Perjantaina tapahtui jotain todella outoa ja pelottavaa. Töissä oli rankkaa sillä lunta oli satanut paljon, mutta selvisin silti ihan hyvin, kävelykatu aurattiin yllättävän aikaisin. Parikin ihmistä kommentoi minulle lumen määrää,
joo kyllä se jo riittäisi. Jo kotiin päin mennessä liukastuin, en kaatunut mutta korjausliikkeen vuoksi niska vähän nitkahti. Nukkumaan mennessä oli täysin normaali ja hyvä olo.
Pari tuntia myöhemmin herätessä minulla oli käsittämättömän huono ja outo olo. Niskaan, päähän ym. koski ja oksetti. Pahinta oli kuitenkin se että vasen käsi oli voimattoman tuntuinen. Pian myös vasen jalka puutui. Ja seuraavaksi vasen puoli suusta ja naamasta. Pelkäsin että puhe menee siksi epäselväksi puuroksi. Ajattelin että pitää mennä päivystykseen ja että kenties en edes pääse sinne itse, ilman ambulanssia.
Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi että paniikkikohtaukseen voi kuulua puutumista ja epätodellista oloa, joten kyse saattoi hyvinkin olla siitä. Minä siis näköjään
todella pelkään nukkumista!
Niskakipu ym. johtui varmaan siitä että torstaina heräsin epätavallisen aikaisin ja olin koko päivän koneella. Lidlissä kävin jo yhdeksän aikaan.
Lauantaina säikähdin pahasti kun huomasin että äiti oli yrittänyt soittaa minulle aamuviideltä. Eihän sellaiseen voi olla muuta syytä kuin se että joku on kuollut? No äiti ilmoitti vain olevansa kipeä eikä pääsisi aiottuun tapaamiseen.
Viime viikolla näin unen jossa Sherry oli kuollut. Uni tuntui täysin todelta ja siksi todella hirveältä. Torilla oli ollut joku kanankoipien myyntikärry joka oli kaatunut Sherryn päälle.
Toisessa unessa menin puron rantaan juttelemaan siellä istuvan mummoni kanssa. Mummo kertoi minulle näkevänsä ukkini haamun tiluksilla.
Ja viime yön unessa äiti kertoi saaneensa maksasyöpä-diagnoosin. Mistä näitä unia oikein tulee?
Torstaina sain viimein tehtyä Zooplus-tilauksen. Tulee peräti neljässä eri paketissa. Saa nähdä tulevatko kaikki samana päivänä. Toivottavasti olen kotona silloin kun paketit tulevat, ei olisi kiva hakea sitä määrää postista.
Tällä viikolla mennään jopa pitkästä aikaa asuntonäyttöön. Ja outoa sinänsä nyt niitä potentiaalisia asuntoja tuntuu olevan monta yhtä aikaa. Minun onnellani tosin jää saamatta se yksi ja ainoakin.
