Tein persoonallisuustestin, jossa piti piirtää talo.



Based on your drawing and the 10 answers you gave this is a summary of your personality:

Your house tells the world that you ought to be a leader. You are a freedom lover and a strong person. You are shy and reserved. If you've drawn a cross on each of windows, you always want to live alone. You are very tidy person. There's nothing wrong with that because you're pretty popular among friends. Your life is always full of changes.

You will avoid being alone and seek the company of others whenever possible. You love excitement and create it wherever you go. You have a strong personality and you like to command, influence and control people.

You added a flower into your drawing. The flower signifies that you long for love. It also safe to say that others don't see you as a flirt. You don't think much about yourself.

Totta toinen puoli, hahhaa...

Selkä verinaarmuilla ja käsivarsi mustelmilla.

Elämäni ensimmäinen "catfight".

Parhaan ystäväni kanssa.

Tulipa tehtyä yön ratoksi väritesti. Tulokset pitävät muuten yllättävän hyvin paikkansa, vaikka suomennos onkin harvinaisen huono.

1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOiTTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Tarvitsee levollisen, harmonisen ja rauhallisen olemisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen.

2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.
Tämänhetkiset vaatimukset aiheuttavat huomattavaa stressiä. Yrittää vapautua tilasta joka rajoittaa tai sitoo.

3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.
Tyytymätön vastustukseen yrittäessään pitää puoliaan. Närkästynyt ja pahoillaan takaiskuista, mutta väistyy apaattisena ja tekee kaikkensa saadakseen olla rauhassa.

Tuntee saavansa vähemmän kuin ansaitsisi ja ettei hänellä ole ketään johon luottaa saadakseen myötätuntoa ja ymmärrystä. Patoutuneet tunteet tekevät helposti loukkaantuvan, mutta ymmärtää sopeutua mahdollisimman hyvin.

4. STRESSIN LÄHTEET.
Stressi aiheutuu yrityksestä peittää huoli ja levottomuus itseluottamuksen ja välinpitämättömyyden taakse.

Nykyinen tilanne epätyydyttävä. Tuntee itsensä yksinäiseksi ja epävarmaksi, sillä toteutumaton tarve olla tekemisissä muiden samoin ajattelevien kanssa ja erottua joukosta. Tämä eristäymisen tunne korostaa tarvetta pakottavaksi haluksi, sitä enemmän huolestuttavaa se on hänen itsevarmuudelleen koska normaalistikin käyttää pidättyvyyttä hyväkseen. Koska haluaa todistaa ainutlaatuisen persoonallisuutensa laadun, yrittää estää tarpeensa muihin ihmisiin ja tekee vaikutuksen välinpitämättömän itsevarmalla asenteella peittääkseen riittämättömyyden pelkonsa, suhtautuu kohtaamaansa arvosteluun halveksunnalla. Huolimatta olettamastaan erimielisyydestä kuitenkin riippuvainen muiden hyväksynnästä ja arvostuksesta.

5. NYKYINEN ONGELMA.
Disappointment at the non-fulfillment of his hopes and the fear that to formulate fresh goals will only lead to further setbacks have resulted in considerable anxiety. He is trying to escape from this into a peaceful and harmonious relationship, protecting him from dissatisfaction and lack of appreciation.

Disappointment at the non-fulfillment of his hopes and the fear that to formulate fresh goals will only lead to further setbacks have resulted in considerable anxiety. He tries to escape from this by withdrawing and protecting himself with an attitude of cautious reserve. Moody and depressed.

Lisää, lisää vaan... (ei kai suinkaan tee mieli vittuilla, mitä?)

Hoidollisesti ongelmallista on se, että usein oireisiin liittyy sairaudentunnon puuttuminen ja hoitokielteisyys.

Harhakuvitelmat:
Usko, että on erityinen ihminen, jolla on erikoiskyky tai maaginen voima. Esim. uskoo olevansa kuningas tai kuningatar tai voivansa saada aikaan luonnonkatastrofeja.

Hallusinaatiot:
Ihminen kuulee, näkee tai haistaa asioita, joita ei ole. Äänien kuuleminen, vaikka huoneessa ei ole muita, on hyvin tavallinen oire

Keksittyjä sanoja ja outoja ilmauksia.

Sairautta sairastava potilas elää omassa maailmassaan joka on täynnä aistiharhoja. Hän ei kykene erottamaan todellisuutta toiveistaan ja mielikuvistaan. Yleisimpiä ovat kuuloharhat, jolloin henkilö voi kuulla ääniä jotka huutavat, puhuvat hänen kanssaan tai sitten neuvovat mitä hänen pitäisi tehdä. Tavallista on myös samastuminen johonkin henkilöön, niin kuin vaikkapa Jeesukseen.

Asioiden väärin kuuleminen; tapahtumien näkeminen vaikka mitään ei tapahtuisikaan; mielikuvat siitä että joku määrittelee mitä hänen pitää tehdä. Kaikki nämä kolme ovat potilaille yleisiä: illuusiot, hallusinaatiot ja harhaluulot.

Illuusioissa potilas saattaa kuulla ääniä vaikka kellon tikityksestä, tai keskustellessa jonkun kanssa kuulla asioita jotka eivät tulleet sanotuiksi.

En tajua nyt kyllä mistään mitään. Posti toi minulle äsken paketin, jonka lähettäjänä on FST/Bettina S. Paketissa oli Helmut Lotti Latino Love Songs-DVD. Siis täh?! Olen täysin äimän kurppana.

Lisää lainauksia tuosta "Hoito vai pakkohoito"-kirjasta...

Jos todellisuudentajun häiriöön liittyy vielä aistiharhoja, tuntuu todisteiden ketju potilaasta aukottomalta. Hän kuulee ääniä, jotka toistelevat uhkauksia ja syytöksiä. Tyypillisiä harhojen kohteita ovat omaiset, naapurit jne. Jumalakin koetaan usein viestien lähettäjäksi varsinkin suuruusharhoissa. Samalla mielisairaalan osastolla on joskus ollut kolmekin Jeesusta yhtä aikaa.

Potilaat usein menettävät mielikuvituksensa. Heillä on nimittäin taipumus pitää totena kaikkea, mikä tulee mieleen. Jos ihminen uskoo kaiken todeksi, ei mielikuvitusleikkejä ole olemassakaan.

Paranoidinen ihminen kokee joko olevansa vainon ja häirinnän kohteena, tai sitten uskoo olevansa hyvin mahtava, miltei kaikkivoipa. Sekä vaino- että suuruusharhaisuuden ydin on kohdistamisajattelussa: kaikki liittyy minuuun.

Hohhoo. Joku spämmää minua Messengerissä. Ja pitäähän se sitten tänne säilöä.

With you that I waited,

You who recognized me,

With you that I cherished

Since I first saw you.

With you that I hoped,

You that I had dreamed,

With you who smiled at me

The first in return.

With you who said to me yes

When I invited you

To dance and dance,

With your yes spontaneous.

With you who allured me

As of the first glance,

With your charming laughter

With your soft words.

With you who stated

All your emotions

The pain, tenderness,

And to remain natural.

With you that I will wait,

You who know that I wait,

With whom I will say it

When you can hear it.

Pitäähän tämä kauan jemmaamani kuva viimein laittaa tänne, kun sen Nightlifenkin tilasin... Kohta mun ei enää tartte nokkaani ulos pistää, kun voin bilettää kotonakin.

Tänä harvinaisen lämpimänä ja ihanana kesäpäivänä käväisin äänestämässä, jossa oli tällä kertaa jopa vähän jonoa. Kävin myös kirjakaupassa etsimässä "Vahva selkä"-kirjaa, mutta enpä löytänyt. Keskivartalo on heikko kohtani joten joku selkäjumppa olisi todella tarpeen. Tai no, selkä on heikko kohtani, skolioosin ja reilu vuosi sitten alkaneiden selkäkipujen vuoksi. Tai no siis...

Päätin sitten pitkästä aikaa käydä kirjastossa. Kaksi kirjaa on ollut minulla lainassa kesästä asti, joten kylläpäs sitä aikaa onkin ehtinyt kulua. Lainasin pari tosi mielenkiintoista kirjaa, toinen niistä on nimeltään "Hoito vai pakkohoito". Kiehtova kirja, ei voi muuta sanoa. Tosin ei tämä tietenkään vedä ollenkaan vertoja teininä lukemalleni "Pahan psykologia"-kirjalle, joka on yhä paras kirja jonka olen koskaan lukenut. Sen haluaisin todella lukea vielä joskus uudelleen, mutta muistaakseni sitä ei ole enää ainakaan pääkirjastossa.

Laitanpa tähän sitten joitakin oireita... Ei nuo kirjat kyllä mitään uutta kerro.

vakavat häiriöt todellisuudentajussa eli realiteettitestauksessa

runsaat kuuloharhat
vainoamis- tai suuruusharhaluulot (mustasukkaisuusharhaluulot)

voimakas levottomuus ja ahdistus, unihäiriöt, oudot elämykset ja pelot, aisti- ja ajatusharhat

ympäristön kokeminen muuttuneeksi, oudoksi ja vieraaksi

harhaluulot, omaan elimistöön liittyvät oudot tuntemukset ja teoriat, aistiharhat

omalaatuiset ajatukset ja filosofoinnit

suhteet läheisiin ihmisiin muuttuvat, niissä voi esiintyä vaikeasti ymmärrettäviä aggressioita

harhat, hallusinaatiot

vaino- ja suuruusharhat

... harhat, jotka voivat olla suuruusharhoja, vainon tai vaikuttamisen kokemuksia.

Ihminen ei ole oma itsensä, vaan hänessä ikään kuin taistelee tavallinen ja outo, tuttu ja vieras, normaali ja epänormaali.

So very sad.

Ääh. En nyt jaksa ja ehdi tätä mitenkään jäsennellä, mutta ehkäpä jatkan tätä postausta myöhemmin.

Tilasin muuten tänään vihdoin ja viimein (!!) Sims2-lisärin Yöelämää. Ihmeellistä.

Kylläpäs vituttaakin kuin pientä eläintä. Kauan ja hartaudella odotetut Vihoviimeiset Bileet jäivät nyt sitten väliin tämän kivan taudin takia. Pahinta on kun ei edes tiedä mistä taudista on kyse. Tämä ei ole flunssa eikä vatsatauti, vaan joku täysin mystinen tulehdus... Olo on ollut todella huono, paljon huonompi kuin esim. flunssassa olisi. Tänään ei ole enää ollut kuumetta ja olo on muutenkin parempi. Kaiketi valkosoluni ovat nujertaneet katalan pöpön?

Ulkona on aivan taivaallisen ihana täysikuu...

Hehehee. Vai pitäisikö sanoa voi perkele? Teen siivouksen yhteydessä pientä inventaariota. Taidan olla todella sairas yksilö kun kaapista löytyi mm. näitä lääkkeitä: Celebra ja Voltaren Rapid. Voi saatana. Vanha ja raihnainen, always...

Kylläpäs ehti tulla nälkä piskuiselle Bellalle. Käväisin tuossa aamutuimaan cityssä kampaajalla ja kosmetologilla. En olekaan koskaan aikaisemmin värjäyttänyt ripsiäni ja kulmiani. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Ylivoimaisesti vaikeinta oli pitää silmänsä kiinni. Tuli jotenkin yllytettyä itseään koko ajan "avaa ne silmät, avaa jo ne silmät!!" Ei nimittäin olisi ollut ollenkaan hyvä asia jos olisin ne silmäni avannut. Kyllähän tuo hommeli kieltämättä pikkuisen kirveli silmiä...

Käväisin myös verotoimistossa, etten vaan joudu maksamaan veroja... eiku etten vaan joudu maksamaan ihan liikaa veroja. ;)

Äsken posti toi muhkean palkkanauhan (kiitos joulu!) ja aiemmin tilaamani kaulaketjun ja rannekellon. Yllätyksekseni kellon ranne on jopa sopiva. :O Reikiä on tarpeeksi kapealle ranteelleni.

Ja miksihän minä tiesin että kaverini ehdottaisi lauantain pippaloihin hamemeininkiä? Intuitioni toimii joskus pelottavan hyvin.

Eilinen oli kerrassaan ihana päivä. Isäni tulee saamaan potkut työstään. Vittu saatana perkele en muuta sano! 30 vuoden jälkeen se on vaan että "so long ja goodbye". Tämä on todella, todella paha juttu.

Iski sitten tänään vaihteeksi hirvittävät vatsakivut, niin että teki taas mieli itkeä ilosta. Harkitsin jopa hetken ajan tosissani että jäisin kotiin. No, ei kun sitten tupla-annos kipulääkettä naamaan ja menoksi.

Testi jonka tein joskus...
 

Puuma viihtyy erityisen paljon yksin ja se vaatii suuria elinalueita elääkseen mukavasti omassa rauhassaan. Mielipiteet puumista ovat olleet ristiriitaisia, sillä ihmisasutuksen edetessä yhä enemmän puumien alueelle, niistä on alkanut olemaan haittaa ihmisille ja heidän karjalleen.
Mikä kissaeläin olet?

Tuli muuten valehdeltua eilen. Tai siis toissapäivänä. Mutta mitäs pienistä. Aikakäsitykseni on... persiistä. Aikahan suorastaan lentää kun on hauskaa! Luulin ihan oikeasti että se oli marraskuussa, vaikka se oli juuri ennen joulua. Olisihan minun pitänyt muistaa, sillä sinä viikonloppuna menin baariin ja... eipä siitä sen enempää.

Taitaa tulla uusi kokemus ensi yönä. Unirytmini on niin sekaisin etten varmasti saa nukuttua yhtään ennen töihinlähtöä. Saa nähdä miten se sit sujuu... Meneekö oikein vai väärin. No, onneksi saan sitten laiskotella ja lusmuilla koko päivän.

Minun "elämäni" arvosteluasteikolla mitattuna...

This Is My Life, Rated
Life:	4.9
Mind:	5.1
Body:	6.7
Spirit:	4.6
Friends/Family:	2.6
Love:	0.8
Finance:	5.8
Take the Rate My Life Quiz

Etkö huomaa sijaistoimintojani? Uppoudun aina johonkin nettiprojektiin - olkoon se sitten sivut, foorumi, joku ihminen, keskustelut, joku peli - vain jotta minun ei tarvitsisi hetkeksikään pysähtyä ajattelemaan itseäni ja elämääni. Se masentaisi ja itkettäisi ihan liikaa.

Maailma on läpipaska paikka, enkä minä olisi koskaan halunnut tänne syntyä.

I'm a loser babe, so why don't you kill me?

On todella surullista huomata ettei voi tehdä ihmisen hyväksi mitään. Vieläkin surullisempaa on seurata vierestä kuinka äärimmäisen älykäs ja lahjakas ihminen menee henkisen sairautensa vuoksi täysin hukkaan. Ihminen, jolla olisi potentiaalia vaikka kuinka suuriin tekoihin tässä elämässä ja tässä maailmassa, keskittää energiansa ja ajatuksensa täysin vääränlaisiin projekteihin.

Olen ollut pakkomielteinen tämän asian suhteen. Onko siitä nyt reilu kuukausi kun eräänä iltana itkin tämän ihmisen takia ja yhtäkkiä vain yksi sana tuli mieleeni. Seuraavana päivänä aloimme koota palapeliä. Sen tulos oli todella hätkähdyttävä ja pelottava. Yhä toivon että joku olisi sanonut minulle että olen väärässä. Mutta kukaan ei sanonut niin... Toivon yhä että olen väärässä. Miksei kukaan sano minulle että MINÄ olen hullu ja idiootti ja täysin väärässä?! Aika epätoivoista...

Minun täytyy myöntää että välitän aidosti ja oikeasti todella harvoista ihmisistä. Ja kun jostakusta välitän, välitän ihan liikaa.

Silloin reilu kuukausi (?) sitten olin oikeasti pakkomielteinen muutaman päivän ajan. Etsin yhä lisää ja lisää tietoa, jäsensin tietojani ja ajatuksiani ja huomioitani paperille... Olin ja olen yhä helvetin huolissani. Viimeisen kuukauden aikana olen ajatellut tätä asiaa tasan kaksi kertaa. Joskus joulun aikaan yhden maanisen tunnin ajan, joilloin etsin taas lisää tietoa ja itkin. Ja nyt sitten äsken suihkussa. Tajusin että voisin jopa itse asiassa tehdä jotain pientä. Kadun varmasti koko loppuelämäni jos en tee. Mutta tiedän että sekaantumiseni lopputulos olisi kaikella todennäköisyydellä +-0, ja pahimmassa tapauksessa jopa jotain todella negatiivista. En halua työntää nokkaani asioihin jotka eivät minulle millään muotoa kuulu. En minä sitä ihmistä voi pelastaa vaikka kuinka paljon haluaisinkin.

Pahinta on tajuta ettei pysty tekemään mitään. Että ihmistä ei voi pelastaa jos hän ei halua tulla pelastetuksi.

Rupesin tuossa viime viikolla pelaamaan Sims2-peliä taas pitkästä aikaa. Ensimmäisenä päivänä kun pelasin tylsistyin totaalisesti. Katselin vain tuntikaupalla mitä kaikkea simit saavat yksinään aikaan. Ihme kyllä kukaan ei ehtinyt kuolla... Lapset tosin kärsivät nälkää ja sosiaalityöntekijällä peloiteltiin yhtenään. Ajattelin jo että olen täysin kyllästynyt tuohon peliin...

Sitten päätin aloittaa kaiken täysin puhtaalta pöydältä. Menin naapurustoon jota en ollut koskaan aiemmin käynyt edes katsomassa (Veronala). Loin sinne uuden perheen, kämppikset Precious (nainen) ja Dj Nakki (mies) Kakkakikkareen. Mistä nimet? Kakkakikkare foorumilta, Precious Frendeistä ja Dj Nakki oli alunperin pikkuveljeni nettinimi, nykyään minä käytän sitä jossakin. Hauskaa...

Päätin olla kiirehtimättä minkään suhteen. Vähitellen Precious ja Dj Nakki ihastuivat toisiinsa, sitten rakastuivat. Etenivät urillaan. Menivät kihloihin. Hääpäivän päättäminen oli todella vaikeaa, sillä molemmat tuntuivat olevan töissä aina eri aikaan. Lopulta häät pidettiin eräänä iltapäivänä Preciouksen juuri tultua töistä. Häät eivät olleet ihan piece of cake sillä Preciouksen salarakas oli Dj Nakin toimesta kutsuttu häihin. Salarakas ei suuttunut Precioukselle siitä että tämä meni naimisiin jonkun muun kanssa, ei. Salarakas suuttui vasta sitten kun Precious ja Dj Nakki suutelivat. Mielenkiintoinen logiikka...

Pian Precioukselle ja Dj Nakille syntyi esikoispoika. Nyt vasta huomasin ensimmäistä kertaa "perinnöllisyyden" todella toteutuvan pelissä. Precious on valkoihoinen, Dj Nakki mustaihoinen ja vaaleahiuksinen. Heidän poikansa on musta mutta blondi. Lisäksi pojalla on isänsä siniset silmät.

Nyt Preciouksen ja Dj Nakin aikuiselämät ovat edenneet jo yli puolenvälin. Ja heillä on vasta yksi lapsi! Normaalisti olisin paniikissa. Olenhan aiemmin täyttänyt talot äärimmilleen lapsilla. Pian on varmaankin uuden lapsen aika...

Ensimmäinen Sims-peli jota pelasin oli Gamecuben ensimmäinen Sims. PC:n Sims-pelejä en ole koskaan pelannut. Tuo GC:n Sims on todella hyvä peli. Kaikkien aikojen Sims-suosikkini on kuitenkin GC:n Bustin out. Se peli on ihana. Tehtäviä pitää suorittaa ja joutuu todella miettimään miten tuonkin saa tehtyä. PC-Simseissä ei taida olla mitään muuta kuin "vapaata peliä". Ja tuota vapaata peliä en ole koskaan pelannut GC-Simseissä, se on niin mahdottoman tylsää tehtävä-moodiin verrattuna.

Siis onhan Sims 2 hyvä peli. Hyvää on elämä kehdosta hautaan (tosin aikuisikä kestää muihin ikävaiheisiin verrattuna ihan liian vähän aikaa!!!), se että simit ovat oikeasti raskaana (jopa miehet, hihii) eikä lapset vain ilmesty jonnekin. Silti minua himoittaisi ostaa GC Sims2, kun siinä tuntuu olevan niin monia kiinnostavia juttuja..

Ihmetyttää kyllä miksei PC-Simseissä ole noita konsoleiden Sims-pelien mahtavia ominaisuuksia. Pelkkä vapaa pelimuoto kun oikeasti on tylsää pidemmän päälle.

Vain yksi pelaamani Sims-peli on ollut pettymys minulle. GC:n Urbz, Sims in the City. Peli on todella sekava ja raskas. Onhan siinä pari hyvää uudistusta, lemmikit ja työnteko, mutta en silti ole koskaan pelannut tuota peliä "läpi". (Konsoli-Simsit voi oikeasti pelata läpi toisinkuin luuseri PC-paskat.) Ja olen harkinnut Urbzin myymistä jo pidemmän aikaa.

Joskus itken pelatessani Sims2:ta. Valitettavasti oikea elämä ei ole niin yksinkertaista ja täynnä onnellisia loppuja.

Huokaus. Ei tästä mitään tule. Kärsin alavatsakivuista suurimman osan kuusta. Nytkin kärsin kivuista jo kolmatta viikkoa. Lisänä on sitten vielä oksetus ja kuvotus. Tänäänkin ruokahalu on ollut nolla. Ja sehän ei käy, sillä minun pitäisi syödä koko ajan ja kaksin käsin ettei painoni vain pääsisi laskemaan.

Öbaut viikko sitten yhtenä iltana iski aivan hirveät kivut, jotka aiheuttivat välittömästi myös ripulin. Siinä vessassa istuessa sitä vaan odotti että pääsisi pois ja pääsisi viimein ottamaan särkylääkettä, että voisi alkaa laskea sekunteja siihen hetkeen kun ei tekisi enää mieli huutaa tuskasta. Minulla on ollut yhtä pahat kivut vain pari kertaa aiemmin elämäni aikana.

Kipu on muuten mielenkiintoinen juttu, tai siis särkylääke on. Särkylääke ei poista kipua vaan vain peittää sen. Nytkin tuntui siltä kuin verho tai peitto olisi laskeutunut mahani ylle. Kipu on yhä siellä, voin jopa tuntea sen, mutta se on peitettynä.

Onko se sitten ihmekään että olen melkein aina perseeseen ammuttu karhu? Nyt on alkanut tuntua jo siltä että olen kävelevä ja erittäin pahasti tikittävä aikapommi, joka oikeasti RÄJÄHTÄÄ pian. Eilen teki todella mieli sanoa RE suomeksi-foorumilla suorat sanat tietyille aivottomille pennuille.

Viime talvena vuosin verta kuin Niagara kolme viikkoa putkeen. Alkoi jo heikottaa jostain kumman syystä. Kroppa ei yksinkertaisesti kestänyt jopa 14-tuntisia työpäiviä vaan meni ihan pikkuisen sekaisin.

Huokaus again. Pitäisi varmaan syödä se viimeinen Terolut-kuuri. Olisivatpahan sitten ainakin kynnet priimakunnossa, jos ei mitään muuta.