Odotan innolla

Walking Deadin kolmannen kauden paluu tauolta 10.2.

Mustan tikarin veljeskunta-sarjan seuraavan osan Lover at last ilmestyminen maaliskuussa

True Blood-kirjasarjan viimeisen osan Dead ever after ilmestyminen toukokuussa

Jääkiekon MM-kisat

Tulevat risteilyt

Dexterin viimeisen kauden alku kesäkuussa

Under the Dome tv-sarja kesällä

Suomi-Espanja jalkapallon MM-karsintaottelu joskus

Janne Ahosen paluu syksyllä & talviolympialaiset

Nälkäpeli: Vihan liekit marraskuussa

Helsinki-Tukholma risteily Silja Symphonylla

Juna Kuopiosta Helsinkiin lähti sunnuntaina 20.1. klo 8.20. Tällä kertaa mentiin juna-asemalle kävellen. Helsingissä käytiin syömässä Hesburgerissa ja sitten ratikalla Olympiaterminaaliin.

Commodorelaiset pääsevät laivaan jo kolmelta, puoli tuntia ennen muita.

Laivalla oli niin vähän porukkaa että esimerkiksi illallisbuffetissa sai valita itse vapaasti pöytänsä ja vain osa ravintolasta oli auki. Silti commodore-hytit olivat loppuunmyyty. Kun mentiin ensimmäisen kerran commodore loungeen tuntia ennen laivan lähtöä niin se oli täpötäysi. Sillä siihen aikaanhan ei ole mikään muu paikka laivalla auki. Loungessa oli jopa jotain minullekin - vesimelonia. Ja suosikkiteetäni eli Twiningsin vihreä tee + sitruuna!

Ensimmäistä iltaa laivalla juhlistettiin katsomalla telkkarista Kauniita ja rohkeita sekä elokuva Jurassic Park lähes kokonaan.

Ensimmäisenä yönä laivalla en nukkunut juuri ollenkaan. Siihen nähden jaksoin Tukholmassa yllättävän hyvin. Jalat kipeytyivät taas, isovarpaiden nivelet eli kihtini oireilee?

Bon Vivant-aamiaisellahan on buffetin lisäksi tarjolla lämmin ruoka. Valitsin juustomunakkaan ja se olikin namia. Giggeli taisi vaikuttaa krapulaiselta kun ei syönyt huonon olonsa takia mitään.

Tukholmassa käytiin lopulta vain Vasa-museossa katsomassa Vasa-laivaa. Myöhemmin harmitti kun tajusin että vodka-museo olisi ollut ihan vieressä. Ja Globenin SkyView jäi toiseen kertaan.

Toisena aamuna otettiin aamiainen hyttiin.

Silja Symphony saapui Helsinkiin tiistaina 22.1. klo 10.30. Mentiin täpötäydellä ratikalla rautatieasemalle. Juna takaisin Kuopioon lähti klo 15.12.

Reissu oli onnistunut lukuunottamatta erästä baarimikkoa. Rupesi yhdessä vaiheessa vittuilemaan siitä kun en liikkunut hänen palveltavakseen tarpeeksi nopeasti. No ongelmahan oli juuri se etten halunnut hänen tekemiään huonoja drinkkejä vaan kyttäsin aina mahdollisuutta päästä toisen baarimikon luokse. Hermostumisen olisi voinut ymmärtääkin jos olisi ollut ruuhka-aika mutta kun asiakkaita oli peräti kaksi ja baarimikkoja kolme niin eipä ei. Tuota baarimikkoa vitutti sekin etten maksanut koskaan omia juomiani. Noh kaikki ei ole sitä miltä näyttää, minun rahojani ne kyllä olivat. Kanta-asiakaskortin haltija Giggeli vaan suoritti aina maksamisen. Ja kyllä kannatti, nyt ollaan ClubOnessa ylimmällä kultatasolla.

Ai niin joo, olin odottanut innolla pääsyä laivan New York-baariin. Mutta eipä siellä sitten voinut olla ollenkaan. Musiikki oli niin kovalla että nekin pari minuuttia mitkä joutui siellä odottamaan hissiä olivat yhtä kidutusta vaikka sormet olivat korvissa.

Laivan paras paikka taisi olla Atlantiksen keulabaari. Siellä oltiin molempina iltoina laivan lähtiessä satamasta, hienot maisemat. Talvella vaan pimeä tulee liian nopeasti.

Janne Ahosen toinen paluu

Olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin miettinyt että mitähän Janne Ahonen ajattelee Suomen mäkihypyn nykyisestä tilasta. Että toivoisiko itse olevansa vielä siellä niin asiat eivät olisi niin surkeasti. Siksipä tämä uutinen Jannen paluusta oli toisaalta mieletön pommi ja toisaalta ei jotenkin ollenkaan.


Ajankohta paluun julkistamiselle on vähän outo, kun ensi kauteen on vielä niin pitkä aika. Onko kyseessä markkinointitempaus? Että saataisiin ihmiset osallistumaan kansallistalkoisiin? Onko Jannea rukoiltu palaamaan?

Lopetettuaan uransa toisen kerran Janne vakuutti että tämä oli nyt varmasti sitten tässä. No eipä ollut, hih.

Luulin jo etten enää pysty olemaan innoissani mistään mutta tämä uutinen jopa teki minut jonkin verran iloiseksi. Olen niin kateellinen niille jotka fanittavat innolla vaikkapa jotain jääkiekkojoukkuetta. Itse kun en enää pysty suhtautumaan niin suurella intohimolla mihinkään.

MTV3:a voi muuten onnitella penkkiurheilun tuhoamisesta. Kaikki urheilu on siirretty maksukanaville. Aina aikaisemmin on sentään uudenvuoden mäkikisa tullut suorana ilmaiseksi, mutta eipä enää.

Olivia 5 vuotta

Onko siitä jo muka melkein viisi vuotta kun pikkuinen Olle tuli luokseni?

Uusivuosi

Join sitten uudenvuodenaattona yksin koko kuohuviinipullon, noin kolmen tunnin aikana. Ei kyllä tullut pahaa oloa tai mitään. Kuuden aikaan aamulla heräsin ja otin särkylääkettä vatsakipuun. Piti ottaa Buranaa kun Panadolia ei saa käyttää alkoholin kanssa. Uudenvuodenaattona olisin jopa halunnut lähteä jonnekin mutta jäinkin kotiin katsomaan Jersey Shorea. Sitä tulikin pitkään kivasti maratonina. Nyt olen kai nähnyt suunnilleen kaikki jaksot. Oli ihan hyvä ettei lähdetty minnekään sillä Kuopion järjestämä ilotulitus ei kuulemma näkynyt minnekään.

Sokoksen info on muuttanut uusittuun kongiin. Todella typerää. Enää ei ole vuoronumeroita ja meteliä riittää. Yritäpä siinä sitten asiaasi esittää. Minulla meni tiskillä valehtelematta 15 minuuttia kun ostin jääkiekkolippuja. Asiakaspalvelija ei millään meinannut löytää mitään mistään. Takanani jonottanut luovutti..

Viime lauantaina menin Alkoon etsimään Jackson Estaten punaviiniä (sokeria 2g/l), eipä löytynyt ja vitutti.  Kotona huomasin Alkon sivuilta että tuo viini on myyty loppuun. (Ja hintakin oli noussut yhtäkkiä 3 euroa) Tuntuu todella typerältä sillä kerran joulukuussa arvoin tuon ja erään valkoviinin (sokeria 1g/l) välillä kun mietin kumpaa ostaa. Valitsin valkoviinin sillä se on erikoiserää, ja kuvittelin että se loppuisi ensin.

Viime päivinä vointi on ollut huono. Koskee niskaan, päähän, hampaisiin ja leukaan. Ehkä kaikki johtuu niskoista, ehkä ei.

Sokeria pitäisi säädellä kuten alkoholia ja tupakkaa ihmisten terveyden suojelemiseksi

Not in God's name, Ben. In mine.

Mustan tikarin veljeskunta 10: Uudestisyntynyt rakastaja

J.R. Ward: Uudestisyntynyt rakastaja

Olen tajunnut että yksi asia todella ärsyttää minua Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa. Nytkin lopussa tapahtui jotain hirveää. Mutta tälläpä kertaa en mennyt lankaan sillä tässä sarjassa kaikki kääntyy aina hyväksi. Vaikka joku kuolisikin niin kyllä se vielä maan päälle palaa eli on ihan turha vuodattaa kyyneliä. Kaipa tämmöisessä romanttisessa sarjassa on sitten pakko olla aina onnellinen loppu.

Yllätyin todella kun minulle selvisi että suomennoksissa on nyt saatu sarja kiinni. Ilmankos ei ole ollut tietoa seuraavan suomennoksen nimestä tai ilmestymisajankohdasta, kun se seuraava kirja on tosiaan Lover at last ja se ilmestyy englanniksi maaliskuussa. Pitää kai ruveta nyt lukemaan sarjan kirjat englanniksi, sillä en kyllä malta odottaa suomennoksia. Eli pitää joko kaukolainata tai jopa ostaa omaksi.

Enpä tiennyt sitäkään että huhtikuussa ilmestyy suomeksi kirja Mustan tikarin veljeskunta: sisäpiirin tietoa.