Koska en näemmä ole viimeistelemässä noita miljoonaa lähes valmista videota lähiaikoina tarinoin tässä taas yhdestä satsista vanhempia videoitani.


Prison Break: A tribute to Sara
Ei minun ollut tarkoitus tehdä tätä videota. En ainakaan aikaisemmin ollut mikään Sara-fani. Mutta kuunnellessani Stronger-biisiä Sara tuli yhä uudelleen mieleeni ja niinpä sain päähäni tehdä tämän videon. Taas kärsivällisyyteni loppui kesken ja videossa on kohtauksia vain muutamasta jaksosta. Itseäni naurattaa erityisesti se että Sara istuu puolet videosta autossa. Musiikkina siis Stronger/Sugababes.


Prison Break: Sona
Tämä on todella harvinaislaatuinen video eräässä mielessä. Yleensä saan aina idean jostain biisistä tehdä joku video. Siis musiikki ensin ja vasta sitten mietin mistä sarjasta tms. sitä videomateriaalia voisi ottaa ja minkä tarinan haluaisin biisin avulla kertoa. Sonan kohdalla kävi täysin päinvastoin. En millään keksinyt mitä biisiä käyttää. Mietin monta päivää ja kokeilinkin montaa eri vaihtoehtoa. Video oli kokonaisuudessaan valmis ennen kuin löysin sopivan biisin. Ongelmana oli se että biisin piti sopia yhteen erityisesti videon lopun kanssa, mutta tietysti muutenkin. Loppujen lopuksi valituksi tullut biisi sopii mielestäni videoon erinomaisesti. Itse video ei ole erikoisuudella pilattu, se koostuu periaatteessa vain muutamasta kohtauksesta. Musiikkina Prison Breakin kenties parhaassa jaksossa 1.20 Tonight soinut Teardrop/Massive Attack.


ER: I Don't
Kohtalaisen nopeasti kokoonkyhätty video Teho-osaston jaksosta. Paljon jouduin käyttämään kohtausten yhdistämistä kun materiaalia oli tietysti liikaa ja biisi on kohtalaisen lyhyt. Onneksi loppuun ei mielestäni tarvittukaan ollenkaan musiikkia kun kohtaus oli niin traaginen. Musiikkina kyseisessä jaksossa soinut Can't help falling in love/UB40.


Dexter: What have you done?
Tämä on järjestyksessä toinen tekemäni Dexter-video. Olin jo ensimmäisen tehnyt kun sain idean tehdä videon yksinomaan Dexterin ja toisen sarjamurhaajan suhteesta. Biisi kuvaa tuota suhdetta täydellisesti. Musiikkina What have you done/Within Temptation.

Juhannus tuli vietettyä ahkerasti tietokoneen ääressä. Perjantaina eli juhannusaattona katselin pari leffaa. Casablanca oli ollut koneellani jo vuosia mutta en ollut löytänyt synkkaavaa tekstitystä. Nyt sitten sellaisen löysin, tosin englanninkielisen. Päätin nimittäin että minun oli korkea aika nähdä tuo klassikkoleffa joka kuuluu yleissivistykseen. "Play it again, Sam." "We'll always have Paris" (& 'cafe au lait'). "I think this is the beginning of a beautiful friendship."

Kattelin myös leffan Smokin' Aces. Lehdessä kriitikko väitti että se on (harvinaista kyllä) ihan liian väkivaltainen elokuva. No ei kyllä ollu. Kyseisen kriitikon olisi syytä lukea kirja Amerikan psyko, sen jälkeen mikään ei tunnu (liian) väkivaltaiselta. Kumma kyllä Smokin' Aces on jakanut ihmisten mielipiteet täydellisesti. Suuri osa tuntuu olevan sitä mieltä että leffa on täysin persiistä. En kyllä ymmärrä miksi. Leffa on hyvä, viihdyttävä, toiminnallinen, mielenkiintoinen juoni, tähtinäyttelijät... Ei ole mitään valitettavaa. Taidan kattoa toistekin enkä heittää roskakoriin.

Eilen oli töllössä Aamiainen Tiffanyllä, klassikkoleffa sekin. Olen nyt tainnut nähdä sen vain kolme kertaa. Lapsuudesta mieleen jäi vain kissa, elokuvan paras hahmo. Audrey Hepburn on yksi kaikkien aikojen kauneimmista naisista, vaikkakin ainakin tuossa elokuvassa anorektisen laiha. Rupesi ahdistamaan kun tajusin että hänkin on kuollut jo ajat sitten.

Tänään töllössä on Tuulen viemää, mutta dikillä. Rupeanko kirkumaan?

Sherryn häät ovat onnellisesti ohi. Ja kivat häät olivatkin.

Aamulla heräsin 6.30 ja ryntäsin heti ensimmäiseksi suihkuun. Olin nukkunut kolme tuntia. Ennen syömistä tein elämäni vaikeimman teon. Kumma kyllä ruokahalua oli ihan kiitettävästi. Päälleni laitoin pelkkää mustaa. Kuten arvasinkin olin lähellä unohtaa häälahjan kotiin mutta muistinpa sen sittenkin.

Läksin puoli yhdeksän bussilla kaupunkiin. Nostin automaatista 90e ja käppäilin Minnan eteen odottamaan sen aukeamista. Yhdeksältä nousin ylimpään kerrokseen Mytkäniemelle. Kosmetologi oli oikein mukava ja meikin teossa meni lähes tunti. Olin etukäteen ihmetellyt miten yhden meikin tekemiseen voi tuhrata niin paljon aikaa, mutta näköjään voi. Meikki maksoi 42e. Istuin sitten odottamaan Sherryä jonka oli määrä tulla paikalle kymmeneltä. Hiukan sen jälkeen Sherry soitti minulle ja kertoi olevansa noin 15 minuuttia myöhässä, ja pyysi minua kertomaan sen kosmetologille. Kampauksessa menisikin odotettua kauemmin.

Pian Sherry saapuikin paikalle kampauksen takia huntu jo päässään. Yhdistelmä huntu ja tavalliset vaatteet näyttikin herättävän ihmisissä kummastusta. Odottelin tunnin verran että Sherrylle saatiin meikki tehtyä. Kosmetologilta lähdettäessä Sherry kertoi nukkuneensa edellisenä yönä kaksi tuntia, koska oli ollut koristelemassa hääpaikkaa. Ihmettelin miksei hän ollut pyytänyt minua apuun, mutta hän oli luullut minun olevan töissä. D'oh. Kerroin että olin ollut ihan vapaa koko viikon.

Matkasimme sitten ymmärtääkseni sulhasen serkun kyydissä Petoselle, missä Sherry nykyään asuu. Joku oli edellisenä yönä rikkonut kaljapullon hissin lattialle ja se sapetti Sherryä, sillä hän olisi vaikeuksissa hääpukunsa helmojen kanssa. Sherryn luona oli täysi tohina päällä kun kaikki muut kaasot olivat paikalla. Heti ensimmäiseksi Sherry työnsi syliini uusimman kissansa, iki-ihanan ja vitivalkoisen Bradyn. Kissa vaikuttaa olevan luonteeltaankin todella lupsakka.

Kampaukseni kanssa oli tiedossa hirveää kiirettä mutta ensin piti vaihtaa päälle kaason mekko. Sen kaula-aukkoon ei oltu laitettu viininpunaista nauhaa niinkuin olin luullut, ja siksipä mekko tuntui tosi epämukavalta päällä. Ratkaisin ongelman laittamalla niskaan hakaneulan. Näkyihän se kaikelle kansalle mutta oloni oli niin paljon parempi. Totesin Sherrylle ettei kaltaiseni tasapaksun ihmisen pitäisi pitää päällään tasapaksua vaatetta, vaan ylä- ja alaosan pitäisi olla erikseen.

Ihmetyksellä katselin Sherryn uutta asuntoa. Ja uutta isoa taulutelevisiota. Ja uutta isoa sohvaa. Kissanhiekkaa ja -ruokaa oli joka puolella koska hääkiireiden vuoksi ei ollut ollut aikaa siivota. Sherry totesikin ettei hän suostuisi pitämään häitä enää koskaan mistään hinnasta, niin mahdottoman paljon työtä se oli vaatinut.

Sherryn kampaajaystävä oli laittanut ennen minua jo viiden ihmisen hiukset. Oli selvää ettei minulle ehdittäisi laittamaan hiuslisäkettä niinkuin oli ollut tarkoitus. Sherry käski kampaajaa vaan tupeeraamaan hiukseni. Kampaaja oli hiukkasen ihmeissään ja sitä mieltä ettei niin saisi hyvää lopputulosta. Kampaukseni tekovaiheet saivat muissa kaasoissa aikaan hilpeyttä ja jollekulle tuli kuulemma mieleen elokuva Sekaisin marista. Lopputulos oli kuitenkin ihana.

Koko päivän Sherry jaksoi olla oma ihana itsensä kaikesta kiireestä, kaaoksesta ja stressistä huolimatta. Ainoastaan kerran hän menetti malttinsa. Selvisi nimittäin että floristi oli mokannut. Kukkalaitteita kaasojen hiuksiin piti olla viisi kappaletta mutta niitä olikin tuotu vain yksi. Pari äkäistä puhelua myöhemmin asia oli hoidossa, mutta kukat saataisiin vasta kirkolle.

Suurimman osan ajasta Sherry huseerasi ympäriinsä alusvaatteisillaan ja huolehti enemmän kaasojensa asioista kuin omistaan. Viimein hän päätti laittaa pukunsa päälle. Sen jälkeen mekon reuna laahasi lukemattomia kertoja kissanhiekoissa, ruokakipoissa ja kerran jopa vesiastiassa. Lähteminen oli täyttä kaaosta mutta viimein päästiin tien päälle.

Matkalla Sherry harjoitteli lauluaan ja piti kädestäni kiinni. Mietimme luuleekohan sulhoparka Sherryn jättäneen hänet alttarille sillä olimme tietysti myöhässä. Kerroin Sherrylle että äitini on tulossa kuokkavieraana paikalle. Ja kun saavuimme viimein kirkon etuovelle huomasinkin äitini puistonreunassa. Yksi kaaso valitti sitä että hänen rintsikkansa näkyvät mekon vuoksi. Sanoin että sama homma minulla, rintsikoiden näkyminen on tämän päivän trendi. Se nauratti kaasoa ja morsianta.

Meille annettiin tasan kolme minuuttia aikaa. En katsonut kelloa mutta myöhemmin joku sanoi että olimme paikalla 13.02, kun olisi pitänyt olla 12.45. Kysyin morsiamen isältä jännittääkö häntä, ja hän väitti että ei. Kaasojen panikoidessa joku sanoi että nyt on varmaan jäljellä enää kaksi minuuttia. Joten eikun kamalalla kiirellä kirkkosalin puolelle jakamaan ohjelmia, jotka oli ollut tarkoitus antaa ihmisille jo heidän tullessaan kirkolle. Käteni vapisivat kiitettävästi. Hoidin sulhon puolen vauhdilla mutta musiikin alkaessa jotkut kaasot olivat vielä jakamassa ohjelmia.

Jo seremonian alkaessa meinasin ruveta itkemään mutta onnistuin onneksi hillitsemään itseni. En lopulta itkenyt kertaakaan koko häiden aikana, vaikka se olikin monta kertaa lähellä. Seremonian aikana jalat ehtivät puutua. Vihkimisen jälkeen seurasimme hääparia morsiamen huoneeseen, jossa sain otettua ensimmäiset valokuvat heistä. Jotkut kaasoista menivät ulos jakamaan kirkkoväelle saippuakuplia. Niitä lentelikin ilmassa paljon kun hääpari astui ulos ovista.

Hääparin häivyttyä autollaan kierrokselle minulla olikin tiedossa ongelma. Olin tullut hääautolla kirkolle joten minulla ei ollut kyytiä juhlapaikalle. Meitä olikin sitten lopulta seitsemän samassa autossa. Hengissä kuitenkin selvittiin ja poliisitkaan eivät pysäyttäneet.

Hääjuhlan aikana join kuusi vodkapaukkua. Jo ensimmäisen jälkeen nolasin itseni pahasti vuodattamalla koko elämäntarinani morsiamen äidille. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mekko kiristi pallean kohdalta muutenkin, mutta syömisen jälkeen hengittäminen vasta vaikeaa olikin. Muutkin kaasot pelkäsivät mekkojensa ratkeavan. Aterian jälkeen moni valitti väsymystä ja sanoi olevansa ruokalevon tarpeessa. Mieleni teki sanoa että sitä ne hiilarit teettävät. Yhdessä vaiheessa Sherry pyysi minua istumaan morsiusparin pöytään. Kerroin hänelle mokauksestani hänen äitinsä kanssa. Juttelimme myös tulevasta muutostani.

Seuraavaksi tapahtuikin häiden kummallisin asia sillä sain työtarjouksen. Eräs nainen tuli paikalle ja kysyi kuka oli tehnyt häiden nettisivut. Sanoin olevani syyllinen. Nainen ihasteli sivuja ja sanoi haluavansa minun tekevän hänelle sivut seuraaviin vaaleihin. Palkkaa saisin 300e. Kiemurtelin sillä totuushan on etten osaa tehdä kuin yhdenlaiset sivut. Tästä asiasta ei onneksi enää myöhemmin ehditty puhumaan.

Kakunleikkauksen jälkeen törmäsin Sherryyn ja hän pyysi ensin minuakin ottamaan kakkua, mutta muisti sitten että "ethän sinä syö kakkua". Korvasin kakun ja kahvin drinkillä... tai monella. Kahviakaan en juonut vaikka sitä pariinkin otteeseen yritettiin minulle kaataa.

Tilaisuuden loppupuolella kampaaja sai viimein laitettua kukat minunkin hiuksiini. Yhdessä vaiheessa häippäsin hiukkasen kauemmaksi juhlasalista ja missasin siksi ainakin hääparin ensimmäisen tanssin. Tai kaikki ne. Istuskelin aluksi baaritiskillä ja sitten tuhlasin 20 senttiä pelikoneeseen. Sohvallakin ehdin istua katsomassa urheilu-uutisia. Palatessani baaritiskille paikalla oli yksi kaasoista jonka kanssa juttelimme. Hänen lähtiessään tupakalle menin istuskelemaan lähemmäksi salia. Pian Sherry liittyi seuraani.

Pariinkiin otteeseen käytiin porukalla rannassa ottamassa valokuvia. Suurin osa porukasta oli jo ehtinyt häipyä kun tuli kimpun heittämisen aika. Sen sai yksi kaasoista, sulhasen serkku. Sulhanen löysi morsiamen hameen alta kaikenlaista tavaraa mutta viimein sieltä löytyi sukkanauha. Sen sai kampaaja, homomies.

Ohjelma loppui yhdeksän maissa. Tarkoitus oli jatkaa iltaa Setan bileissä mutta kyytini toikin minut yllättäen kotiin ja en alkanut vastustelemaan. Vaihdoin pari viestiä Sherryn kanssa ja päätin jäädä kotiin nukkumaan.

Viime yönä näin taas unta näytöstä. Yhdessä vaiheessa välitysfirman edustaja sanoi että olet sinä aikamoinen. Ihmettelin sitä kovin sillä olin omasta mielestäni käyttäytynyt normaalisti. Asia paljastui kun muiden tärkeiden papereiden mukana kyseinen tyyppi antoi minulle lapun jolle oli tulostettu otteita blogistani. Olin mm. paljastanut että jouduin lainaamaan takuuvuokrarahat kummeiltani ja spekuloin sitä että "Ralf Schumacherilla on pieni".

Asunnonnäyttäjällä oli muutenkin outo tapa esitellä asuntoa. Hän nimittäin vietti suurimman osan ajasta naapuriasunnon juoppoporukan luona kaljaa kitaten ja lauleskellen.

Olen sitten taas voittanut kilpailusta jotain. Tällä kertaa cd-soittimen. Mitähän minä sillä teen?

Näin toissayönä unen jossa olin monen muun kanssa asuntonäytössä. Asunnossa oli yksi todella iso puute - naapureihin päin oleva seinä puuttui. Seinän kohdalla oli kirjahylly ja jotain verhoa. Seinättömyydestä huolimatta muut olivat kiinnostuneita asunnon vuokraamisesta. Tunsin itseni oudoksi ja nirsoksi kun ajattelin ettei minulle kelpaa seinätön asunto, arvostan yksityisyyttäni niin paljon.

Uni johtui tietysti siitä että olen oikeastikin menossa katsomaan erästä asuntoa. Aika rupulta se vaikuttaa kuvien perusteella mutta köyhällä ei ole varaa nirsoilla.

My work here is done. Phew.

Siinä paketissa oli odotetusti meikkejä. Jo toisen kerran parin vuoden sisällä voitin Cosmopolitanin kilpailusta Maybellinen meikkejä. Joku muu olisi tarvinnut niitä paljon minua enemmän. Harkitsen osan myymistä.

Parina viime päivänä olen miettinyt ihan liikaa menneitä. Must stop. Must stop. Aluksi hymyilytti ihan liikaa mutta sitten tuli tietysti itku. Olen nimittäin lueskellut ikivanhoja sähköpostiviestejä. Löysin myöskin vanhan sivun, jonka en uskonut olevan enää olemassa.

Iski giganttinen paniikki kun sähköpostiin tuli ilmoitus kyseisen palvelun lakkauttamisesta. Piti siirtää tärkeät viestit yksitellen muualle, toissayönä tein tuota puuhaa aamukolmeen asti. Onneksi homma hoitui ajoissa. Minnekähän kaikkialle pitäisi vielä ilmoittaa uusi osoite? Unohdan kuitenkin jotain tärkeää ja sitten on myöhäistä itkeä.

Huokaus. Kaikki on ihanasti rempallaan. Töissä kaikki uudistukset ovat tietysti perseestä. Ihan kuin työntekijöiden työntekoa yritettäisiin tahallaan vaikeuttaa. Olisi varmaankin pitänyt avautua pomolle joistain epäkohdista hänen soittaessaan tänään. Jouduin tekemään ylimääräistä työtä, palkatta luonnollisesti. Korjatessani idiootin jälkiä en voinut olla ihmettelemättä minkälaisia idiootteja sitä näihin töihin otetaan. Tuntui siltä että oikeasti vajaaälyinen on ollut asialla. Kyselenpä tosiaan miksen minä saanut kyseistä jobia? Omasta mielestäni olisin tosiaankin ansainnut sen. I'm that good. Parasta on tietysti se että kyseisen idarin takia oma työni vaikeutuu entisestään. Kapuloita rattaisiin ja silleen. Ei suinkaan vituta ollenkaan.

Ihanata että Teemu Selänne voitti viimeinkin jotain. Stanley Cupin. En koskaan ollut hänen faninsa, mutta viime vuosina (8??) olen alkanut oppia arvostamaan häntä. Ja kyllähän jokaista 3. päivä heinäkuuta syntynyttä ihmisistä pitää kunnioittaa. En edes tiennyt että Teppo Numminenkin lukeutuu heihin.

Hohhoo. Veljen kuva oli Kaupunkilehdessä.

Tuli kutsu työterveystarkastukseen. Viimeistään siellä hulluuteni paljastuu.

Asia selvisi sitten viimein kun pikkaisen potkin. Töitä on tiedossa jatkossakin, tosin vähemmän kuin ennen.

Outoa. Minulle on saapunut postiin paketti SanomaMagazinelta. Sisällöksi mainitaan Cosmopolitan. Olenkohan taas voittanut jostain kilpailusta jotain? Jännää.

Viime yönä kipeät jalat pitivät minua valveilla, mutta eiköhän tämä tästä.

Kannatti sitten ruveta nukkumaan. Heräsin juuri. Mutta taisin tosiaan olla unen tarpeessa. Piti nimittäin itkeä kun munakas tarttui kiinni pannuun.

Jalkani ovat paljon pahemmassa kunnossa kuin luulin. Tuskin paranevat edes häihin mennessä. Täynnä vesirakkuloita ja auki revennyttä ihoa. Pestessä ja desinfioidessa koski niin paljon että teki mieli huutaa.

Eilen nukuin puoli neljään asti iltapäivällä. Se kostautui heti viime yönä kun sain nukuttua vain vajaan tunnin. Aamulla vedin pyörälenkin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, reidet olivat tosi kipeät. Olin jo aiemmin ajatellut että kilometrikorvaus on naurettava "palkka" ylimääräisestä työstä. Mutta perillä kuulin etten saa edes km-korvausta, koska tulin pyörällä. Vituttaa aika paljon. Olisi varmaan pitänyt valehdella tulleensa autolla. Käsittämätöntä miten autottomia sorretaan. Autoton joutuu rehkimään moninkertaisesti autolliseen verrattuna, eikä saa sitten edes rahaa vaivoistaan toisin kuin autossaan perse homeessa istuva laiskamato.

Eikä pomo ole soittanut vieläkään. Haloo, viime viikko meni jo ja deadline on NYT. No, istunpa perse homeessa kotona minäkin kunnes tajuavat pyytää töihin. Mitä minuun tulee minulla ei ole tällä hetkellä sovittuna yhtäkään työvuoroa. Ihan turha on mulle soitella "mikset ollu töissä" kun mulle ei ole kerrottu yhtään mitään. Ehkä ne sit tosissaan haluaa musta eroon, mutta eivät kehtaa sanoa päin naamaa.

Meinasin sitten tosissaan myöhästyä hääharjoituksista. Olin alunperin varannut kävelyaikaa tunnin koska tiesin kävelyn uusilla kesäkengilläni olevan hidasta. Olin jo täysin valmis lähtemään kun huomasin että ihanasta taivaansinisestä unelmahameestani näkyy läpi. Harmittaa muuten tosissaan hameen paljastuminen sudeksi. Mitähän sitä keksisi? Ei varmaan auttaisi vaikka olisi vaaleansiniset alushousut. Vitutti jo muutenkin valmiiksi kun huomasin että lempialushousuni ovat hajoamassa. Mihinkään tässä maailmassa ei voi enää luottaa. Tuli aika kiire etsiä farkut kaapin kätköistä, kun en kehdannut farkkuminiäkään laittaa. Kukahan siivoaisi tuon kuumeisen kiireisen etsimisen seurauksena lattialle päätyneen vaatekasan? En minä ainakaan. Olkoot siinä ensi jouluun asti.

Harjoitukset kestivät yli tunnin, vaikka seremonian kesto on kuulemma 20 minuuttia. En onneksi joudu tekemään mitään kovin vastuullista. Ja luojan kiitos kaasojen ei tarvitse kulkea kirkon keskikäytävää pitkin alttarille.

Jalat ovat ruvella, kiitos uusien hienojen kesäkenkien. Tiesin että niin kävisi mutta halusin silti pitää noita kenkiä edes yhden kerran jalassani. Onnistuin jo viikonloppuna polttamaan ihoni. Miksi minulle käy aina niin?

Tein Hesarin sivuilla Paluu pulpettiin-testin. Minähän olen 15 vuoden aikana vain viisastunut, hahhahhaa.