljon...

Maailman eläinten päivä

Tapsa, Saku ja pallo.

If it fits I sits.

Peli: The Council

Sisältää juonipaljastuksia!

Viisijaksoisen The Councilin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1793. Louis de Richet etsii kadonnutta äitiään salaperäisen lordi Mortimerin saarelta, jonne on kutsuttu joukko arvovaltaisia vieraita. Ranskalaiseksi peliksi tätä väittävät, ja arvosteluissa englanninkielistä dubbausta ja ääninäyttelyä on haukuttu.

En tiedä mitä odotin tältä peliltä, mutta en ainakaan tätä. Kun Louisin äiti rupesi horisemaan demoneista toivoin että kyseinen tyyppi olisi sairas, mutta ei. Onko sitä yliluonnollista paskaa ihan pakko tunkea joka reikään? Tässä pelissä demonit ovat totta, mutta ei siinä suinkaan vielä kaikki. Kaikki ovat demoneita. Pääpahis on demoni. Louis itsekin on demoni. Pääpahis on hänen isänsä, ja kaikki muutkin ovat hänen sukulaisiaan. Nainen jonka kanssa Louis harrasti seksiä onkin hänen siskonsa. Ups? Ja ai niin, se "äitikin" paljastui siskoksi.

Lopussa luulin kaiken olevan hyvin. Olin tappanut pääpahiksen ja muut odottivat minua lauturilla. Mutta sitten lyyhistyinkin yhtäkkiä lattialle, enkä tajunnut mitä oikein tapahtui. Vasta lopputeksteistä paljastui että kuolin myrkytykseen. Aha. Taitaapa sitten olla niin että jos tulee myrkytetyksi toiseksiviimeisessä jaksossa niin on screwed teki sitten mitä tahansa.

On muuten aika hiton köyhää että herttuatar omistaa tasan yhden mekon.

Elokuva: SE/IT 2

SE 2 piti mennä katsomaan loppuunmyytyyn näytökseen ensi-iltaviikonloppuna vain siksi koska Downton Abbey-elokuva tulee pian. Taas vaihteeksi sai tuntea itsensä vanhaksi teinilauman keskellä.

SE 2 ei ollut niin huono leffa kuin pelkäsin ja odotin, olin lukenut vain negatiivisia arvosteluita. Etukäteen eniten arvelutti Sen lähes kolmen tunnin kesto, mutta ei Se onneksi liian pitkältä tuntunut enkä tylsistynyt missään vaiheessa. Elokuva oli yllättävän hauska, ensimmäisen osan huumoristahan en tykännyt.

Joitakin ärsyttäviä asioita oli. Tokenien/artefaktien keräily. Se että Pennywise muka palavasti halusi luusereiden palaavan Derryyn. Ja Mike, en tykännyt siitä mitä Miken hahmolle oli tehty molemmissa osissa. Ja (taas) heikko Pennywise, joka vain koulukiusattiin kuoliaaksi. 

Positiivinen yllätys oli Stephen Kingin cameo, en tiennyt siitä mitään etukäteen. Ja NKOTB oli taas mukana x3. Ja onneksi oli myös Kiss me, fat boy! Missasin kyllä totaalisesti Richien salaisuuden.

SE/IT 2 traileri

Pennywise: For 27 years I've dreamt of you. I've craved you. I've missed you!

Georgie: You lied and I died! YOU LIED AND I DIED!

Georgie-raukka on aina ollut suosikkini. Haluaisin pukeutua Georgieksi halloweenina, siihen tarvitsisi keltaisen sadetakin.

41

Vuosi sitten oli tarkoitus juhlistaa tasavuosia kahtena eri päivänä, mutta en pystynytkään endometrioosin ja ilmarinnan vuoksi. Tänä vuonna olen sitten yrittänyt ottaa vahinkoa takaisin. Jo lauantaina oli jo melkein liiankin hauskaa.

Olen viime aikoina löytänyt uudelleen tanssimisen ilon. Se tosin vituttaa että illan onnistuminen riippuu aina ihan liikaa siitä millainen dj on. Vuosikymmenten kokemuksella tiedän että 95% toteuttaa biisitoiveita hienosti, mutta sitten on ne 1 tai 2 paskapäätä jotka eivät tajua mikä dj:n päätehtävä on: Pitää tanssilattia täytenä.

Olin ajatellut Viinijuhlille menoa nyt varsinaisena syntymäpäivänä, mutta ilma on liian kylmä siihen. Ja turhaa rahanmenoa se olisi ollut muutenkin, koska en juurikaan pidä suomalaisesta musiikista. Suurin syy miksi olisin nyt sinne mennyt olisi ollut Wanhassa Satamassa syöminen, ja silloin olisi tullut liikaa ekstrahintaa aterialle. Vaikka toisen lipun olisi kai Smartumilla saanutkin.

kuvat: Vittu mitä paskaa

Kaliliini 14 vuotta

Elokuva: Uinu uinu lemmikkini (2019)

Jaksoin viimein raahata itseni elokuviin katsomaan uuden version Uinu uinu lemmikistä. Ja ainoa syy siihen että tämä nyt tapahtui oli se että Smartumin saldoa oli vanhentumassa. Siksi muuten ostin jo liput syksylle Kuopion kaupunginteatterin Piina-näytelmään.

Pet Semataryssa Creedien perhe muuttaa paremman elämän toivossa pikkukaupunkiin. Mutta onko se sittenkään hyvä ratkaisu, kun uuden kodin edessä kulkee vilkasliikenteinen tie ja talon takana on lemmikkien hautausmaa?

Olin kuullut etukäteen tästä leffasta pelkkiä haukkuja, joten odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Mutta yllättäen tykkäsin tästä, vaikka koko elokuva perustuikin säikäytyksille. Ja ainakin tässä versiossa tarinan todellinen pääpahis on Jud. En tiedä miten olisin suhtautunut tarinaan tehtyyn suurimpaan muutokseen, jos en olisi tiennyt sitä etukäteen. Mutta sehän paljastettiin aivan kaikessa, kuten tässäkin julisteessa.

Eniten mietityttää tietysti kissojen kohtelu kuvauksissa. Raukkojen turkit oli ainakin laitettu hirveään kuntoon.

Elokuvan aikaisemmasta versiosta/kirjasta poikkeavaa loppua on myös kritisoitu, mutta minun mielestäni se oli suorastaan täydellisen ihana ja onnellinen.

Ja taas vaihteeksi trailerissa paljastetaan koko juoni. Typerää.



Koko elokuvan ajan mielessäni oli tietysti South Parkin jakso Marjorine. "Butters, you smell like bacon."

Uusimmat suosikkibiisini

NKOTB: Block Party



Alan Walker: Faded



David Guetta feat. Sia: Titanium

Kela ei vaan osaa

Hienosti toimii taas Kelan uusi systeemi. Ennen sinne piti lähettää palkkatodistukset kun haki soviteltua työmarkkinatukea. Nyt palkkanauhoja ei edes pysty lähettämään, koska Kela kehuu saavansa tulotiedot suoraan tulorekisteristä. Ja paskanmarjat.

Ensinnäkin lomake on paska. Siihen pystyy laittamaan vain yhden palkanmaksupäivän. Niinpä olen pakotettu valitsemaan kohdan "en tiedä palkanmaksupäivää", ja laittamaan lisätietokenttään kaikki neljä palkanmaksupäivääni.

Näistä neljästä palkanmaksupäivästä Kela oli sitten helmikuussa huomioinut laskelmassaan vain yhden ainoan. Millähän logiikalla juuri se yksi tuli valituksi näistä neljästä? Enten tentten...? Ja maaliskuun laskelmassa oli huomioitu jo peräti kaksi palkanmaksupäivää neljästä, eli ilmiselvästi kehitystä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.

Tekisi mieli laittaa valitus johon kirjoittaisin vain että "minkälaisia idiootteja siellä oikein on töissä?" Ehkä Kela tajuaa jossain vaiheessa virheensä ja rupeaa karhuamaan minulta liikaa maksamiaan työmarkkinatukia takaisin. Jos ei niin omapa on mokansa. Oikeastiko minun pitäisi muka joka saatanan kuukausi laittaa Kelalle valitus väärin maksetusta työmarkkinatuesta?

Eniten pelottaa että tämä vaikuttaa jotenkin aktiivimalliini.

Unikuvia

Taas on unien aika. Vuoden paskimman päivän kunniaksi... Vuosipäivä, kahvia ja pullaa!

1. Olin Puijolla katsomassa mäkihyppykisaa. Makasin siellä katsomossa sairaalasängyssä koska endometrioosi oli niin pahana. Myöhemmin samassa unessa pelasin Prison Break-pelin kaksintaistelua veljeni kanssa, ja voitin ylivoimaisesti.

2. Menin suuren seurueen kanssa majataloon. Meille oli tarjolla huone jossa oli vain yksi kapea sänky. Marssin majatalon omistajan luokse ja vaadin parempaa huonetta uhaten että muuten nukun tulevan yön hänen sängyssään hänen kanssaan. Johan löytyi parempi huone paremmilla sängyillä.

3. Olin kaverini ja muiden kanssa risteilyllä. Tämä muu porukka tappoi yön aikana jonkun ja piilotti ruumiin hyttini sängyn alle. Aamulla ruvettiin kaverin kanssa pakkaamaan tavaroitani. Jostain kumman syystä olin ottanut matkalle mukaan mm. paljon kirjoja ja koriste-esineitä, ja kirosin sitä turhuutta. Toinen matkalaukkuni oli ruumiin vieressä sängyn alla ja rupesin valittamaan että ei sitä voi käyttää kun se haisee ruumiilta pitkän matkan päähän. Rupesin epäilemään että tuo porukka yrittää lavastaa minut murhasta. Poliisit tulivat paikalle. Sanoin kuulusteluissa etten tiedä murhasta mitään, nukuin kun se tapahtui.

4. Olin pienen lentokoneen "tarakalla" jäniksenä. Riideltiin tästä lentäjän kanssa ja lentäjä lensi liian korkealle, rupesin valittamaan että niin ylhäällä ei happi riitä minulle. Lentäjä lähtikin lentämään kohtisuoraan alaspäin, mutta kesti tosi kauan päästä takaisin pilvien alle. Lentäjä törmäsi tunturiin, onnistuin hyppäämään ajoissa pois kyydistä. Siinä paikalla olikin maailman suurin lento-onnettomuus, joka vaati yhä joka päivä lisää uhreja kun siihen törmäsi lisää koneita. Ilmassa roikkui massoittain jäätyneitä ruumiita. Se näytti niin hassulta että minua vain nauratti vaikka ei olisi pitänyt.

5. Yritin mennä suihkuun, mutta olin unohtanut shampoon ja poikaystävä oli varastanut pyyhkeeni, hän käytti sitä ulkona niityllä piknikalusena. En voinut hakea sitä koska olin alasti. Piilottelin naapurikerrostalon yleisissä tiloissa kun paikalle tuli äiti kolmen lapsensa kanssa, jotka yrittivät tappaa minut kiipeilemällä päälläni, en saanut henkeä. Ennen tätä unta olin juuri katsonut Netflix-dokkaria Afflicted, ja oloni oli unessa tosi huono ja voimaton. Viimein pääsin pyyhkeen luokse ja totesin sen likaiseksi. Miten muka voisin mennä suihkuun kun ei ole puhdasta pyyhettä? Jouduin tekemään kotitöitä ja löysin puhtaiden pyykkien joukosta likaisia. Yhdessä vaiheessa rupesin vain huutamaan "en jaksa, en jaksa, en jaksa!"

6. Työhöni oli lisätty uusi velvollisuus: viedä aterioita ihmisten koteihin. Jossain vaiheessa olin S-marketissa ostamassa pakasteaterioita, joten jouduin siis itse kustantamaan ne. Olin lähdössä kotoa töihin aterioiden kanssa, mutta hissi olikin varattu. Olin menossa takaisin kotiin ja avaamassa ovea kun tuo hissinkäyttäjä tulikin portaita pitkin takaisin ylimpään kerrokseen tappaakseen minut. Tappelin miehen kanssa välioveen nojaten ja yritin viimeisillä voimillani epätoivoisesti huutaa varoitusta poikaystävälle, mutta ääntäkään ei tullut ulos. Tiesin että kohta sattuu helvetisti, tappajalla oli veitsi. Onneksi heräsin.

7. Olin taas kerran osa Supernaturalin metsästäjäporukkaa. Jakson lopussa pahiksen varjo häälyi Deanin yllä ja ajattelin että jes, nyt saa todellinen pahis eli Dean ansionsa mukaan. Olin matkalla kotiin Deanin selostaessa pahiksen ominaisuuksia, mm. kaksoiskynnet. Mutta pahis hyökkäsikin minun kimppuuni niin henkisesti kuin fyysisesti. Oli aivan karmea tunne kun ne kaksoiskynnet möyhensivät sisäelimiäni. Eli todellinen pahis olenkin minä eikä Dean.

8. Veli leikki mummolan pihalla kolmen karhunpennun kanssa. Yritin koko ajan saada veljen turvaan sisälle taloon koska pelkäsin pentujen emon tulevan paikalle ja suuttuvan. Mutta lopulta paljastui ettei pennuilla edes ollut emoa. Ne olivat jonkun tutkijan koe-eläimiä, joita käytettäisiin vain muutama päivä ja sitten tapettaisiin.

9. Mieheni sanoi lähtevänsä matkalle Meksikoon muita naisia katselemaan. Matkaa hänelle oli ehdottanut äitini. Totesin että minulla ei ole enää äitiä, ja otin kihlasormukseni pois sormestani ja laitoin sen poikaystävän ruokalautaselle.

10. Andreas Wellinger tuli käymään lapsuudenkodissani. Hän kauhisteli likaista ikkunaa, jolloin ylpeilin sillä etten ole koskaan elämässäni pessyt ikkunoita.

11. Murtauduin kaverini kanssa johonkin taloon, missä katsoimme Pingviinin Borderlands: The Pre-Sequel -striimiä.

Happy birthday dear Tapsa

12 vuotta.

Se on valmis

23 vuotta, 40 lukua, 215 liuskaa ja 66 622 sanaa (kiva tasaluku on tosi lähellä, ja sitten voisinkin antaa tälle nimeksi Saatananpalvaaja) myöhemmin. Ja "valmiilla" tarkoitan tässä yhteydessä tietysti tämän uusimman version ensimmäistä luonnosta.

Aloitin esikoisromaanini kirjoittamisen vuonna 1996. Voipi sanoa että sen tarina koki matkan varrella aikamoisen evoluution. Kirjoitin siitä parikin eri versiota vuonna 1999. Mutta sitten löysin internetin ihmemaailman, ja kirjoittaminen jäi osaltani lähes kokonaan pariksi vuosikymmeneksi.

Kun palasin tämän kirjan kirjoittamisen/editoinnin pariin olin 39-vuotias kuten tarinan päähenkilökin sen lopussa, mikä tuntui oudolta mutta jotenkin merkitykselliseltä.

Ja nyt kasassa on 40 lukua (plus prologi ja epilogi) ehtaa paskaa. Laitan sen varmaan Amazoniin myyntiin jossain vaiheessa. Genre yrittää olla romanttinen, mutta loppu ei ole onnellinen vaikka laki niin määrää. Haluan olla yhden naisen protesti onnellisia loppuja vastaan!

Vuosikymmenten varrella esikoisromaanillani on ollut lukuisia työnimiä. Kyseessähän on trilogian ensimmäinen osa, joten olen aina joutunut miettimään koko sarjalle olevinaan yhteensopivia nimiä. Sen toisenkin osan kirjoittamisen aloitin jo 90-luvulla, mutta ei taida olla minulle tiedossa tarpeeksi elinvuosia että saisin senkään valmiiksi. Kaikista muista kirjoitusprojekteistani nyt puhumattakaan. Pari vuotta sittenhän aloin työstää ensimmäistä dekkariani, ja se on stooreistani nyt se jonka eniten haluaisin saada joskus valmiiksi.

Kirjojen lopussa esitetään yleensä kiitoksia erinäisille tahoille jotka auttoivat kirjan valmistumisessa. Minä puolestani en kiitä:
1) internet
2) kissani
3) Friday the 13th: The game plus sen striimit, jotka yrittivät kovasti estää tekstin valmistumisen määräaikaan mennessä (minäkö muka addikti?)

Ihanaa Domen ihanaa

Paskan kauden jälkeen voitto pienimmällä mahdollisella 0.1 pisteen erolla. Kun ei edes tässä Norjan mäkiviikon aikana päässyt yhteen kisaan.

Jo lauantaina Slovenian voitto joukkuemäessä tuntui mahtavalta.

15 hyppyä myöhemmin... Ja Raw Airin voitto ratkesi vain alle kolmen pisteen erolla Rojun hyväksi. Voi Stefan...

Belgia teki sen taas

Euroopan mestaruus hallikisoissa pitkässä viestissä. Jonathan sippasi, mutta Keviniin pystyi taas luottamaan, vaikka espanjalainen tuntematon suuruus pääsikin pelottavan lähelle.



Vuosi sitten jäi viesti näkemättä, kun kisoja näyttäneistä Ruotsin TV4 lopetti lähetyksen ennen viestiä ja Ylen Areena ei toiminut. Nyt oli ihan ihmeellinen runsaudenpula kun kisoja näyttivät sekä Eurosport että Yle ihan television puolella. Pelkäsin että tämän takia Belgia ei voita, kun sen pääsisi jopa näkemään.

Ensimmäinen Jason-tapponi

Tältäkö tuntuu kun kyyhkyset itkevät? Jotkut pelaajat tappavat Jasoneita liukuhihnalta, mutta minä sain odottaa sitä ihmettä tasolle 112 asti. Ainakin pari aikaisempaa yritystä muistan. Ensimmäisessä meni pieleen se että minut oli privaattimatsissa aivopesty uskomaan että Tommy ei voi pistää Jasonia polvilleen, ja asekin oli "väärä" eli machete. Toisessa yrityksessä astuttiin sweater girlin kanssa yhtäaikaa Jasonin ansoihin. Kuoleminen on harvoin yhtä hauskaa, ja Jasonilta tuo oli fiksua pelaamista. Teki parhaansa paskassa tilanteessa.

Näin Jason tapetaan

Jasonin tappaminen vaatii aina vähintään kahden pelaajan yhteistyötä.

1. Jasonin pitää menettää maskinsa. Jos Jason saa matsin aikana tarpeeksi vahinkoa hän menettää maskinsa.

2. Jonkun naishahmon pitää mennä Jasonin majaan ja ottaa sieltä Jasonin äidin villapaita. Tämä pelaaja on sitten se ns. sweater girl.

3. Vain spesiaalihahmo Tommy Jarvis voi tappaa Jasonin. Aseena pitää olla joko machete tai kirves, joista kirves on huomattavasti parempi vaihtoehto.

Elikkäs ensin Jasonin pitää olla maskiton. Sitten sweater girlin pitää stunnata Jason paidalla. Silloin seuraava lyönti pistää Jasonin polvilleen, jolloin Tommy voi tappaa Jasonin.

Tämä maaginen sessio

Aloitin matsin tekemällä tavaramerkkini eli juoksemalla suoraan Jasonin syliin. Obviously I'm in love with Jason and can't wait to feel his hands on me. Tommynä sitten etsin epätoivoisesti phone box fusea (se on minulle aina pakkomielle, yllättävää kyllä nyt senkin jälkeen kun sain boksien korjaamiset tehtyä. Olen paennut poliiseille yli sata kertaa, ja hyvin vähän muilla tavoilla) ja bensaa autoon, vene taisi olla jo lähtenyt. Tuo Adam seuraili minua heti alusta asti ja yritti näytellä jotain valomerkkejä, en ymmärtänyt miksi. Kun tässä videossa tajusin että minua seuraa kaksi tyyppiä, päätin katsoa ketä sieltä oikein ilmestyy. Ja sieltähän ilmestyi sweater girl. Jolla oli suuria vaikeuksia antaa minulle kirveensä. Aika onnekasta oli että onnistuttiin, esim. se että Jasonin maski lähti pois heti ensimmäisestä iskustani ("show yourself"). Varsinkin kun Jasonilla oli jo uusi (eli paska) Raivo päällä.



Nyt voin sitten laittaa työhakemukseen "Elämäsi paras saavutus"-kohtaan tämän.

Olle Polle Pakana 11 vuotta

Eihän pikkuinen vauvani Olle voi olla jo 11-vuotias.

Äiti ja tytär.