Tapsa ei ole enää kaunis

Korvasta puuttuu palanen.

Haava näytti aika veriseltä heti eilisen tikkienpoiston jälkeen.

Kamala kauluri on enää muisto vain.

Tötteröpää-Tapsan eläinlääkärireissu

Rankkaa on ollut kaikilla tämän huushollin viidellä asukilla.

Tapsan saaminen kantokoppaan oli operaatio sinänsä. Ihme että siinä onnistuttiin. En tiedä millä ilveellä Tapsan muka saa ängettyä kuljetuskoppaan 10 päivän päästä kun olisi vuorossa tikkien poisto. Silloinkin se pitää kuulemma rauhoittaa, sillä tikit ovat niin pieniä.

Eläinlääkärin mukaan Tapsan korvalehdessä oli talirauhaskasvain. Korvan haavan vuoksi Tapsalle oli laitettu kauluri. Yhdelläkään kissoistani ei ole sellaista ennen ollut. Luin netistä että kissat tottuvat yleensä kauluriin parissa päivässä. Ja tänään onkin jo ollut parempi päivä kuin eilen, jolloin Tapsa sai paniikkikohtauksia kun kauluri osui johonkin ja ryntäili ympäriinsä kuin päätön kana.

Heti aluksi tuli huomattua että vessoista pitää ottaa katokset pois, jotta Tapsa mahtuisi niihin kaulurinsa kanssa. Siitäkin huolimatta vessaan meno on vaikeaa kun kauluri osuu sen reunaan. Myös syöminen ja juominen on ollut haasteellista, olen joutunut syöttämään Tapsaa lusikalla kuin pikkulasta. Mutta kyllä syöminen on onnistunut tänään ominkin avuin. On myös tullut mietittyä minkämuotoinen vesikuppi olisi paras kaulurille, ja kissoilla riittääkin nyt valinnanvaraa.

Tapsalla on ollut vaikeuksia päästä sängyn alle. Se pitää sängyn alustaa piilo- ja turvapaikkanaan. Mutta sängyn reunat ovat niin matalat että Tapsa ei meinaa kaulurin kanssa mahtua sängyn alle. Joten sinne meno ja sieltä pois tulo vaatii sumplimista ja voi viedä aikaa.

Mutta suurin ongelma on varmaan se että kauluri päässä Tapsa ei pysty pesemään itseään ollenkaan. En tiedä pitäisikö ottaa kauluri hetkeksi pois tässä 10 päivän aikana, ettei kissa vallan masennu paskaisuutensa takia. Henkilökunnan tehtävänä on nyt pitää Tapsan etu- ja takapää puhtaana. Pyyhkiä rähmät pois silmistä ja rapsutella kutiavaa naamaa.

Kauluri likaantuu todella helposti. Siihen on päätynyt ruokaa ja jopa kissanhiekan ja tuoreen pissin sekoitusta..

Kiirettä on pitänyt talouden muillakin kissoilla, kun "uutta" ja tosi pahalta haisevaa kissaa pitää kytätä koko ajan. Karma is a bitch? Kun Olle kävi hammaskivenpoistossa Tapsa sähisi sille, nyt ovat osat vaihtuneet. Kali ei aluksi voinut edes syödä kyttäämiseltään. Olle sentään malttoi pitää Tapsan kyyttäämisessä syömisen pituiset tauot. Mutta sittenkin kun uskaltaa syödä niin pitää joka suupalan välissä vilkaista Tapsan suuntaan.

Tapsan viralliset valvojat.

Pattikorva-Tapsa lähtee eläinlääkäriin

Tapsa pitää tosiaan viimein viedä eläinlääkäriin lähiaikoina. Sen korvassa oleva patti on kasvanut. On kai olemassa vain kaksi vaihtoehtoa mikä tuo patti voisi olla: hematooma tai syöpäkasvain, se kun vuotaa (vain) verta. Ja pahaltahan tuo näyttää.

Lisäksi viime aikoina on ruvennut ihmetyttämään Tapsan alavavatsa, onko se aina ollut niin karvaton kuin nykyään? Kuulemma kissat voivat nuolla itseensä karvattomia kohtia esimerkiksi stressin tai tylsyyden takia.

Eniten pelottaa saako Tapsaa edes laitettua kantokoppaan h-hetkellä. Nyt se meni sinne ihan vapaaehtoisesti kun uusi outo tavara ilmestyi olohuoneen lattialle. Mutta eipä semmoista onnea tule olemaan silloin kun sitä eniten tarvitsisi.

Meillä romahti olohuoneen pöytä. En ollut todistamassa tapahtumaa. Kun tulin kotiin en voinut kuin nauraa: Tapsa makasi onnessaan lattialla pöytäliinan päällä, tietysti nuolemassa alavatsaansa (ei kuvaa).

Kuinka kauan puu kestää Tapsan? Uhkaavasti on jo vinossa.

Helsinki-Tallinna risteily Baltic Queenilla

Juna Kuopiosta Helsinkiin lähti sunnuntaina 1.2. klo 11.25. Taas se sama vanha rutiini; vailla neljä perillä Hesassa, sitten rautiovaunulla Jätkäsaaren Hesburgeriin salaatille. Laivaan pääsi tällä kertaa vasta klo 17.25. Olen ostanut jokaiselta risteilyltä sen valokuvan joka otetaan laivaan mennessä. Mutta tällä kertaa se jäi saamatta koska joku tönäisi minua juuri kun kuva meinattiin ottaa. Säästyivätpä nekin rahat?

Saatiin tällä kertaa jopa Deluxe-hytti, ihmeellistä. Yleensä ne ovat olleet kaikki aina varattuja pitkälle tulevaisuuteen. Nytkin kun varattiin matka kolmisen viikkoa etukäteen niin jouduttiin tyytymään A-premiumiin, kun Deluxeja ei ollut vapaana. Mutta sitten muutama päivä ennen risteilyä Deluxeja olikin vapautunut. Soitto Tallinkille ja Deluxe olikin pitkästä aikaa meidän.

Hyvät uutiset: Matkan aikana ei ollut vatsakipuja.

Huonot uutiset: Muita kipuja oli sitten senkin edestä. Alaselässä tietysti mutta muitakin.

Maanantaiaamuna laivalla heräsin puoli seitsemän aikaan niskakipuun. Niska kipeytyi kun luin menomatkalla junassa kirjaa (Stephen Kingin Naisen raivo) pää alaspäin kumartuneena. Olin myös juuri nähnyt painajaisen ja itkin siksi herättyäni.

Oltiin niin väsyneitä että ei tällä kertaa käyty maissa Tallinnassa ollenkaan. Enpä olisi sieltä juuri mitään halunnutkaan, ehkä musta vodkaa kaverille.

Iltapäivällä oltiin Iskelmäbaarissa katselemassa merelle, kun minuun iski oksettava olo. Otin sitten jopa Buranan, ja olo helpotti sen verran että pystyi menemään Grill Houseen lehtipihville. Pitkä putkeni meni siis poikki, olin ollut kokonaan ilman särkylääkkeitä varmaan lähes vuoden. Halusin testata miten pitkään pystyn olemaan ilman: obviously yllättävän pitkään!

Laivan saavuttua maanantaina klo 16 takaisin Helsinkiin oli aikaa käydä Verkkokaupassa olevassa ilmaisessa pelimuseossa. Muuten hyvä mutta Amiga taisi puuttua joukosta.

Paluumatkalla junassa (lähti Hesasta klo 19.12.) varpaiden nivelissä oli kamalia polttavia kipuja, teki mieli välillä huutaa tuskasta. Pahimmillaan krampit säteilivät vatsaan, tosi outoa. Ja polviniveleen. Kaipa nuo kivut eivät johdukaan kihdistä/reumasta, vaan vaivaisenluusta. Taitaa sekin olla jonkinasteinen sukuvika.

Paluumatkan junalipun hinta halpeni 15 euroa siitä kun katselin sitä ensimmäisen kerran. Onneksi en ostanut sitä jo silloin, kun tosiaan myöhemmin ostamalla säästi kivasti. Outoa. Muutenkin tuo viimeinen vuoro Helsingistä Kuopioon on paljon halvempi kuin muut.

Mutta matkan paras ja tärkein uutinen on tietysti se että minulla on nyt marsu! On aikalailla Nöpön näköinen. Annoin sille nimeksi Aurora. Mimosa ja Aurorahan ovat nimet jotka olen varannut marsuille. Kissat ovat lähestyneet marsua varovasti, haistelleet tarkasti ja Tapsa jopa nuoli Auroraa.