Kesä tulee aikaisin

Tänä vuonna kesäni alkaa näköjään epätavallisen aikaisin. Sain viiden viikon kesäloman tuurauksen joka alkaa jo ensi maanantaina. Lusmuilu loppuu nyt lyhyeen mutta se merkitsee sitten sitä että minulla on pakostikin "lomaa" keskellä kauneinta kesää. Ihmeellistä.

Parina viime päivänä olen tehnyt aamupalaksi letun tämän ohjeen mukaan. Tosin tänään kaksinkertaisena. Yllättävän hyvää.

Saku Koivu on kotikisojen kallein Leijona-legenda

Sokeri aiheuttaa sydäntauteja

Liika sokeri saattaa kohottaa sydäntautien riskiä
Hiilihydraatit lisäävät naisten sydäntautiriskiä

Ainakaan naisen ei kannata syödä hiilareita.

Sokeri on saatanasta, peruna on perkeleestä ja tärkkelys tuhoaa terveyden.

Unelmia

Tuli sitten maksettua sähkölasku lähes viikon myöhässä. Huomasin ihan sattumalta nettipankissa käydessäni että olen saanut e-laskun, jossa oli ollut eräpäivä jo kuusi päivää aikaisemmin. Kivoja nuo e-laskut jos käy harvoin verkkopankissa. Tai jos ei huomioi mitään viestejä, joissa yleensä on vain ilmoituksia tulevista veloitettavista palvelumaksuista. Olisikohan maksumuistutus tullut peräti paperisena? Kaiketi sitä ei ole ehditty lähettää.

Nyt tekisi kyllä mieli vaihtaa pois Fortumista, ja ihan vaan hinnan takia. Ennen Fortum oli halvin vaihtoehto koska minulla oli opiskelijasopimus, mutta se vaihtoehto lakkautettiin. Taitaisi Kuopion Energia tulla nyt halvemmaksi. Jospa tuon vaihdon tekisi kun muuttaa isompaan asuntoon.

Nykyään tuntuu siltä että suurin kriteerini tulevalle asunnolle on lasitettu parveke. Se olisi ihana kissojen kannalta. Olen ihan liian valikoiva. Asunnon pitäisi olla tarpeeksi iso, en haluaisi mitään pikkukaksiota. Vuokra ei saisi olla liian korkea. Ja vuokranantajan pitäisi tietysti hyväksyä kissat. Mitäpä jos se unelma-asunto tulee vastaan mutta sitä ei joko muuten vaan saa tai lemmikkejä ei hyväksytä? Sitten kai viimeistään pitäisi laskea vaatimustasoa. Tietysti jos asunnon saamisella olisi kiire niin pitäisi hyväksyä mitä vaan, mutta onneksi ei ole. Toistaiseksi ainakin saa vielä nirsoilla ja unelmoida.

On tullut taas haaveiltua lomamatkasta, tällä kertaa peräti kolmen päivän pituisesta. Niin tulipa vasta äskettäin pieneen mieleen etteivät kissat pärjää sitä aikaa yksinään. D'oh. Jotain kai pitäisi keksiä.

Sain eilen viimein kirjastosta toisen True Blood-kirjan, Living dead in Dallas. Seuraavatkohan sarjassa vielä toisellakin kaudella kirjojen juonta? Yksi suosikeistani nimittäin kuolee heti toisen kirjan alkajaisiksi.

Vitsaus

Chuck Hoganin ja elokuvaohjaaja Guillermo Del Toron kirjoittama kirja Vitsaus on vampyyritrilogian ensimmäinen osa. Vitsauksessa vampirismi on kuin virus joka uhkaa levitä pandemiaksi ja tappaa ihmiskunnan sukupuuttoon. Vitsaus muistuttaa mielestäni suuresti Robin Cookin kirjoja, tällä kertaa tauti on vain astetta erikoisempi.

Vitsauksen vampyyreissä ei ole mitään romanttista. Ne ovat eläimiä joilla on vain yksi päämäärä: ruoan/veren saaminen. Oudointa on kenties se että tartunnan saaneelle kasvaa kurkkuun monta metriä pitkä pistin, jonka voi sinkauttaa saalista kohti ja imeä verta. Kun vampyyri tuhotaan jäljelle jää kapillaarimatoja jotka levittävät tartuntaa.

Trilogian seuraava osa The Fall ilmestyy englanniksi tänä syksynä. Taas joutuu odottelemaan. Ja miettimään mistä sen kirjan oikein saisi kätösiinsä. En tietenkään osta omaksi. Jotenkin epäilen ettei sitä hankita Kuopion kirjastoon. Ehkä voisi tehdä hankintapyynnön, mutta tuskin sitä toteutettaisiin. Ehkä kaukolaina... tai jotakin.

Viime viikolla

Viikko sitten maanantaina kävin siis kampaajalla. Siellä olikin ruuhkaa. Jouduin odottamaan vuoroani viitisentoista minuuttia. Onneksi oli kirja Eedenistä vikaan mukana. Kampaaja leikkasi hiukseni sen jälkeen kun oli laittanut toiselle asiakkaalle värin päähän. Ja siinä minua leikatessa paikalle tuli vielä kaksi muutakin asiakasta. Turhan täyteen buukattu yksi yksinäinen kampaaja.

Kampaajan jälkeen kävelin Citymarketiin ja takaisin. Matka ei edes tuntunut kovin pitkältä tai rankalta, ei ollut liian kuuma. Sittarista löytyi ihania paahdettuja ja suolattuja manteleita. Niitä voisin syödä purkillisen kerralla.

Tuossa parisen viikkoa sitten rupesin ihmettelemään mitä kovaa tuntuu silmäluomen alla aina kun laitoin kosteusvoidetta siihen. Kun viimein tajusin katsoa alaluomen alle huomasin siellä punaisen näpyn. Kyseessä lienee näärännäppy tai luomirakkula. Eipä ole tuollaista minulla ennen ollut. En ole lääkäriin menossa ellei tilanne pahene. Ei tuo ole edes kipeä ellei sitä räplää.

Jokunen yö sitten näin unen jossa poikaystäväni meni yhdessä vessaan toisen naisen kanssa ja luuli etten epäilisi mitään. Mieleni teki avata vessan ovi mutta kurkin vain raosta. Naapuriasunto oli tyhjillään ja vangitsin kyyhkyläiset sinne. Nainen yritti sylkäistä päälleni postiluukun kautta.

Kirjastoon on viimein saapunut toinen True Blood-kirja Living dead in Dallas. Kolmannen osan jouduin jo hakemaan kun olisin muuten menettänyt varauksen. No eiköhän ne molemmat ehdi lukemaan kolmessa viikossa. Tosin pitäisi lukea myös varaamani Low fat-uskonto.

Viime päivinä on tullut pelattua lisää Gamecube-peliä True Crime: Streets of LA. On se niin hauska peli että piti tänään ostaa Ebaystä New York-aiheinen jatko-osa.

Tabithan syntymäpäivä

Tabitha täyttää tänään kolme vuotta.

Musiikkia

Tämän löysin jostain blogista. Tästä tuli mieleen Elämänne soundtrack.

1. Your favourite song
Slow Motion/David Gray
Here with me/Dido
Tässä vielä yhdistettynä ihanaan elokuvaan.

2. A song that makes you happy
Beautiful world/Take That
This is my life/Euroband
Walking on sunshine/The Sum

3. A song that makes you sad
I just died in your arms/Cutting Crew
Angels crying/E-type
Hotel California/Eagles

4. A song that reminds you of someone
Levottomat/Samuli & Cata
You're not here/Akira Yamaoka
All the things she said/Tatu

5. A song that reminds of you of somewhere
Blue/Eiffel 65
Daddy dj/Daddy Dj

6. A song that reminds you of a certain event
Butterfly/Crazy Town

7. A song that you can dance to
Fire/Scooter
Rise/Safri Duo
Tätä tuli aina toivottua ja tanssittua Estradassa.

8. A song that makes you fall asleep
Sininen uni/joku

9. A song from your favorite band
What have you done/Within Temptation

10. A song that no one would expect you to love
Lose yourself/Eminem
Bad touch/Bloodhound Gang
Sherry ei tykkää että haluan tanssia tämän baarissa. Tasan kerran on suostunut.

11. A song that describes you
Never gonna say I'm sorry/Ace Of Base

12. A song from your favorite album
You don't know what love is/Jessica Simpson
My life/Dido

13. A song that you listen to when you’re angry
Better than me/Sister Machine Gun
You don't know me/Armand Van Helden
Everything burns/Anastacia & Ben Moody
Tämän haluaisin laulaa karaokessa. Walking through life unnoticed, knowing that no one cares. Too consumed in their masquerade, no one sees her there...

14. A song that you listen to when you’re happy
Life is a rollercoaster/Ronan Keating

15. A song that you listen to when you’re sad
Song for the unloved/Backstreet Boys
It's no good/Depeche Mode
Stop stop stop/Nu Virgos
Never ever/All Saints

16. A song that you want to play at your wedding
Prinsessa Ruusunen/Erkki Melartin
My first, my last, my everything/Barry White
Can't smile without you/Barry Manilow

17. A song that you want to play at your funeral
The swan song/Within Temptation
Olenkin jo sanonut Sherrylle että haluan hänen laulavan tämän biisin hautajaisissani. Kertoo mielestäni elämästä ja kuolemasta, joidenkin mielestä itsemurhasta.

18. A song that makes you laugh
Kööpenhaminan euroviisu/Tatu & Eeka
Shake your booty/KC & The Sunshine Band
Jos joku biisi naurattaisi niin varmaan sitten tämä ja sekin Simpsoneiden Gene Simmons-robotin takia.

19. Your favorite song at this time last year
What I've done/Linkin Park

Romahdus

Veli oli eilen luonani katsomassa Kalpan peliä. Onneksi Kalpa sitten voitti, jatkoajalla, ja meni välieriin. Kalpa-Tappara sarjassa oli ihan liian monta jatkoaikaa, taisi tosin Kalpa sitten voittaa niistä jokaisen.

Tänä aamuna puoli seitsemältä Tabitha oksensi tähän tietokonetuolille. Hyvin oksennus valui samantien lattialle. Huomasin siinä samalla että kirjahylly on todellakin romahtamassa. Ensimmäiset merkit siitä näkyivät eilen. Otin sitten aamulla kirjoja pois hyllystä. Kun sain ylimmän hyllyn tyhjäksi Olivia halusi välttämättä päästä sille. Ensimmäisellä kerralla sain sen otettua pois, mutta sitten se meni ylähyllylle eri kautta ja koko hylly romahti.

Nyt päivällä löysin jopa aika nopeasti edellisellä kerralla yli jääneet hyllynpidikkeet ja ihme kyllä niitä oli juuri oikea määrä. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes minulla oli vaikeuksia viimeisen pidikkeen kanssa. Työllä ja tuskalla sain sen viimein naulattua ja sitten vasta tajusin että olin naulannut sen väärään kohtaan. Pitkään meni että sain naulan irti mutta sainpa kuitenkin. Hylly varmaan romahtaa pian uudelleen, en tajua miksi noiden pidikkeiden pitää olla muovia, ei ne kestä. En tiedä pitäisikö hankkiutua eroon kaikista kirjoista vai hankkia uusi hylly.

Kissat eivät tykänneet naulaamisesta, liikaa melua. Kirjakasoista lattioilla sen sijaan tykkäsivät, niiden takana on kätevää vaania kisukaveria ja hyökätä kimppuun.

Viime yön unessa en taaskaan päässyt mitenkään pois Siilinjärveltä. Yritin ensin epätoivoisesti kävellä bussiasemalle ja kun viimein pääsin sinne olikin jo liian myöhäistä. Paska virkailija ei päästänyt minua viimeiseen bussiin ja joutuisin odottamaan yön yli jossain ojassa.

Maaliskuun lopussa kävin työkkärissä. Minulle oli varattu aika "työnhakusuunnitelman tekemiseen" ja pelotti että minut pakotettaisiin vaikka mihin. On aina onnenpeliä millainen virkailija sattuu kohdalle. Tämänkertainen oli mukava, laittoi työnhaunkin olemaan voimassa vuoden loppuun asti niin ei tarvitse ihan heti uudestaan käydä.

Söin eilen jäätelöä ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Ingmanin kevyt vanilja-mansikkaa. Uskalsin syödä hyvin vähän, runsaan kerman kanssa. Namia. Oireita tuli mutta vain vähän.

Jouduin sitten tänään käymään lähikaupassa, kun eilen ostamani kanapihvit olivatkin menneet vanhaksi jo toissapäivänä. D'oh. Sinne meni yli kuusi euroa roskiin. Katsoin kyllä päiväyksen kaupassa mutten silti tajunnut.

Kävin eilen kirjastossa lainaamassa tuon kirjan Onnellinen kotikissa, ja pian sen jälkeen tuli puhelimeen viesti että varaamani kirja Club Dead on saapunut. Se on True Blood-kirjasarjan kolmas osa, enkä tee sillä yhtään mitään ennen kun saan sen toisen eli Living dead in Dallasin. Toivottavasti tulisi pian.

Viime päivinä olen penkonut vaatehuonetta urakalla etsiessäni vhs-kasetteja. Löysin mm. vanhoja päiväkirjoja, kalentereita ja vastaavia. Olin ajat sitten unohtanut marsuni Nöpön kuolinpäivän, se oli 18.11. On aina yhtä outoa löytää kirjoittamiaan tarinoita joita ei ollenkaan muista kirjoittaneensa. Olin aina suunnitellut kirjottavani romaanini alun uusiksi, mutta yhdestä vihkosta löysinkin sen jo kirjoitettuna.

Taas tuli todettua se miten "ihanaa" kaikki oli kun nettiä ei vielä ollut. Sain jopa joskus jotain aikaiseksi ja tein muutakin kuin roikuin netissä. En ole kirjoittanut mitään noin kymmeneen vuoteen, kiitos netin. Ennen kirjoittaminen oli rakkain harrastukseni. Parhaimman (pahimman) inspiraation aikana en malttanut mitään muuta tehdäkään.

Koko elämäni olen päiväkirjoissani valittanut että elämäni on hirveää. Ja olen ollut mieleltäni täysin sekaisin. Nuorena kaikki asiat kokee ja tuntee niin vahvasti että on ihme jos hengissä aikuiseksi asti selviää. Ja minä kuitenkin olin aina se ns. järkevä ja rauhallinen nuori. Silti sisäiset myllerrykset olivat hirveitä. Joskus jopa meinasin tosissani karata kotoa tai tappaa itseni. Ja täysin vähäpätöisten syiden takia. Aikuisena vasta tajuaa miten aivottomia teinit ovat. Itse vielä kasvoin aikuiseksi hyvin myöhään. Mutta pieni osa minua kaipaa vielä aikaa, jolloin suhtauduin asioihin niin suurella tunteella. Eniten kaipaan urheilufaniuttani. Sitä, kun tuleva jääkiekko-ottelu tai formulakisa oli minulle koko elämä. Penkkiurheilu on ehkä tyhmää elämänsisältöä ja ajanvietettä, mutta se on sentään jotain.

Prismassa

Tapsa herätti tänä aamuna tuntia ennen kellon soimista, kahdeksalta. Ei millään meinannut luovuttaa vaan kulki monta eri kertaa ylitseni ja yritti nuolla naamaa ja hiuksia.

Kävin tänään Prismassa. Sitä reissua olinkin suunnitellut muutaman kuukauden. Menin bussilla mutta paluumatka kotiin kävellen oli rankka. Yliopiston kohdalla tuli heitettyä ylimääräinen lenkki kun kävelin väärään suuntaan.

Ensin kävin Lemmikkiasemalla katsomassa onko siellä vielä tuollaista pientä raapimispuuta (kuva alla) jollaisen ostin vuosia sitten. Olin harmitellut pitkään kun sitä ei ole missään kaupassa, ei vaan tullut pieneen mieleenkään tarkistaa paikkaa josta sen alunperin ostin. Lahopää. Ja kyllähän Lemmikkiasemalla sellainen vielä oli... sininen. En nyt sitten kuitenkaan tiedä haluanko ostaa toisen.

Tässähän ollaan peräti kolmessa kerroksessa. Vielä mahtuisi yksi kissa lisää...


Suurin syy miksi menin Prismaan oli se että halusin nähdä mitä Urtekramin tuotteita siellä on valikoimassa. Lähinnä halusin kosteusvoidetta. Monessa kaupassa on monia Urtekramin shampoita ja hoitoaineita, mutta jos kosteusvoidetta onkin niin se on Rosea joka haisee hirveälle. Prismassa oli onneksi aloe veraa ja hajustamatonta, jota ostin. Urtekramin body lotion ei nimittäin pistä ihoa kutisemaan niin kuin moni muu "luonnollinen" tuote.

Latzilla on uusi keräilykampanja latzlahjat. Sivusto ei vaan ole vieläkään auki joten ei ole hajuakaan siitä mitä ne keräilypalkinnot tulevat olemaan. Silti minulle kelpaa nykyään vain sellaiset Latz-pakkaukset joissa on "arvomerkki". Ja sellaisia pakkauksia olen toistaiseksi nähnyt vain Veljmiehessä, Prismassakaan ei ollut.

On todella typerää että vielä nykyaikana noita keräilymerkkejä pitäisi lähetellä postitse. Ottaisivat mallia Lambista: Pakkauksessa on keräilykoodi joka syötetään suoraan nettisivulle. Saa nähdä onko ne palkinnot sen arvoisia että kannattaa postimerkin hinta maksaa.

Selailin Prismassa kirjaa Onnellinen kotikissa. Pitää lainata se kirjastosta kun näköjään siellä on. Jopa hyllyssä. Kirjan mukaan pelokas kissa haisee erilaiselta ja se saa aggressiivisen kissan raivostumaan vieläkin enemmän. Mutta miten pelokkaasta kissasta saa rohkeamman? Miten alistuvan kissan voi saada pitämään puolensa? Ei mitenkään? Feliwaysta ei ainakaan ollut yhtään apua.

Viime viikkoina on usein oksettanut muutama tunti ruokailun jälkeen, mahan tyhjetessä, ikäänkuin olisi kovakin nälkä vaikkei edes ole. Syöpää se tietysti on. Jos joku kerta oksennan oikeasti rupean kirkumaan, sillä sehän merkitsisi sitä että on oikeasti sairas ja pitäisi mennä lääkärille. Ajatuskin jostain (suolen) tähystyksestä... ei kiitos. Mitähän niissä suolentyhjennyslitkuissa on, varmaan helvetisti hiilareita joten eipä todellakaan onnaisi.

Tosin tuli mieleen voisiko tuo johtua vitamiinipillereistä, d-vitamiinista tai sinkistä. Olen ennenkin ollut taipuvainen epäilemään että nuo 125µg d-vitamiinitabletit aiheuttavat minulle epämääräisen huonoa oloa. Tosin sen vaikutuksen pitäisi kai tulla heti pillerin oton jälkeen. Nytkin oli kulunut lähes 24 tuntia pillereiden otosta kun oksetus iski. Ja minä kun vielä meinasin lisätä sinkkiannostusta, näkisi onko mitään apua ihottumaan.

Reidessäkin on ollut outoa kipua, johon olen herännyt jopa keskellä yötä. Ja suonenvetoahan se ei ole. Voisikohan olla samaa kuin pari vuotta sitten, jolloin lääkärin mielestä kyseessä oli iskiaksesta johtuva kipu. Alaselkähän kipuili aiemmin myös mutta ei kai juurikaan enää.

Viikon päästä sitten kampaajalle ja samalla Citymarketiin. Olen halunnut päästä eroon liian pitkistä hiuksistani jo monta kuukautta, on niin ällöä. Ja sitten pääsee viimein värjäämäänkin, ite tietysti.

Eilen olikin Hädän hetkellä-sarjassa jakso josta tein aikoinaan videon. En tainnut nähdä nyt kuin jotain puolet. Nopeasti ovat nuo uusinnat menneet, ei taida olla montaa jaksoa jäljellä. Ihme ettei tätä videota ole vielä poistettu. Tyn pitkä matka Sashan luokse:

Pääsiäinen

Keskiviikkona iskivät pahat niskakivut ja elinkin sitten muutaman päivän särkylääkkeiden voimalla. Nyt viime päivät olen onneksi saanut lusmuta kunnolla ja kivut hellittivät jo lauantaina.

Lauantaina katsoin viimein elokuvan Nukke jonka kanssa ei leikitä (Dolly dearest). Ostin sen dvd:n varmaan jo pari vuotta sitten huutiksesta mutta en aiemmin ollut uskaltanut leffaa katsoa. Enkä nytkään pitänyt ääniä päällä. Olin nähnyt sen aiemmin vain kerran, 15-vuotiaana ja sain silloin kamalia traumoja. Pelkäsin pitkään erityisesti nukkeja. Muistin elokuvasta tasan kaksi kohtausta. Kaikki me neljä teinityttöä kiruimme kun peilissä ensin näkyi nukke mutta kameran siirryttyä siihen takaisin ei enää. Tuo kohtaus olikin ihan elokuvan alussa. Toinen kohtaus oli se missä mies ompeli ompelukoneella omaa kättään. Hyi hitto.

Pelasin Wowiakin ensimmäisen kerran jotta saisin Pointshopissa pisteitä, tosin en tule niitä sittenkään saamaan. :/ Pian on viimein kasassa tavoitteeni eli cdonin 50 euron lahjakortin verran pisteitä. Wowissa loin hahmon ja juoksentelin ympäriinsä. Peleillä joita ei voi pelata ohjaimella ei tee yhtään mitään.

Eilen tajusin että Selviytyjien toinen kausi löytyy netistä joten rupesin sitä katselemaan. Tuo toinen kausihan oli ensimmäinen joka Suomessa esitettiin ja on siksi suosikkini. Uusintanakin se esitettiin joten kaikki tyypit tuntuvat tosi tutuilta. Robin ja Amberin Amberhan on mukana tuolla toisella kaudella. Ei pärjännyt silloin mutta voitti sitten All starsin.

Katsoin myös viimein New kids on the blockin No more games live-konsertin vuodelta 1990. Olin suunnitellut sitäkin muutaman vuoden. Suomessahan se esitettiin keväällä 1991. Ja näköjään Youtubesta jopa löytyy tuota konserttia tältä käyttäjältä. Haluaisin saada sen dvd-muotoon, harmi kun eivät ole julkaisseet. Minulla on se kahdella vhs:llä ja aina saa pelätä että nauha sanoo poks. Tajusin etten ole kuullut yhtäkään NKOTB:n uutta, comebackin jälkeistä biisiä. Niitähän olisi rutkasti. En siis ole tosifani. Elän vain menneessä.

Viime viikkoina tuli katsottua lähes kymmenen 1990-luvun Suomen jääkiekko-ottelua. Äitini aikoinaan niitä nauhoitteli ja lainasin kasetit häneltä. Ensin Maailmanmestarit 1995, sitten kotiMM-kisat 1997, Naganon olympialaiset 1998, MM-kisat 1999. Ehdoton suosikkini on tietysti Naganon pronssiottelu.

En ole tänä pääsiäisenä juonut edes yhtä siideriä, sillä kun tein niin viikko sitten iski oksettava olo. Eipä siis ole tehnyt mieli.

Tänään katsoin viimein elokuvan Sliding doors. Senkin hankin näemmä jo vuosi sitten mutta en ollut katsonut. Olin nähnyt sen vain kerran ja silloin tykkäsin kovasti. Elokuvassa seurataan kahta eri todellisuutta. Loppu on traaginen. Ihana elokuva. Yllätyin kun lopputekstien aikana soi Didon Thank you... <-- back to the future:

I drank too much last night, got bills to pay,
my head just feels in pain
I missed the bus and there'll be hell today,
I'm late for work again
And even if I'm there, they'll all imply
that I might not last the day...

Leffassahan on myös Aquan ihana Turn back time.

Kuopion keilahallin katto romahti, joten keilailemaan ei pääse pitkään aikaan.