Tämä on tainnut olla best day evah.

Yöllä en saanut ollenkaan nukuttua ennen töitä. Ensimmäinen kerta kun niin kävi, aiemmin olen aina nukkunut vähintään muutaman minuutin. Ja ne minuutit ovat minulle huikaisevan tärkeitä.

Ja sitten iski täysi katastrofi. Vakituisen työntekijän idioottimaisen mokan takia pääsin aloittamaan työt kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Vitutti kuin pientä sikaa. Minunhan olisi sitten varmaan pitänyt pitää hirveää kiirettä, mutten vittuillaksenikaan tehnyt niin. Minähän en vedä itseäni henkihieveriin vain jonkun idiootin virheen takia.

Olin sitten kotona normaalia myöhemmin. Vieläkään ei nukuttanut tippaakaan. Sain lopulta jopa nukuttua parisen tuntia ennen kuin piti taas lähteä töihin. Luojan kiitos huomenna on vapaata. Olen todella onnekas, sillä silloin olisi tiedossa erityisen rankka vuoro.

Alkossa oli ryysis keskellä viikkoa. Kaipa muutkiin olivat kaukaa viisaita, kun lakko alkaa taas lauantaina. Kaupassa vitutti kun ei ollut porkkaanaa kilon pussissa. Piti siis ostaa kalliimpia puolen kilon pusseja. Eikä sitä ES meetvurstia ollut taaskaan, argh.

Ja päivä päättyi kivasti kun bussi oli pikkuisen myöhässä. Piti odotella pakkasessa lähemmäs puoli tuntia.

Lissee.

Eilen maanantaina kävin sairaslomalla olevan äidin kanssa Lidlissä. Siellä oli jopa kermaviiliä, kun unohdin lauantaina ostaa sitä S-marketista. Kävin siellä pitkästä aikaa ja olin ihan sekaisin. Olen tottunut Veljmiehen järjestykseen. Siellä olikin viimeksi kaipaamaani meetvurstia, jee. Eilen lähikauppa oli näemmä veloittanut ostokseni kaksi kertaa, argh.

Vanhemmillani oli viikko sitten 30-vuotishääpäivä. Näinkin sitten unta parista joka oli ollut naimisissa 75 vuotta. Aikamoinen saavutus. Viime yön karmeassa unessa f1-kuski Heikki Kovalainen menetti päänsä. Hänen autonsa jäi kisassa ensimmäiseen mutkaan ja sanoin mielessäni että älä nouse autosta ennen kuin kaikki muut ovat menneet ohi. Mutta nousipa kuitenkin, ja takaa tuli toinen auto joka lensi Heikin auton yli ja...

Yhtenä aamuna viime viikolla kissa oksensi matolle. Sain jo viikko sitten tiistaina tietää ettei minua valittu kurssille, ihanaa. Sherryn kissa odottaa pentuja, jipii. Äiti saa slaagin jos joskus uskallan kertoa että yksi niistä tulee minulle. Perjantaina kävin viimein kampaajalla ja pääsin eroon ällöistä hiuksista. Meinasin myöhästyä kun en päässytkään kulkemaan portista josta meinasin oikaista. Lauantaina olin ihmeissäni kun ystävällinen naapuri jutteli minulle. Tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä kun joku kohtelee minua kuin ihmistä.

Olen katsellut hyviä leffoja. Mr Brooks toi mieleen Dexterin ja oli kerrassaan loistava. Stephen Kingin kirjoihin perustuvista leffoista katselin nyt nämä: Tarpeellista tavaraa, Pimeä puoli, Christine - tappaja-auto. Tuosta kirjasta muistan aina tämän: Ever since you have been gone, I walk around with sunglasses on. But I know I will be just fine, as long as I can make my jet black caddy shine. Olen miettinyt että pitäisi lukea uudestaan ne Kingin kirjat jotka luin vain kerran teini-ikäisenä.

Aika ihmeissäni luin että Christinen pääosanesittäjä on sittemmin ryhtynyt ohjaajaksi ja on ohjannut kolme Dexterin jaksoa!!! Iik.

Vähänkö olisi ihana paita. Dexterin toisen kauden parissa viime jaksossa on jopa tapahtunut isoja juttuja. Viime jakson lopuksi kenties isoin juttu koskaan. Ja se tuli täytenä yllätyksenä. En malta odottaa seuraavaa jaksoa.

Huomasin vasta nyt että Vesku show 2: Kuselan paluu oli ilmestynyt jo syyskuussa. Ostin sen huutiksesta. Se oli nimittäin pakko saada, kun siinä on suosikkisketsini Missä on Pultin pökät.

Lauantaina olisi Sherryn järjestämät pikkujoulut. Saa nähdä menenkö.

Kaksipäinen kissa.

Tässä taas aikani ihmettelin että missähän se katti luuraa. Sitten huomasin että tuossa näytön päällähän se nukkuu.

Eläinkaupassa oli tungosta viiden jälkeen. Mutta kaikkea kivaa oli onneksi hyllyssä ja kissanhiekkaakin oli peräti tasan yksi säkki jäljellä. Käskin veljeä nappaamaan sen äkkiä. Nyt on kisulla uusi lelu, josta olen pitkään haaveillut mutten ole jaksanut pitkän koon vuoksi aikaisemmin ostaa. Tuo lelu on tosi kätevä laiskalle kissanleikittäjälle, senkus laittaa sen kiinni jonnekin ja kissa leikittää itse itsensä. Lemmikkiasemalla ei tainnut olla mattoja hiekkalaatikon eteen. Mustissa ja Mirrissä niitä oli, pitää ostaa sieltä semmoinen joskus. Mutta sainpahan ilmaisen kissanruokanäytteen.

Citymarketissa luulin ensiksi etten löydä kenkiä. Kaikki olivat hirmu kalliita. Sitten kuitenkin löysin urheilupuolelta tarpeeksi halvat, 24.95e. Väri ei ole kovin hyvä mutta tuntuvat jalassa mukavilta eikä vartta ole liikaa, joten nilkkojeni pitäisi olla turvassa. Ostin myös ihanan taivaansinisen hatun.

Tänään on töllössä ihana leffa, Salaisuus pinnan alla. Ihan liian pelottava.

Voi herramunjee. Kissa on niin hulluna uuteen joulukalenteriinsa että meinaa tappaa itsensä sen takia. Kieriskeli kalenterin päällä niin onnessaan että tippui alas pöydältä selkä edellä. Taitaa kisuni alkaa olla jo aikuinen kun innostuu kissanmintusta noin kovasti.

Uneni meinasi käydä toteen kun melkein myöhästyin haastattelusta. Menin nimittäin aluksi väärään paikkaan. Menin normaalisti työkkäriin. Vähän ihmettelin kun portaikko oli tukittu kyltillä "työvoimatoimiston palveluita ei ole tässä osoitteessa". Menin silti tyhmänä hissiin ja aioin mennä neljänteen kerrokseen. Sitten päätin kuitenkin mennä vielä ulos katsomaan mitä ilmoitustaululla lukee. Karttaa katsoessani tajusin olevani sittenkin väärässä paikassa. Haastattelu oli osoitteessa Haapaniemenkatu 38 A, ei Asemakatu 38 A. Onneksi matkaa ei ollut paljon ja ehdin.

Itse haastattelu meni "hyvin". On jopa olemassa pienen pienoinen toivonkipinä ettei minua valittaisi. Tiedän kyllä toivovani turhaan, mutta...

Haastattelun jälkeen käväisin ensimmäistä kertaa Mustissa ja Mirrissä. Siellä oli jopa pikkuisen enemmän tavaraa kuin Lemmikkiasemalla. Herkkkuja ainakin. Tosin Tabitha on niin uusavuton ettei osannut isoa herkkumakupalaa syödä. Mustissa ja Mirrissä olisi ollut noita samanlaisia joulukalentereita, mutta kalliimmalla kuin Veljmiehessä.

Illalla sitten Citymarkettiin, jee. Saa nähdä ehtiikö Lemmikkiasemalle ennen sen sulkeutumista.

Eilen katsoin loppuun pelin Resident Evil: Umbrella Chronicles-läpipeluuvideon. Voinpa sanoa sen perusteella etteivät first person shooterit kiinnosta minua ollenkaan, en niitä haluaisi pelata. Sääli että Capcom päätti tehdä tuosta pelistä semmoisen. Sinänsä tietysti mielenkiintoinen peli, mutten tuommoista räiskintää jaksaisi.

Katsoin eilen illalla myös elokuvan Resident Evil: Extinction. Odotukseni eivät olleet korkealla ja leffa yllätti positiivisesti, vaikka vihaankin Alicea yli kaiken. Jostain luin etteivät ensimmäisen RE-leffan tekijät saaneet oikeuksia RE-hahmojen käyttöön ja joutuivat siksi keksimään Alicen ja muut? Liekkö totta. Mutta mitä järkeä on tehdä RE-leffa jos ei oikeuksia niihin hahmoihin saa? No eipä mitään.

Näin viime yönä monta unta. Ensimmäisessä oli jotain RE Extinction-juttua. Toisessa olin hotellihuoneen vankina kuten elokuvassa 1408. Uni oli todella pitkä ja painajaismainen ja kuin suoraan elokuvasta. Pari kertaa luulin päässeeni huoneesta pois, mutta huone ilkkui ettei se totta ole. Sinänsä outoa sillä katsoin tuon elokuvan monta kuukautta sitten, miksi uni nyt?

Kolmannessa unessa heräsin klo 13 aikaan ja luulin että on sunnuntai, mutta olikin jo maanantai. Olin siis täysin paniikissa sillä haastatteluni on klo 13.20. Tajusin että on pakko lähteä taksilla. En vaan millään saanut paitaa vaihdettua että olisin voinut lähteä.

Olin aika innoissani kun sattumalta huomasin että tässä talossa oli vuokrattavana tällainen samanlainen yksiö kuin minulla, mutta 70e kalliimmalla. Sucks to be you.

Outoa ja ihanaa ettei ole krapulaa.

Heräsin tänä aamuna klo 5.30. Aikainen lintu madon nappaa. Harvemmin olen nykyään päässyt tuota puolta itsestäni toteuttamaan, mutta eiköhän se tahti taas muutu.

Veljmiehessä jopa oli niitä joulukalentereita kissoille (ja koirille ja jyrsijöille). Kauan etsin hintaa (4.95e) enkä vielä ostanut. Maanantaina sitten. Euroshopperin meetvurstin arvoitus on ehkä ratkennut. Nyt sitä myydään 100 gramman pakkauksissa hintaan 0.85e. Ennen oli 600 gramman paketti joka maksoi 3,99e. Eikä tuo edes ole samanlaista sillä entisessä oli hevosenlihaa ja tässä ei. Hevosenliha on se mikä tekee meetvurstista hyvää.

Outo viikonloppu sinänsä. Pitkästä aikaa on vapaata mutten ole bilettämässä. En edes kysynyt Sherryltä kävisikö hänelle. Totesin että koti-ilta tekee minulle hyvää. Vanha ja raihnainen kaipaa lepoa.

Kävikin ilmi että saattaisin päästä maanantaina Citymarketiin. Aika epätodennäköistä se kyllä on. Ja jos ei sinne niin ehkä sitten Lidliin. Saa nyt nähdä.

Äiti toi minulle nimipäivälahjaksi ihanan kissakortin, atsalean ja taivaansiniset enkeli-pörrösukat. Äiskä tietää mitä minä haluan. Tosin kukat ei kuulu sille listalle.

Are you going to Scarborough Fair?
Parsley, sage, rosemary and thyme,
Remember me to one who lives there,
For she once was a true love of mine.

Lilja, ruusu ja kirsikkapuu...

Nyt on sitten uusi layout kehissä täälläkin. Urakka oli kohtuullisen iso että sai kaiken suunnilleen ennalleen. Entinen ulkoasu oli mielestäni parempi mutta sitä ei ollut enää uusissa vaihtoehdoissa. Kai.

Eilen kävin hakemassa tilaamani Yves Rocherin paketin R-kioskilta. Mitä vikaa on postissa kun se ei enää kelpaa? Ja nolasin sitten itseni... no joo. Sain tilatessani kaupan päälle neljä eri tavaraa. Pehmokarhun, fleecepeiton ja kaksi yllätystuotetta. Jännitti kauheesti mitä ne yllätykset ovat. Ja nehän olivat: suihkugeeli ja kolme pientä hajuvesipulloa. Jalkakylpyporetabletteja kokeilin jo eilen, eipä nuo sen kummoisemmiksi jalkoja tehneet kuin aiemmin käyttämäni omenaviinietikka. Nuo poreet haisevat laventelille eikä se kuulu suosikkituoksuihini.

Mietin kauan kävisinkö Alkossa, kun tiesi että lakko alkaa tänään. En sitten kehdannut käydä. Ajattelin että jos tänä viikonloppuna jonnekin lähtee niin on syytä pärjätä siiderillä. Tekisi nimittäin hyvää juoda vaihteeksi miedompaa.

Maanantaina, nimipäivänäni, joudun haastatteluun. Voisi samalla reissulla cityyn katsella vähän joululahjoja. Itselleni. Ja kissalle. Joulukalenterit ainakin kummallekin. Tosin voi olla ettei kissalle löydy, kun valikoimat on mitä on. Haavena olisi tehdä reissu Citymarkettiin, mutta haaveeksi se jäänee.

Valion vadelmakeitto ei ole ollenkaan niin hyvää kuin mansikka. Mutta pitihän sitä kokeilla. Seuraavaksi palaan mansikkaan, nam. Ja huomenna taas täytettyjä paprikoita...

Pitäisi ehkä käydä seuraavalla kerralla pitkästä aikaa S-kaupassa. K-marketissa ei eilen ollut Euroshopperin meetvurstia, mikä vitutti hieman. Mikään muu meetvursti ei ole yhtä hyvää tai halpaa. Ja vaikuttaa siltä että tuota meetvurstia ei enää saa. Lappu oli kyllä vielä hyllyssä mutta sen paikalla oli jotain ihan muuta ja tietysti "kevyttä" (=vähemmän rasvaa ja enemmän sokeria). Argh.

Juuri kun olin lähdössä otteluun kisu toteutti elinikäisen haaveensa ja hyppäsi vessanpyttyyn. Onneksi pytty oli tuon tapahtuessa tyhjä. Mutta silti aika nopeasti kisu hyppäsi sieltä pois.

Kävelin hallille ja olin istumassa omalla paikallani klo 18.14. Ovella laukkuni tarkastettiin. En uskaltanut siksi ottaa mukaan kameraa ja vesipulloa, kun en tiedä saisiko niitä olla. Kaikki penkit lähelläni täyttyivät, paitsi yksi. Siitä tiesin ainakin että olin ostanut oikean paikan, mitä jännäsin eniten. Odotus oli pitkä. Vain pari minuuttia ennen ottelun alkamista äitini tuli paikalle, ja hänen ilmeensä todella olisi ollut ikuistettavan arvoinen. "Miten sinä täällä olet? Etkä kertonut minulle mitään." No en kertonut, se kun on yllätyksen pointti. Äitini luuli minun halunneen joulukuiseen TPS-peliin, entinen Tepsi-fani kun olen. Mutta torstait eivät oikein ole minulle sopivia päiviä.

Yleisöä paikalla oli 3288. Perseeni tietysti puutui, tiesin että olisi pitänyt ottaa oma tyyny mukaan. Tosin nykyään penkeissä jopa on vähäsen pehmustusta. Syytäkin olla, kun lippu maksaa 18 euroa. Ison osan ottelusta ajattelin omiani ja tuijottelin ihan väärään päähän kaukaloa. Ei taida paljoa olla jäljellä urheiluhulluudestani.

Mitä peliin tulee niin Kalpa jopa hallitsi sitä. Ei se ole ollenkaan niin huono joukkue kuin liigan jumbosija antaa ymmärtää. Mutta koska Kalpa on kuin Suomi niin se tietysti hävisi pelin Ruotsia vastaan viimeisellä sekunnilla. Ihmiset olivat aikamoisen vittuuntuneita.

Näin aamulla painajaisia jääkiekko-ottelusta. Ensimmäisessä en muistanut koko ottelua kuin vasta iltakahdeksalta. Yritin sitten paniikissa lähteä äkkiä etten missaisi sitä kokonaan. En kuitenkaan löytänyt kaapista sopivia farkkuja vaan kaikki olivat joko liian pieniä tai liian isoja.

Toisessa unessa myöhästyin ottelun alusta. Sulkivat hallilla oven juuri nenäni edestä ja sanoivat että sisään pääsee seuraavan kerran vasta ensimmäisellä erätauolla. Pikkuisen vitutti.

Saa nähdä miten käy.

Oho. Saku Koivu melkein tappeli.

Nyt saa sitten hävetä silmät päästään kun foorumin Mr Zombie oli se idiootti joka teki Maaningan koulua uhanneen videon. Kiva tietää että pollarit surffailee RE suomeksi-foorumilla. Ja saapi pelätä että foorumi ilmestyy uutisiin.

Uusin herkkuni:

+

yhdessä. Namii.

Eilen kävin postissa postittamassa Halo-kirjan, jonka joku jopa osti huutiksessa. Eläinkaupassa monien penturuokien kohdalla hylly oli tyhjä, en siis voinut ostaa niin paljon kuin olisin halunnut. Pitäisi kai käydä joskus jossain muussakin kaupassa katsomassa onko niissä jotain erilaista.

Ensilumi satoi toissayönä. Laitoin eilen ensimmäisen kerran uudet talvikengät jalkaan. Enpä arvannut miten pahasti ne jalkojani kohtelisivat. Nilkat hiertyvät pahasti noissa hikereissa, en siis voi pitää noita kenkiä. Pitäisi saada äkkiä toiset talvikengät, mutta NetAnttilassakaan ei ole mitään sopivaa tai tarpeeksi halpaa. Olen siis kusessa. Huomenna on pakko laittaa kesäkengät jalkaan eli liukastelua on tiedossa. En odota innolla.

Usein kun aamulla herään kissa istuu keittiön pöydällä katsellen ikkunasta ulos. Aina mieleeni tulee runo jonka tätini kirjoitti minulle ollessani ensimmäisellä luokalla: "Kissa istuu ikkunalla, kutoo pientä sukkaa. Älä itke ***-rukka, itkus menee hukkaan." Minulla on vieläkin tuo paperi tallella. Siinä lukee myös mm. "Isomummo on aika lihava" ja "Äidillä on kova ääni kun se suuttuu". Kaikki tavuviivojen kanssa.

Aamulla heräsin kun lehti kolahti luukusta. Buu. Olikohan kello 3.40 vai luulenko vain katsoneeni kelloa? Kissa herätti viideltä mutta annoin periksi vasta kuudelta, jolloin rupesin lataamaan Prison Breakin jaksoa. Toisesta ei ollut vielä sopivaa versiota. Näin uniakin jaksojen latauksesta ja siitä ettei niitä löytynyt.

Puoli kymmenen aikaan heräsin ja laitoin toisenkin jakson lataukseen. Jaksoin jopa käydä kaupassa. Sataa tihutti. Lähikaupassa ihme kyllä oli fajita-maustetta.
Kotiin tultuani aloin katsoa PB:n ensimmäistä jaksoa ja tehdä ruokaa, niitä täytettyjä paprikoita. Viimein tuon jakson lopussa Michael sai tietää Sarasta ja itki jopa, jipii. Pelkäsin että Wentworth Millerin reaktiot olisivat minulle huikaiseva pettymys.

Täytetyt paprikat ovat mielettömän hyviä, vaikka tietysti unohdin laittaa niihin mausteen. Laitoin sen sitten juuston päälle. PB:n toisen jakson tiedosto on viallinen, niinpä se jakso pitää ladata uudestaan. Plääh.

Halloween-bileet olivat hauskat.

Läksin kotoa kahden bussilla. Jo matkalla bussipysäkille muistin että unohdin kotiin lantringin eli vadelmavissyn. En jaksanut lähteä sitä tappokengilläni hakemaan. Ja ajattelin että myöhästyisin bussista. No en olisi myöhästynyt sillä bussi oli kivasti myöhässä. Toista bussia minun tarvitsi keskustassa odottaa vain muutama minuutti.

Sherryn luona olin kolmelta. Ja kuten arvasinkin olin tyhjänpanttina seuraavat kaksi tuntia. Isäntäparilla piti kiirettä kun koristelivat kämppää ja tekivät ruokaa. Sain kyllä jopa toimia boolin esimaistajana - namii. Etten olisi paleltunut vaihdoin vasta perillä päälle hameen ja laitoin peruukin päähän. Kysyin Sherryltä kerran hiuspompulaa lainaan, ja kun Sherry kysyi myöhemmin monta kertaa tarvitsenko sellaista sanoin että ei sillä peruukki oli jo jotenkuten päässäni. Siksi olinkin ihmeissäni kun yöllä kotiin tullessani löysin päästäni hiuspompulan. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä miten ja milloin se on päähäni eksynyt.

Vieraita oli semmoinen 20 ja jokainen heistä oli pukeutunut upeasti teeman vaatimalla tavalla. Täytetyt paprikat olivat niin hyviä että minun on pakko tehdä niitä itsekin. Kunhan viinaa oli virrannut riittävästi alkoivat mielenkiintoiset keskustelut.

Nainen joka on ollut ennen mies, ja joka pyysi minua häissä tekemään nettisivut, ja joka on Kuopion kaupunginvaltuutettu, kehui reisiäni. Sanoin olevani erityisen ylpeä pohkeistani, kun ne ovat niin lihaksikkaat. Päädyimme puhumaan työstäni ja hänen työstään. Nainen tykkäsi laihuudestani ja ihmetteli kovasti kun sanoin haluavani lisää kiloja. No jutut eteni niin että jouduin sanomaan naiselle "olet todella kiehtova nainen mutta olen valitettavasti täysi hetero." Myöhemmin nainen kysyi miten se heterous tällä hetkellä kohdallani onnistuu. No ei tietenkään mitenkään, ja naisen mielestä tarvitsin siis vain lisää viinaa.

Juttelin paljon myös toisen naisen kanssa, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin ja jonka tunnen parhaiten Sherryn jälkeen. Jospa käyttäisin hänestä vaikka nimeä P. Yhdessä vaiheessa nämä kaksi naista (ei siis Sherry) repivät minua kahteen suuntaan ja tappelivat siitä kumman kaveri olen enemmän. Horoskoopeista puhuttaessa selvisi että eräällä vieraista on sama syntymäpäivä kuin minulla.

Kun sitten yritettiin baariin lähteä iso osa porukasta istui valmiina tilataksissa mittarin tikittäessä. Taisin soittaa Sherrylle häntä ja miestään hoputtaen, en ole varma. No matkaan päästiin kuitenkin. Minulla oli Finlandiaa kaksi pientä pulloa joiden kanssa sekoilin. Tiesin etten voisi pitää niitä laukussani sillä Setan bileissä laukut tarkastetaan. Toinen pullo päätyi Sherryn rintojen väliin ja toinen hänen miehensä taskuun. Kun olin jo juonut yhden pullon ihmettelin missä se toinen on, kun vain yksi on Sherryllä. Joo-o. Osaan laskea.

Bileisiin päädyin muita ennen P:n kanssa, joka oli todella vahvassa humalassa. Pieni koko ja paljon viinaa, jopa minun vodkaani, ei ole hyvä yhdistelmä. Ensitöikseen baarissa hän kaatoi drinkkinsä päälleni. Sherryn mies ihmetteli myöhemmin märkyyttäni.

Sherryn mies voitti illan pukeutumiskilpailun. Luulenpa että Sherryä harmitti ettei itse päässyt palkinnoille, mutta hänhän oli miehensä maskeerannut. Ison osan illasta juttelin Sherryn miehen kanssa. (Itkinkin yhdessä vaiheessa, mutta se nyt oli vaan booze talking.) Hän oli pakotettu jopa tanssimaan yhden hitaan kanssani kun Sherry oli varattu toisaalle. Uskaltauduin jopa kaksi kertaa toivomaan dj:ltä musiikkia, ensimmäisellä kerralla Anastaciaa ja toisella What have you donea, jota dj:llä ei ollut.

En tiedä minne kaikki katosivat illan lopussa. Olin todella vittuuntunut siitä että jouduin itse hommaamaan itseni kotiin. Minäkö muka osaisin ja pystyisin huolehtimaan itsestäni? Kävelin rautatieaseman taksitolpalle ja kauaa minun ei tarvinnut odottaa. Kotona olin kolmen aikaan ja taisin itkeä itseni uneen. Nukuin hyvin sammuneena sillä en herännyt tekstiviestin tuloon vaikka puhelin oli korvani vieressä.

Krapula oli paha, oksensin kolme kertaa ja pystyin syömään vasta illalla ja silloinkin sängyssä makuuasennossa.

In other news... Nauratti kun voitin Savon sanomien kilpailussa 1 kk:n ilmaisen tilausjakson. Tänä aamuna olikin ensimmäinen lehti tippunut luukusta.

Kisu oksensi eilen illalla ensimmäisen kerran. Ei edes karvoja vaan ruokansa. Onneksi ei ole oksentanut uudelleen. Kaipa se otti mallia minusta.

Ensi yönä Suomen aikaa näytetään USA:ssa peräti kaksi Prison Breakin jaksoa, joista toista olen odottanut pitkään. Jipii. Can't wait.

Marge, I'm off to Moe's. Eiku...