Koko kroppa kivuissa

Ensimmäinen merkki pahemmasta oli joitakin viikkoja sitten kun tein sen virheen että kävin kampaajalla. Jalat kipeytyivät siinä urakassa hirveästi, ja jalkapohjiin tuli jopa vesirakkuloita. Kivut alkoivat hellittää vasta vajaan viikon päästä. Viime vuodesta asti kroppani on hylkinyt kävelemistä. Pitäisi siis lopettaa kokonaan moinen täysin turha aktiviteetti.

No siitä sitten on vointi vain huonontunut. Enää ei siis koske vain jalkapohjiin, nilkkoihin ja kantapäihin vaan muuallekin jalkoihin. Selkään. Niskaan ja sen takia päähän. Olkapäätkin on nykyään niin kipeät että pahimmillaan esimerkiksi imurointi on yhtä tuskaa. Koko kroppa on kuin junan alle jäänyt. Kuumottavaa kipua. Ihan kuin koko kroppa olisi tulehtunut. Olo on ollut pahimmillaan niin huono että pelkäsin kuolevani. En enää tiedä miten muka pystyisin kävelemään pidempiä matkoja, saati sitten tekemään töitä.

Mitenhän pahasti nauraisivat minut pihalle lääkärissä. Hoitaja ainakin nauraisi jos yrittäisi aikaa varata. Mutta kun ei tällaiset (jalka)kivut ole normaaleja. Kun on tottunut kävelemään sen noin 40 000-80 000 askelta viikossa ja nyt kroppa sanookin EI niin mitä muka pitäisi tehdä. Irtisanoutua ja tilata ruuat kotiinkuljetuksella? En ehdi "toipua" edellisestä kävelystä kun pitäisi taas pystyä kävelemään. Mutta joidenkin mielestä tämä on vain normaalia vanhenemista, näin 38-vuotiaalla.

Rasituksessa iskevät kivut, ja palautumisessa kestää epänormaalin pitkään. On tullut taas vuosikymmenien tauon jälkeen esimerkiksi fibromyalgia mieleen. Äidin suku on täynnä nivelreumaa ja nivelrikkoa. Toisaalta reumatauteihin kuuluu yleensä aamujäykkyys, jota minulla ei ole. Minulla se jäykkyys iskee vasta rasituksen jälkeen.

Unipäiväkirjani mun

Eli muutama viime aikojen uni.

1: Paavi Jeremy Irons halusi salamurhata minut. Palkkatappajat iskivät Siilinjärvellä mummolani pihalla. Onnistuin ihmeellisesti väistämään luodit kunnes henkivartijani saapuivat paikalle pelastamaan minut.

2: Syyskuussa Suomessakin ensi-iltansa saavasta Stephen Kingin Siitä julkaistiin ensimmäinen (ennätyksen rikkonut) traileri. Heti seuraavana yönä trailerin katsomisesta näin kamalan painajaisen uudesta Pennywisestä. Ensimmäinen reaktioni yöllä unesta herätessäni oli että enhän minä voi katsoa sitä leffaa kun pelkkä trailerikin aiheuttaa painajaisunen. Ja miten voinkin heti pettää vanhaa Pennywiseä, joka on ennen hallinnut uniani.

3: Onnistuin kerrankin pääsemään unissani hengissä lentokoneella maahan asti. Valitettavasti matkalaukkuani ei löytynyt sitten mistään, Giggeli ei muistanut edes sitä oliko laittanut sen ruumaan vai käsimatkatavaroihin. Hänen ja lentoemäntien etsiessä laukkuani lentokone ehtikin jo lähteä seuraavalle lennolle. Menin paniikissa koneen alakertaan missä lentäjät käskivät minut vihaisina istumaan ja turvavöihin. Kone oli matkalla Turkkiin, ja Erdogan kuulemma suunnilleen teloittaa kaikki matkustajalistan ulkopuoliset. Lentäjät nukahtivat ja heidän herätessään kone oli jo liian matalalla ja uhkasi iskeytyä maahan. Hyppäsin ikkunasta pois koneen kyydistä ja päädyin läheisen kerrostalon pihalle joka olikin jossain Turkissa. Lapsia tuli ulos talosta ja yritin kommunikoida heidän kanssaan saadakseni paikalle ambulanssin tai päästäkseni sairaalaan, mutta eihän se onnistunut.

4: Jouduin nukkumaan sängyssä jossa joku oli juuri murhattu verisesti. Vaikka lakanat oli vaihdettu niin patja ja tyyny olivat ihan veressä. Jotenkin tuntuu että tämä uni johtui kuukautisista ja niihin liittyvästä kuolemanpelostani.

Paon ensimmäisen kauden ärsyttävimmät virheet

Nyky-Prison Breakin hirvittäessä tuli taas muisteltua vanhoja hyviä aikoja eli katsoin ensimmäisen kauden.

Lincoln on täysin syytön ja viaton mies. Hänhän vain aikoi tehdä murhan, jonka joku muu oli vain sattumalta ehtinyt tehdä ennen häntä. Jos se mies olisi ollut vielä elossa Linckö ei muka olisi tappanut häntä?

Diabeteksen hoitaminen on tosi yksinkertaista. Yksi ainoa insuliinipiikki päivässä riittää mainiosti.

Myytinmurtajien olisi pitänyt testata tämä Michaelin tekemä juttu: kiipesi köyttä pitkin joka oli kiinni ritilässä. Miten muka oli mahdollista nostaa se ritilä samalla kun roikkui siitä itse koko painollaan. Ja miten muutenkin onnistuu ihmisiltä kapean köyden (narun) kiipeäminen ylös.

Hale ja Veronica sopivat tapaavansa kahvilassa. Tapaamispaikka on kuitenkin pimeä kuja/parkkipaikka.

Terrence Steadmanilta poistettiin hampaat jotta ne voitaisiin laittaa ruumiille hämäämään henkilöllisyyttä. Miten hyvin ensinnäkin onnistuu irtohampaiden kiinnitys toiselle ihmiselle ja huomaamattomastiko? Ja eikö olisi ollut paljon yksinkertaisempaa vain väärentää ne hammastiedot?

Nero Michael ei osaa käyttää hissiä, eikä kukaan mukaan pakoporukasta. Vain Tweenerillä on tämäkin arjen perustaito hallussa.

Miksi muuten Michael oli niin tyhmä että laittoi tatuointiinsa kaikenlaista täysin turhaa? Vain siksi että saisi lisää jännitystä elämäänsä kun viranomaiset seuraavat tatuoinnin vihjeitä?

Mitä tapahtui niille kahdelle Abruzzin miehelle jotka ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa lensivät pois lentokoneella ilman pomoaan? Luulisi että Abruzzi olisi tapattanut heidät.

Ekan kauden lopussa Abruzzi halusi uhata Veronican henkeä saadakseen Michaelin kertomaan Fibonaccin olinpaikan, mutta toisen kauden alussa Abruzzi ei yhtäkkiä välitäkään Fibonaccista.

Sara löydetään kuolleena ensimmäisen kauden päätösjaksossa. Toisen kauden alussa hänet on kuitenkin mystisesti herätetty henkiin. (johtui kuulemma hahmon suosiosta)

Tapsa 10 vuotta

Paon paluu

Prison Break jatkui eikä minun todellakaan ollut tarkoitus katsoa sitä mutta minkäs teet kun se sattumalta näkyy telkkarissa. Kaksi jaksoa katsottuna.

Kannattiko pelastaa Lincoln monien viattomien hengen kustannuksella? Uuden kauden alussa Lincoln on takaisin aloituspisteessä eli pikkurikollinen jota velkojat jahtaavat. Luulisi tuon vanhan miehen oppineen jotain menneisyytensä virheistä, mutta ei. Minne katosi Sofia? Sanallakaan ei mainita myöskään C-Noten perhettä. Miksi C-Note oli muka valmis hylkäämään rakkaan perheensä ja lähtemään itsemurhamissiolle Jemeniin?

Miten Sara kehtaa epäillä Michaelin elossaoloa? Selvisihän Sara itsekin päänsä irroituksesta hengissä. Ja tottahan toki Michael halusi välttämättä lavastaa kuolemansa ja hylätä perheensä ja syntymättömän poikansa jotta voisi ryhtyä ISIS-taistelijaksi! Sitähän Scofield oli aina halunnut. Ja oliko muuten ihan pakko sotkea tosielämän karmeudet eli islam ja ISIS Prison Breakiinkin asti?

Suurin karmeus on kuitenkin T-Bagin vapautus. Eihän T-Bagillä pitäisi olla mitään mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Aionkin asennoitua niin että tämä uusi kausi on vain T-Bagin unta ja fantasiaa, ei todellakaan mitään totta. Muuten menee lievästi sanottuna hermot. Ja varmaan menee siltikin. Väkisin tehtyä shittiä.

Ai niin, ainakin yksi asia unohtui tästä valitusvirrestä. Jos perhe on joutunut murhayrityksen kohteeksi niin toki elämää jatketaan normaalisti, lapsi menee kouluun jne. koska uhkahan on varmasti jo poistunut. Ja jokainen asiansa osaava salamurhaaja ottaa aseen esille jo ennen pihatielle astumista jotta kohteet varmasti näkevät että ihan ystävällismieliselle vierailulle tässä ollaan tulossa.

Joskus öisin iskee paniikki

Tämän elämän ja kroppani realiteettien suhteen. Että koska tahansa se rytmihäiriö voi olla viimeinen. Siihen nähden mitä tiedän en ole valmistautunut kuolemaani ollenkaan. Pitäisi hankkiutua eroon kaikesta turhasta kamasta, ihan myös tulevan muuton takia.

On se jännää tämä luulosairaus eli sydänendometrioosi. Viime viikolla oli kovat kivut ja pahat sydänoireet neljä päivää. Ja kas kummaa että ovulaation mennessä ohi myös sydän pääsi pinteestä. Ei voi olla endoa sydämessä, ei. En kuole tähän, en. Saattaa menkkojen sijaan tappajana ollakin ovulaatio. Jo kaksi vuotta olen elänyt jatkoajalla. On kaksi vuotta siitä kun endometrioosi levisi sydämeeni. Että minä vihaan pääsiäistä.

Oon taas vähän pallotellu idealla että yrittäisin saada ajan terveyskeskuslääkärille näiden sydänoireiden takia. Ihan turhaahan se olisi, korkeintaan saisin pipipään leiman. Sydänendo ei näy ekg:ssä. Magneetissa saattaisi näkyä, mutta eihän minulla näkynyt endoa edes vatsan magneetissa eli turha juttu. Leikkaukseen en halua, vaikka se olisikin ollut ainoa juttu joka olisi voinut henkeni pelastaa. Mutta kukapa muka KYSissä osaisi sydänendon leikata? Ei kukaan. Sitä paitsi en usko että sydämeni enää edes kestäisi leikkausta.

Jos kuolen sydänendoon niin haluaisin kuolinilmoitukseeni siihen kuolinpäivän jälkeen tekstin että kuolin "sydänendometrioosiin". Mutta tuskinpa ruumiinavauksen tulokset valmistuisivat kuolinilmoitukseen mennessä. Ja jos kuolinilmoitukseni olisi lehdessä ennen hautajaisia niin haluaisin siihen tekstin että kukkalaitteiden sijasta toivoin lahjoitusta eläinsuojelulle tai endometrioosiyhdistykselle.

Miksi miksi minä olen se yksi miljoonista jonka endo leviää sydämeen asti? Mutta sellaistahan se elämä aina on, epäreilua ja turhaa. Kuten joku viisas on sanonut: Kuoleman voi voittaa vain lopettamalla sen ruokkimisen.

Eniten vituttaa se että endoa aina vähätellään, erityisesti lääkärien toimesta. Ja että valehdellaan ettei endometrioosi mukamas voi olla henkeä uhkaava sairaus.

Biisi jonka haluaisin hautajaisiini. Vuosia sitten kaveri lupasi laulaa, mutta eipä taitaisi laulaa enää.

Within Temptation: The Swan Song