Miniristeily Baltic Princessillä

Lähtö Kuopiosta junalla maanantaina 23.7. klo 8.12. Tulo Helsinkiin yhden aikaan iltapäivällä. Syömään Rossoon, missä tarjoilija katsoi kuin vierasta sikaa kun tilasin vodkavissyn. Kas kun vieruspöydän eläkeläisporukan viinikierrokset eivät aikaansaaneet samanlaista reaktiota. Ja se jäi muuten sen päivän ainoaksi drinkikseni.

Palloilua kaupungilla: Akateeminen kirjakauppa (Cat Fancy-lehti), Anttila, Yliopiston apteekki (hammasharjoja joita ei Kuopiosta saa), UFF, Kluuvi, H&M (luomivärisiveltimiä - omat unohtuivat kotiin). Bussilla 15A Länsisatamaan. Ei menty ensimmäiseen mahdolliseen vaan vasta seuraavaan joka tuli heti, oli nimittäin ryysis. Lähtöselvityksessä automaatilla kesti alle kaksi minuuttia. Onneksi saatiin hytti ylimmältä mahdolliselta kannelta eli 9.

Laiva lähti satamasta lähes puoli tuntia myöhässä. Ilma oli muutenkin kylmä ja tuulinen, mutta juuri lähdön hetkellä alkoi vielä sataakin.

Laivan kaupoissa oli heti hirveä ryysis. Note to self: Aina kauppaan vasta toisena risteilypäivänä. Laiva keinui todella paljon. Minua alkoi jopa oksettaa. Klo 21 oli buffet-illallinen. Sinne suunnatessa piti pitää seinästä kiinni tasaisella lattiallakin. Onneksi laiva saapui Tallinnaan klo 22. Olisin halunnut nähdä keskiyön show'n, mutten sitten jaksanut.

Aamiainen klo 7. Ulos laivasta pääsi klo 8.30., mutta lähdettiin vasta yhdeksän aikoihin kauppojen aukioloaikojen vuoksi. Ylläri pylläri: Virossa viinaa saa alkaa myydä vasta aamukymmeneltä, siksi viinakaupat aukeavat vasta silloin. Käytiin sataman ostoskeskuksessa. Suurin yllätys oli se että sen Rimissä oli Lindtin 99% suklaata, Stockmannilta kun se on aina loppu. Super Alkossa tiesin olevan Absolut Pepparia. Hauskintahan on tietysti se että se vodka on hiton pahaa. Haiseekin pahalle.

Tultiin takaisin laivalle hyvissä ajoin ja suunnattiin sitten laivan kaupoille. Vaikka oltiin satamassa laiva alkoi keinua vähän ja kaaduin (tipuin) portaissa. Olin siis vesiselvä. Rintalasta ja polvi ottivat iskun vastaan. Parasta oli ettei kukaan muu sattunut näkemään tapahtunutta.

Lounas-buffet klo 12.30. Saatiin laivan parhaat paikat ihan keulasta, ja nähtiin aitiopaikoilta laivan lähtö satamasta klo 13. Lounaan jälkeen mentiin viimein ensimmäisen kerran Starlight Palaceen ja rupesin ryyppäämään. Kolme drinkkiä.

Baltic Princess saapui Helsinkiin tiistaina klo 16.30. Mentiin Jätkäsaaren Verkkokauppaan ja sitten  Hesburgeriin syömään. 15A-bussilla takaisin rautatieasemalle. Juna Kuopioon lähti klo 19.12. Perillä Kuopiossa klo 23.18. Taksilla kotiin. Taksikuski oli vetänyt oman istuimensa niin taakse ettei siihen kohdalle takapenkille mahtunut istumaan... Istuin siis keskellä ja silti meinasi jalka jäädä jumiin. Hiton huonoa asiakaspalvelua tuommoinen.

Junamatkoilla luin kokonaan Ally Condien kirjan Rajalla, joka on siis Tarkoitettu-kirjan jatko-osa. Taisi tuossa olla enemmän tapahtumia, joskin epäuskottavia kun päähenkilöt selviävät tietysti kaikesta hengissä. Tuli vaan sattumoisin mieleen eräs Nälkäpeli-sarja. Viva la resistance?

Cat Fancy-lehdessä mainostettiin tällaista ihanuutta. Teetä ja kissoja ja pinkkiä..

Tupakkafestarit

Tänään lämmintä 30 astetta eli kesä tuli viimeinkin. Juuri kun kesätyöni alkoivat...Kävin pitkästä aikaa kirpparilla, ei siellä mitään ollut mitä olisi jaksanut raahata kotiin asti. Sokoksella sentään oli puoleen hintaan Urtekramin kamomilla-shampoota. Jo viime viikolla täysin sattumalta huomasin alelaarissa käyttämäni luontaistuotteen: normaalihinta 48 euroa, nyt 29e. Mutta se häipyy nyt ainakin Sokoksen valikoimasta, onkohan tekeminen lopetettu? Veljmiehestä löytyivät uudet Kopparbergin Ahomansikka ja Lakka kevytsiiderit, ja sattuivat vielä olemaan alennuksessa.

Lauantai-iltana oltiin RockCockissa Nightwishin konsertissa. Kun ympärillä jokainen polttaa ketjussa tupakkaa niin lopputulos on muutaman vuosikymmenen edestä passiivista tupakointia. Ei suinkaan vituttanut yhtään, varsinkin kun kotona huomasin että hiukset ja kaikki vaatteet lemuaa tupakalle. Miksi tupakoijat ovat niin itsekkäitä idiootteja? Tuhoavat muidenkin terveyden ja roskaavatkin surutta.

Kappas vaan kun vakituinen postinjakaja oli näköjään palannut töihin tänään. Juuri sopivasti kun iHerbin paketti tuli. Tuuraaja ei olisi varmasti tuonut sitä kotiovelle asti. Oli taas hauskaa kun juuri tilattuani tuli postikulut pois-tarjous.

Viimeksi huhtikuussa tein kaksikin tilausta kun vastaava tarjous oli edellisen kerran.

Kali ulkona 26.7.

Ulkoilun päätteeksi Kali säikähti hissistä tullutta rollaattori-vanhusta niin että rimpuili pois sylistäni. Sain palkinnoksi naarmun.

Lontoo 2012: Parhaat kuvat

Eikä parempia enää tule.

Putkikissa

Paniikkikohtauksia ja raskausarpia

Viime sunnuntaista keskiviikkoon sain nauttia yksinolosta. Juhlan kunniaksi järjestin muotinäytöksen, siivosin ja tein itselleni elämäni ensimmäisen Bloody Maryn. Voipi sanoa että se oli aika... ruokaisa drinkki.

Eilen käytiin katsomassa uusi Batman. Siinä olikin pikkurooleissa paljon tuttuja näyttelijöitä, esimerkiksi Dexterin Quinn ja Prison Breakin Bellick. Leffan lopussa oli monta yllätystä.

Pyysivät sitten töihin näiksi neljäksi päiväksi. Pahinta on että arvasin sen. Heräsin eilen yhden jälkeen iltapäivällä, viestissä sanottiin että lähettäjään saa yhteyttä klo 11.30 asti ja sen jälkeen "Virpiin". No eipä ole hajuakaan kuka tämä Virpi on tai mikä hänen numeronsa on tai mihin asti hän on tavoitettavissa. Joten vaikea oli viestiin vastata. Varsinkin kun viimeksi juuri tuon lähettäjän numeroon viestin laitettuani sain haukut. Joten... hah.

Tällä viikolla lainasin kirjastosta kolme kirjaa: Mietiskely ja stressin hallinta, Kuinka vapaudun stressistä ja Hyvää yötä - apua univaikeuksiin. Noista viimeisessä jopa mainitaan erikseen yölliset paniikkikohtaukset. Alan tajuta että juuri se on oikea nimi vaivalleni eikä kauhukohtaukset. Selvää on että minun pitäisi opetella hengittämään ja rentoutumaan. Paniikkihäiriöisille suositellaan mm. meditaatiota. Jonkinlaista ahdistushäiriötä minulla taitaa tosiaan olla. Tiistai-iltana rytmihäiriöiden jälkeen alkoi taas koskea sydämeen.

Että minua vituttaa raskausarpeni. Jo pelkästään niiden nimi on harhaanjohtava, englannin venymisjäljet olisi paljon parempi. Raskausarpia kuulemma tulee jos lihoo tai laihtuu tai kasvaa nopeasti. Tietääkseni en ole koskaan tehnyt noista yhtäkään. En ole lihonut saati sitten nopeasti. Kasvanut olen mutten käsittääkseni nopeasti enkä edes kovin paljon (161 cm). Tosin tuli äskettäin mieleen että laihduinhan minä silloin yhdessä vaiheessa aika paljon. Painoin kai jotain 52 kiloa josta paino tippui noin 40 kiloon. Mutta raskausarpia oli kyllä jo ennen sitä.

Ensimmäiset raskausarpeni sain teini-iässä, pohkeisiin polvitaipeiden alle. Nykyään raskausarpia on myös lantiolla ja reisissä. Kummallista, sillä kaikkien mittataulukoiden mukaan lantioni leveys on 12-vuotiaan. Olen kai sitten joku ihmeen piilolihava kun raskauarvet vain valtaavat yhä lisää alaa vuosi vuodelta.

Tänä syksynä kuvataan Joe Hillin mainioon kirjaan Sarvet perustuva leffa! Harmi vaan että pääosassa Iginä on eräs Harry Potter eli Daniel Radcliffe.

Aika kiva kissakansi Uinu uinu lemmmikkini blu-raylla.

Prison Breakin viimeinen kausi

Katsoin Prison Breakin neljännen kauden ensimmäisen jakson joskus huhtikuussa mutta siihen se sitten jäikin. Vitutti nimittäin muutama asia.

Heti ensimmäisten minuuttien aikana mitätöidään koko 3. kausi, ihan kuin koko kolmatta kautta ei olisi tapahtunut ollenkaan. On naurettavaa että kaikki jäävät yhtäkkiä yhtä aikaa kiinni, päättömän Saran paluusta puhumattakaan. Oksettavaa. Ja sitten on se naurettava tatuoinnin poisto ja naurettava Self. Näyttelijä ei sovi rooliin ollenkaan. Miksi oi miksi.

Mieleen tuli vain yksi kysymys: Miksi minun pitäisi katsoa tätä paskaa? Enkä katsonutkaan ennen kuin nyt, saatuani Tehiksen loppuun. Sillä pitää tämä Pakokin katsoa kokonaan, katkeraan loppuun asti.

Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin: Hyvästi, rakkaani

Kattihaaste #16:Istumapaikka

Kattihaaste

Downton Abbeyn toinen kausi

Tein viime viikolla tilauksen CDONista, kun olin saanut Pointshopista 20 euron lahjakortin. Postikulujakaan ei tarvinnut maksaa kun oli alennuskoodi. Halusin Downton Abbeyn toisen kauden ja kissakalenterin. Tilasin myös muistikortin kameraan.

Kaikki kolme tuotetta lähetettiin eri paketeissa, tosi järkevää. Varsinkin kun niitä tuli sitten luukusta yhtä aikaakin. Ja kaupan päälle sain kolme eri laskua, joista yhdessä maksettava summa on nolla. Voi elämän kevät...Saan varmaan maksumuistutuksen kun jätän sen maksamatta.

Vielä puuttuu Downton Abbeysta se hiton kiskurihintainen joulujakso. Hei haloo, kyseessä on YKSI jakso.

Kiitos, Teho-osasto

I didn't want to miss all the fun.
Benton Carterin munuaisensiirtoleikkauksen jälkeen

3 vuotta, 15 kautta ja 331 jaksoa myöhemmin. Tehis on katsottu. Elämäni suurin saavutus? Aikamoinen urakka. Kai siinä kolmisen vuotta meni, en mene vannomaan. Aikakäsitykseni on... olematon.

Miten olen voinut kokonaan unohtaa niinkin oleellisen asian kuin Carterin sydämenpysähdyksen ja elvytyksen? Huh huh.

Ja vasta nyt huomasin senkin että Tehis-blogissani kolmesta viimeisestä jaksosta puuttui selostus. JA viimeisen jakson suomenkielinen nimi. En tule sitä mistään saamaan selville, joten...

Old friends long gone...

Huokaus. Ja sitten asiaa siitä vittumaisimmasta asiasta eli Tehis-videon tekemisestä. Kun on ottanut videoonsa jaksosta pätkän ja poistanut sitten sen jakson koneelta niin pätkä häviää myös omasta videosta... Olen avautunut asiasta aikaisemminkin. Minulla on joskus siis ollut esimerkiksi Teho-osaston ensimmäinen jakso koneella. Olen poistanut sen ja koska videosta poistui myös tarvitsemani pätkä niin tarvitsin sen jakson uudestaan koneelle. Minullahan on kaksi ensimmäistä Teho-osaston kautta peräti dvd:llä. Mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut, oli pakko ladata eka jakso taas koneelle.

Pari viime päivää olen siis jopa jaksanut tehdä kolme vuotta sitten aloittamaani Jäähyväiset Teho-osastolle videotani. Tai no, tuollaisen otsikon video olisi ihan liian iso urakka tehdä. Joten kyseessä on kylläkin jäähyväiset Carterille. Juonipaljastus: Musiikkina on Linkin Parkin In the end. Saa nähdä onko valmista toisenkaan kolmen vuoden päästä.

Paidoilla ruokaa löytöeläimille

Olen niin rakastunut tähän tassusydän-toppiin. En enää koskaan haluaisi mitään muuta päällä pitääkään. Minulla on noista väreistä tuo ylimmäinen.

Tässäpä tämän kesän suosikkipaitani, muuta en ole oikein pitänytkään. Luulin jo esitelleeni tämän mutta en kai sitten olekaan.

Tämäkin on ihan kiva paita, vaikka tykkäänkin enemmän hihattomista ja ladyfiteistä. Kuva-aiheen takia oli vaan pakko ostaa.

Tämän paidan tilasin jo aikaa sitten. Sininen ja ihanin kuvio, joten must have. Ei pidä antaa tekstin häiritä.. onneksi se ei ole kovin näkyvä.

Tiesin jo tilatessani että ei pitäisi, ja oikeassa olin. Lotus-tunika ei ole päälleni sopiva. Ei taida oikein mennä edes kotimekkona.

Kaikki kamat siis: Animal rescue site store

Mustan tikarin veljeskunta: Minun rakastajani

J.R. Wardin kirja Minun rakastajani on Mustan tikarin veljeskunta-sarjan 8. osa

En voi mitään sille että Langenneet enkelit-sarja pilaa osaltani myös Mustan tikarin veljeskunnan kiehtovuutta. Kun on kaksi täysin samanlaista sarjaa, joissa henkilöt ajattelevat ja kiroilevat samalla tavalla, se vain on ihan liikaa saman toistoa.

Sain luettua kirjan loppuun tiistain ja keskiviikon välisenä yönä noin klo 1.30, eli totta kai se piti otteessaan. Eri juonia oli paljon ja sivujakin taas yli 700. Varsinkin yksi juonikuvio (kummitus) pisti miettimään että miten tämä nyt kuuluu mihinkään. Koko kirjan ajan odotin paljastusta siitä ja tulihan se paljastus. Mutta eipä se enää oikein tuntunut miltään. Paljon enemmän yllätti kun paljastettiin erään Valitun todellinen henkilöllisyys.

Loppu oli jotenkin ihan liian onnellinen. Ei ollut tällä kertaa mitään cliffhangeria.

Ajatus seuraavasta kirjasta ei inspiroi, sillä silloin kyseessä on vihaamani Paynen tarina. Ei kiinnosta. Samoin 10. osa tulee mielestäni ihan liian aikaisin, ei Tohrin pitäisi vielä uutta rakasta löytää. No se 11. osa on viimein jättipotti, Blay ja Qhuinn. Lover at last (ihana nimi) ilmestyy englanniksi maaliskuussa 2013.

Dexter kausi 7: Ensimmäiset 2 minuuttia

Ja saapuu oikea yö

Kamala yö takana. Ensinnäkin olin kamalan väsynyt. Olisin voinut nukkua jo päivällä tai illalla. Ja nukahdinkin, mutta kauhukohtaus herätti. "Onneksi", sillä Pokka pitää oli jo alkanut.

Yöllä Diilin jälkeen kävin ylikierroksilla eikä nukuttanut tippaakaan. Kieriskelin sängyssä tuntikausia. Jossain vaiheessa olen kyllä nukahtanut sillä noin puoli kolmen aikaan heräsin kun sydämen kohdalle koski ja puristi. Ilmeisesti minulla on ollut taas kauhukohtauksia tai monta, tai rytmihäiriöitä. Oli todella huono olo, pahempi on ollut vain silloin kun oli tia-kohtaus.

En keksinyt muutakaan kuin että pitää ottaa magnesiumia. Ja uskotella itselleen että se auttaa sydämeen, ja rauhoittaa ja rentouttaa. Olin hereillä vielä neljän aikaan kun Hesari tuli. Ja Tapsa oksensi.

Sydämeni suhteen minulle ei riittäisi nyt mielenrauhaksi ekg. Haluaisin jonkun sydämen ultraäänen tai vastaavan, joka kertoisi sydämen tilanteesta. Sarjassamme kiva tietää: Paniikkikohtaukset lisäävät sydärin ym. riskiä elämän aikana huomattavasti. Syynä on krooninen stressi ja verenpaineen jyrkät nousut. I knew it, kauhukohtaukset ovat tappavia kun jatkuvat tarpeeksi kauan. Ja tämä tietohan ei lisää niitä? On se ironista: Pelkään kuolemaa --> saan siksi kauhukohtauksia --> kauhukohtaukset tappavat minut.

MINÄ TARVITSEN RAUHOITTAVIA.

En vaan osaa nyt rentoutua. Stressaan tulevasta risteilystä: Millä junalla lähteä, menisikö Lintsille vai ei, mitä ihmettä laitan päälle ja mitä pakkaan mukaan (kun mitään ei taas mahdu), miten kissat pärjäävät, kuolenko ennen jouluaattoa... sitä aina pelkään. Ja mikä kaikki voi mennä vikaan. En ymmärrä sitäkään kun lähtöselvitykseen vaaditaan maksukuitti. Mikä ihmeen maksukuitti? Verkkopankista? Mutta eihän se todista yhtään mitään, kuka tahansa voisi sellaisen väärentää.

Stressiä lisää nykyään pelkästään sekin että telkkarissa on vain maksimissaan kahden tunnin uniajastin. Edellisessä pystyi laittamaan tv:n sulkeutumaan vaikka vasta 24 tunnin päästä. Nyt on sitten hirveä paniikki että pitää ehtiä nukahtamaan kahdessa tunnissa, ennen kuin telkkari menee pois päältä.

Olin menossa aamulla Lidliin, ja mietin jaksaako sitä tai kannattaako tällä sydämellä. Mutta mitäpä sitä ei kisujen vuoksi tekisi, sillä olin menossa ostamaan lähinnä Latzia. Uhkaa loppua eikä plussa-tarjousta ole nyt. Heräsin sopivasti vailla yhdeksän mutten jaksanut nousta. Sain itseni ylös vasta kymmenen jälkeen. Tänään on tosiaan ollut sitä mitä usein pahojen kauhukohtausten jälkeen: Painon tunnetta sydämen kohdalla ja hiukan pyörryttävää oloa. Mun ei pitäis harrastaa nukkumista ollenkaan.

Risteily on siis varattu: 22 tunnin Tallinnan risteily Baltic Princessillä. A-luokan hytti maksaa 66 euroa. Ruokineen (kolme buffet-ruokailua: illallinen, aamiainen, lounas) hinta per lärvi on satasen verran. Ja sitten junamatkat noin 70 euroa per suunta. Ihanan kallista?

Risteilyhaaveita

Kesälomareissu toteutunee sittenkin. Risteilylle! Tallinnaan! Linnanmäelle? Ylivoimaisesti halvimmaksi risteily tulisi jonkun matkatoimiston kautta, liitäntäkuljetuksilla. Mutta se bussimatka kestäisi noin seitsemän tuntia, ei kiitos. Mutta junamatkat maksaa niin paljon että hirvittää. Ja nythän on niin ettei Kuopio-Pieksämäki välillä kulje ollenkaan junia päiväsaikaan ratatöiden takia, ne on korvattu busseilla. 

Lauantaina syötiin Huviretkessä, missä en ollut ennen käynyt. Sitten Introon maistamaan Absolut Apeachia eli persikkaa. Hyväähän se oli niin kuin muutkin Absolutit mutta ehkäpä hivenen liian makeaa makuuni. Löin tietysti pääni... hattuhyllyyn?



Miksi minun seuralaiseni unohtavat aina henkkarinsa kotiin? Ei päästy Gloriaan. Kas kun minä en koskaan unohda, vaikkei minulta edes koskaan kysytä. Piti sit lähteä kotiin pelaamaan pokeria.



En tilannutkaan sitä kissakalenteria mitä meinasin, vaan tämän. Turha ostos kun alkaa tosiaan vasta loppujoulukuusta 2012, I need one NOW. Pitänee siis tilata se toinenkin sittenkin. Oon niin tyhmä että perkele. Ei pitäis ostaa sikaa säkissä eli ilman kaikkia tarvittavia tietoja. On tässä sentään kierreselkä. Ja onhan se nätti. Ja kaipa sille on käyttöä vuoden päästä tähän aikaan.

Keltarauhashormoni ei tunnu minulla vähentävän endon kipupäiviä, nytkin niitä oli tasan 3 viikkoa putkeen. Vasta kun olen ilman hormonia huomaan mitä se tekee: Lievittää kipuja, huomattavasti. Hirveät kivut ilman sitä.

Löysin "kivan" endometrioosi-sivun. Nimittäin esimerkiksi juuri tämä pelottaa: Very occasionally Endometriosis can travel to the lungs. Oli juuri kipuja ihan uudessa paikassa ja mietin paniikissa että ei kai se endoa voi olla? Ja sitten:

Women with the disease are susceptible to other serious health problems including:

-Chronic Fatigue Syndrome (100 times more common in women with endometriosis) 
-ME Hypothyroidism - under-active Thyroid gland (7 times more common in women with endometriosis) 
-Fibromyalgia 
-Rheumatoid arthritis

Jotenkin aiheeseen liittyen: Olisko ollut toukokuussa kun kurkkuuni tarttui paprikanpala. Ei lähtenyt pois juomalla. Äidin neuvo lapsena oli että näissä tilanteissa pitäisi syödä leipää. Eihän mulla ollut edes mantelileipää mutta meetvursti onneksi auttoi. Enpä ole sen jälkeen uskaltanut syödä paprikaa. Paitsi juhannuksena. Vaikka oli niin kivaa syödä sitä aina aamupalalla, ja hyvinkin usein tein täytettyjä paprikoita. Jonkin aikaa myöhemmin kurkkuun tarttui mustikka. Ja sitten mantelinkuori. Kaikki kuorelliset on näköjään tavallistakin vaarallisempia syötäviä. Kyllä silti syön kuorellisia manteleita..

TJ 15 Teho-osaston jaksoa..

Terveelliset rasvat

Sydän- ja verisuonitautien todellinen syy
 
Lyhyt rasva-aapinen

Maailman paras vero

Sokeria sisältävät elintarvikkeet verolle?

Olisipa ihanaa.

Mutta en voi uskoa tuon läpimenoon. Ei maailmassa voi olla niin paljon järkeä.