Pekonia aamupalaksi. Voiko mikään olla parempaa? Ei voi. Rasvaista. Suolaista. Rapeaa... Nam. No, totuuten nimessä söin jo aikaisemmin aamupalaksi kermavaahtoa puolukoiden kera. Syön todella terveellisesti. Ja on syytäkin. Olen pitkään ollut huolissani jatkuvasta kalorivajeestani. Ei se ole ihmekään että housut eivät tahdo pysyä ylhäällä.

En sitten pääse tänäkään viikonloppuna bilettämään kun yötöitä pukkaa taas. No, sainpahan juhlia kesähepenissä vielä kerran. Tosi outoa oikeastaan... Olin lyhyessä hameessa ilman sukkahousuja syyskuun lopussa eikä ollut edes kylmä!

Liru, laru, loru. Nyt loppui poru. Kukat on kasteltu.

Olin eilen todella innoissani kun Stephen King oli Conanin vieraana. Juttelivat SE:stä ja klovneista!!!

Nukuin viime yönä ehkä kaksi tuntia. Kylläpäs on ihanaa olla epäterve. Pyörrytti ja sydän hakkasi hulluna, yritä siinä sitten nukkua. Luulin että kyseessä olivat magnesium-tablettien puutteen aiheuttamat rytmihäiriöt tai paniikkikohtaus. Aamulla vasta minulle selvisi että yön hauskuus johtui perussairaudestani, ja hauskuus jatkuu yhä vaikka lääkkeitä nyt kitusiini ahdankin. Mietin vain miten kauan sydämeni jaksaa tätä menoa? Raukka... taikka aivoni? Välillä on kuin sumussa kulkisi.

Töissä jaksoin yllättävän hyvin vaikka en aamulla pystynytkään syömään. Neuvoin jopa tien yhdelle ihmiselle. Tosin luulen ettei kyseinen rouva osannut perille vaikka ohjeeni olivatkin jopa selvät. Ostin itselleni kokonaisen broilerin. Oikeasti kokonaisen tällä kertaa, sillä eilen lihatiskin myyjä antoi minulle jostain syystä vain puolikkaan. Luuliko se tosiaan että minä elän vaivaisella puolikkaalla kanalla?! Joo, ja ostin myös tosi ison parsakaalin, ei meinannut mahtua edes pussiin. Mistä tulikin mieleeni... Tämän päivän lehdessä väitetään että parsakaali ehkäisee Alzheimerin tautia. Senkun näkis... Toivoo nimimerkki taliaivo joka ei paljon muuta syökään elääkseen kuin parsakaalia. Tai no, ehkä jotain muuta pientä... hihi ;))

Voi kunpa olo paranisi ja voi kunpa ei olisi töitä viikonloppuna ja voi kunpa pääsisi lauantaina taas bile-ttämään. Tahtoo laittaa Angel-paidan päälle ja ryypätä tällä kertaa raspberryt ennen kuin ne kaadetaan... ;-)

Huippaa.

Yksi polvessani olevista kolmesta haavasta yrittää koko ajan märkiä, koska satutan sen yhä uudelleen. Pöydän reunaan, ovenpieleen... Olisi varmaan pitänyt laittaa tänään laastari sillä housut hankasivat haavoja kipeästi.

Haluaisin nähdä kaatumiseni uudestaan videolta hidastettuna. En ymmärrä miten niin hitaalla vauhdilla voi lentää niin pitkälle ja pyörien. Ilmalento tuntui jatkuvan ikuisesti.

Huokaus. Pohdimme lauantaina Sherryn kanssa onkohan salakapakkamme Estrada mennyttä, sillä se oli täynnä ihmisiä. Vielä vajaa pari kuukautta sitten ei ollut niin. Parempi tietysti näin ravintoloitsijan kannalta, mutta en vain tykkää bilettää paikassa jossa ei mahdu edes istumaan.

Taas tuli vitsailtua Sherryn kanssa erityisesti K18-paikassa siitä kuinka olemme kuin Edina ja Patsy. Biletämme ja ryyppäämme vielä vanhuksinakin, vaikka alushousut tippuisivatkin jalasta.

Joo... Vaikka lauantaina tuli mokattua oikein urakalla (miksi en voinut kaatua jossain muualla kuin Estradassa, sillä siellä haluan käydä jatkossakin), olen tällä viikolla nauranut kämmeilleni oikein urakalla. Hauskaa kun on hauskaa. Ja ehkäpä jo ensi lauantaina uudelleen? Jos eivät työt (kirjoitin tytöt :)) ) iske päälle, mitä kyllä oletan...

Maria Magdalena/Sandra

You take my love
You want my soul
I would be crazy to share your life
Why can’t you see what I am
Sharpen the senses and drawn the knife
Hold me and you’ll understand

I’ll never be Maria Magdalena
You’re a creature of the night
Maria Magdalena
You’re a victim of the fight
You need love
Promised me delight
You need love

Why must I lie
Find any prize
When will you wake up and realize
I can’t surrender to you
Play for affection and win the prize
I know those party games too

I’ll never be Maria Magdalena
You’re a creature of the night
Maria Magdalena
You’re a victim of the fight
You need love
Promised me delight
You need love...

Illan teema oli: "Ei se humalasta johtunut." Vai pitäisikö pikemminkin sanoa että illan teema oli kaatumiset.

"Ilta alkoi herrasmiestenklubilla missä keskustelimme Wittgensteinista backgammon-pelin äärellä." Scully: "Mr Simpson, it's a felony to lie to the F.B.I." "Mussutimme sinappipusseja Barneyn autossa, happy?"

Ilta alkoi Sherryn luona, missä ensin söimme kanaa ja sitten joimme siideriä ja lonkeroa. Ja Sherryn säveltämää todella mielenkiintoista drinkkiä. Drinkin ainekset: Puolukkaa, vadelmaa, vadelman makuista kivennäisvettä, 60% vodkaa.

Illan jo pimennyttyä matkasimme ensimmäiseen baariin, Ale Pupiin. Ja hauskuus alkoi heti. Sherry kaatoi drinkkini baaritiskille ennen kuin edes ehdin maksaa sen. Jostain syystä emme enää halunneet jäädä kyseiseen baariin tuon jälkeen, joten suuntasimme seuraavaksi Apteekkariin... missä Sherry kaatoi tällä kertaa oman drinkkinsä. Sanoin Sherrylle, että ei kahta ilman kolmatta ja kolmas kerta toden sanoo. Ja oikeassa olinkin, sillä Sherry kaatoi illan aikana vielä kolmannenkin drinkin, en tosin muista missä. Olikohan se K18-paikassa, missä hävitin narikkalappuni ja se löytyi vain jonkin ikävän tapahtuman ansiosta.

Kello oli jo yli 23 joten suuntasimme Estradaan, minne aioimme jäädä koko loppuillaksi. Valitettavasti suunnitelmiimme tuli muutos, sillä järkytykseksemme Estradassa oli vieraileva dj, kuulemma "Suomen vanhin dj". Kyseisen miehen soittolistalle kuului pelkkää humppaa. "Tämähän on ihan kuin olisi homobileissä", oli minun pakko todeta. Ja meidän oli pakko lähteä muualle. Meitä harmitti aivan vietävästi.

Ja pian minua harmitti vieläkin enemmän. Olimme lähdössä Estradasta kun minä tein todella komean kuperkeikan ja voltin kolmella kierteellä. Eniten sattui ylpeyteen. Ja polveen. Suuntasimme K18-baariin ja siellä ensimmäisenä vessaan, missä jouduin heittämään sukkahousut pois jalastani. Ja roskiin ne samantien menivät. No pääsimme sentään vähän tanssimaankin kyseisessä baarissa.

Jostain syystä päätimme kuitenkin palata Estradaan katsomaan josko dj:ltä sittenkin löytyisi vähän uudempaakin musiikkia. Kun palasimme Estradaan, narikkaa vartioinut mies jähmettyi niille sijoilleen kun näki minut. Ajatteli varmaan että tuliko tuo kaatumaan taas? En sentään joutunut maksamaan narikkamaksua uudelleen.

Iltamme jatkui Estradassa herraseurassa pusuttelun merkeissä. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan tykännyt seuralaisestaan joten hankkiuduimme eroon heistä. Loppuillasta pääsimme jopa tanssimaan paljon. Kesken Paradision Bailando-biisin minulle tuli kuitenkin huono olo ja pelkäsin oksentavani. Lähdimme samantien kotimatkalle. Eniten minua pelotti että oksentaisin taksiin, sillä se ei olisi halpaa huvia. Kävelymatka Sherryn luokse kuitenkin sai pahan oloni häipymään, ja selvisin siis taksimatkasta oksentamatta.

Enkä ole nyt krapulassakaan oksentanut... vielä.

Kaikenkaikkiaan ilta oli ikimuistoinen.

Polveni on komealla ruvella ja mustelmilla.

Uusi päivä, uusi peli. Orchid rules.

Kyllä nyt on kivaa ja ihanaa ja aurinkokin paistaa. Selkäkipuni ovat palanneet. Kärsin pahoista selkäkivuista vajaa vuosi sitten. Pahimpina päivinä en edes pystynyt istumaan. Juoksin paniikissa lääkäriltä lääkärille. Vieläkin hirvittää ajatella mikä kasa euroja siihenkin paloi. Jokainen lekuri määräsi minulle särkylääkettä, yksi yhtä ja toinen toista. Yksi lääke pahensi oireita (mitä järkeä on nivelkipulääkkeessä joka aiheuttaa sivuvaikutuksena nivelkipuja?? Sitä en vielä tänäkään päivänä ymmärrä), toinen auttoi jonkin verran. Kivut hävisivät vähitellen itsestään, mutta nyt... Alaselkään koskee koko ajan. Ja kyynärpäähän. Kiva. Jättekiva. Olisi tämä kai pitänyt arvata tulevaksi kun muutama viikko sitten kärsin varpaiden nivelkivuista. Reuma taitaa ehdottomasti haluta tulla tyköni.

Mahaankin on koskenut jo monta päivää. Katsotaan nyt josko tuo ostamani tuote auttaisi.

Viime yö oli rauhaton. Humalaisten älämölöä kuului vähän joka suunnalta. Taisipa yksi vislatakin minulle vittuillakseen. Puurappuset olivat kuurasta pelottavan liukkaat. Kun tulin kotiin rapun edestä lähti ambulanssi. Ajattelin ensin että siinä viedään aiemmin näkemääni alkoholimyrkytyksen saanutta yläkerran asukkia, mutta myöhemmin kuulin että yläkerrassa oli tapeltu.

Eilen pääsin läpi myöskin Donki Konki 2:n, vaikka meinasinkin jäädä jumiin inhoamaani kenttään jossa täytyy kisata toista lintua vastaan. Pelasin eilen myöskin Donki Konki 3:a parin maailman verran. Tai no, yhden ja risat. Kai.

Minä rakastan Diddyä ja Dixietä. Siinä sitten on ihana parivaljakko.

Viime yönä iski aivan hirvittävä vatsakipu kesken töiden. Eihän siinä sitten muukaan auttanut kuin käydä välillä kotona. Maha-raukka on vieläkin ihan sekaisin. Sitä se ruokavalion muutos teettää. :( Pitää ostaa vatsanhoitotuote heti maanantaina, jospa siitä olisi jotain apua.

Ihan hirvittää. Menin äsken tilaamaan NetAnttilasta parit kengät. Tunnen aina huonoa omaatuntoa kun käytän rahaa, vaikka tässäkin tapauksessa minä todella tarvitsen noita kenkiä. Eilen sain Europehousen tilauksen (ihana Angel-paita) ja H&M:ltäkin on tulossa kaksi pakettia. Minä ihan oikeasti olen postimyyntiaddikti. En sentään tilannut sitä Sims Nightlifea, vaikka harkitsin sitä kyllä.

Tänäkään viikonloppuna ei bailata vaan paiskitaan töitä. Josko jo ensi viikonloppuna pääsisi...? Torstaista taitaa tulla minulle kauhujen päivä. Odotan soitetaanko "voisitko tuurata...?"

Olen pelaillut pari peliä läpi viime aikoina. Super Mario Lost Levelsin lisämaailmoineen ja Donki Konkin. Tällä hetkellä pelaan Donki Konki 2:sta ja olen pitkällä jo siinäkin.

Mikä ihme minua vaivaa? Unohdinko minä aivoni jonnekin 90-luvulle? Äitini kertoi minulle että Suomi sijoittui vuosi sitten jääkiekon World Cupissa toiseksi. Suomen kaikkien aikojen saavutus jääkiekossa, ja finaalissa oli kuulemma vastassa Kanada. Siis apua. Tuo kaikki oli minulle ihan uutta tietoa, vaikka olen tietysti silloin vuosi sitten sen World Cupin ottelut katsonut. Miksi minä en muista mitään urheilujuttuja tältä vuosituhannelta? Sen sijaan muistan paremmin kuin hyvin 90-luvun urheilutapahtumat, esimerkiksi F1-kauden 1998 kaikki kisat. Kultainen nuoruus... Haikailenko minä niin paljon menneisyyteen ja nuoruuteen että kaikki lähihistoriassa tapahtunut unohtuu sekunnissa? Miten minä olen voinut unohtaa Suomen kaikkien aikojen saavutuksen, tai edes sen että viime syksynä ylipäänsä oli jääkiekon World Cup? Minulla taitaa ihan oikeasti olla jäljellä tasan yksi aivosolu, joka sekin keskittyy vain niiden ikivanhojen muistojen vaalimiseen.

Juuri eilen ajattelin sitä miten suosikkijääkiekkoilijani Saku Koivu on jo uransa ehtoopuolella. Siis apua! Vasta eilenhän Saku oli 19-vuotias nuorukainen uransa alussa. Minne ihmeeseen vuosikymmen on oikein kadonnut?!

Löysin jokin aika sitten joltain nettisivulta pari ihanaa fan art-kuvaa. Näissä kuvissa näkyy taiteilijoidensa näkemys Stephen Kingin kirjassa Naisen raivo olevasta mystisestä taulusta. Tuntuu ihmeelliseltä nähdä kuvan keinoin se mitä on aiemmin vain kuvitellut päässään: Nainen punaisessa vaatteessa seisoo kukkulalla, koru käsivarressaan. Hän pitää kättään otsallaan eivätkä hänen kasvonsa näy taulun katsojalle. Nainen katsoo kukkulan juurella olevaa temppeliä myrskyn lähestyessä... Toivottavasti joskus Rose Madder tehdään elokuvaksi, se on yksi suosikeistani Stephen Kingin tuotannossa.

Viikko sitten voin huonosti, mutta lääkeannoksen tuplaaminen auttoi vielä silloin. Eilen illalla sen sijaan... En ole koskaan voinut niin huonosti. Kun yksikään lääke ei auttanut tippaakaan, luulin oikeasti kuolevani. Viimein olin pakotettu ottamaan hätävaralääkettä, joka kyllä auttoi. Mutta sitten kun sekään ei enää auta, olen todella tuomittu ja elämäni olisi mahdotonta. Tällä hetkellä elän minuutin kerrallaan ja nautin jokaisesta hetkestä jolloin voin paremmin. Pelkään oikeasti henkeni puolesta. Olen jopa miettinyt henkivakuutuksen ottamista. En vain tiedä millä ehdoin niitä myönnetään.

Onneksi tätä blogia ei lue kukaan (sinua ei lasketa :p ) joten voin laittaa tänne ihan mitä haluan. Eli siis vain lisää, lisää, lisää Sims-kuviani.

Isi Alien-vauvansa kanssa. Voi kuinka älyttömän sööttiä.


Elisa maalasi todella mielenkiintoisen maalauksen miehestään Davidista:

Rakkauden hedelmä (aivan, se on simin nimi) kärsii tulisesta perseestä mutta alien-sisko tulee hätiin. En kyllä edelleenkään ymmärrä miten simi jolla on täydet pisteet ruoanlaitossa voi aloittaa tulipalon kokatessaan. Sims2 ei ole mitenkään looginen peli. Tykkään paljon enemmän konsoloiden Sims-peleistä, erityisesti Bustin' Outista.

Tässäpä yksi Sim-perheistäni, perhe Kennedy. Vasemmalta oikealle: Chris, Jill, Leon, Ashley ja Claire.

Homma on hoidettu, monta naarmua rikkaampana. Jos vielä saan valituksen raportin köykäisyydestä niin... niin... sanon kyllä niille idiooteille että haistakaa paska. Teidän virhearviointinne takia jouduin tekemään ylimääräisen työpäivän enkä saa edes tuplapalkkaa. Tänään oli kyllä yllättävän helppoa. Ilman herrojen mokaa olisin eilen ollut hyvillä mielin, sillä urakka ei ollutkaan niin paha kuin luulin. Mutta nyt se on viimein hoidettu kokonaisuudessaan ja voi taas palata normaaliin päiväjärjestykseen. Tosin ensi viikolla pitää käydä työkkärissä ja kirjastossa. Arse!!

Jatketaan hyväksi havaitulla linjalla ja laitetaan tähän taas kuviani Sims2-pelistä. Joo, ja tuo alempi on sitten ihan oikea bugi ko. pelissä, en ole ladannut mitään nudepatcheja.

Käväisinpä Teho-osasto foorumillani, ja löysin sieltä lempisitaattini ko. sarjasta. Se on peräisin ER:n 11. kauden jaksosta Carter est Amoureux. Sanat sanoo epätoivoinen tohtori John Truman Carter elämänsä rakkaudelle Kemille:

I'm moving back to Africa. We can start over. We can do everything we didn't do before. You can take as much time you need. You can take a month, you can take a year, you can take ten years. I don't care. And I'm not leaving without you and I'm not living without you. I love you. I love you.

Tässä lempikuvani Sims2-pelistä, jotka olen siis itse ottanut, kjäh. Nimet ovat "Happiness" ja "Sweet baby". Todella omaperäistä.

Tuli sitten mentyä Mario läpi toisen kerran peräkkäin, tällä kertaa siis "vaikeampi" versio ja ihan kaikki kentät läpi käyden.


Kohta pitäisi lähteä töihin. Sanonko että tulen olemaan pikkuisen iloinen kun tämä ylimääräinen, helvetillinen urakka on hoidettu alta pois.

Viime yönä en saanut unta vaikka olisi pitänyt. Sain nimittäin vahingossa tietää että eräs idiootti on taas Barcelonassa. Tuota en todellakaan olisi halunnut tietää.

On niin tylsää että...


Vanhus:

Hihii. Pääsin justiinsa läpi Super Mario 3:n. Ylisanat loppuvat kerrassaan kesken. Kyllä mä olen mahtava. Huomasin tuossa pelatessa että tuossa pelissä suurin osa kentistä on ihan liian lyhyitä.

Pelasin läpi myös Super Mario 1:n, tosin kaikki mahdolliset warpit käyttäen. Pitäisi varmaan pelata se läpi uudelleen kaikki kentät katsoen.

Olen kuunnellut tänään vain Bossonin kahta biisiä. Ihanaa musiikkia. Johtuu eilisestä Miss Kovis-leffasta, jossa oli Bossonin biisi One in a million. Aika hauska oli kyllä se kohta missä se soi, kun kaikki missit oli puettu samanlaisiin vaatteisiin niin silloinhan sitä vasta ollaankin one in a million... Mutta vieläkin ihanampi biisi on I Believe (doublen remix edit).

I believe/Bosson

You say of love
There's no such thing
You've only known
The pain it brings
You question why I give your heart
You stay alone
You stay apart

I've seen
I know
I trust
I feel
Love is alive and for real

And I believe
I believe in love
I believe two hearts
Can learn to beat as one
And I believe
I believe that time can tie your soul to mine
I see the doubt there in your eyes
But I believe (in love)

I know you're scared
I understand
Please take my word
And take my hand
If there's no faith
Inside of you
I can believe
Enough for two

I've seen
I know
I feel
I trust
Love has a future for us

Hihii ja jipii. Pääsin läpi Super Mario World 1:sen. Saa onnitella. Olen oikea peliguru. Vielä kun löytäisi Donkey Kong Countryn...

Ei kai?

Sunshine, happiness and rainbows...

Simpsonit on maailman kaikkien aikojen paras tv-sarja. Enough said. Olen nyt ihastunut 11. kauden jaksossa Take My Wife, Sleaze olevaan lauluun. Olen yrittänyt etsiä sitä mp3-muodossa mutta no luck... Sanat menevät näin:

Mayonnaise and Marmalade

You showed me everything
Oh, you took me by the hand
Puppy dogs and Lincoln Logs
And castles by the sand
You gave me the courage
To spread my newborn wings
Like mayonnaise and marmalade
And other spreadable things

So I guess you are my hero
And there's something you should know
I want to make it clear, so I'm going to sing it slow
If you weren't a man and my father, too
I'd buy you a diamond ring
And then I'd marry you.

Laulun aikana Bart opettaa Homeria ajamaan moottoripyörällä.

Kyllä vituttaa kuin pientä eläintä. Olen pelannut viime päivinä paljon Super Mario World 2: Yoshi's Island-peliä, joka on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Huomasin eilen että peli tilttaa aina kun menen tietystä ovesta tietyssä kentässä. Se siitä ja sen kestävyydestä. Olin jo ehtinyt pelata viidenteen maailmaan asti. Eniten odottamaani pomotaistoakaan en ehtinyt nähdä. Huoh. Pitänee sitten pelata jotain toista peliä, vaikka Super Mario World 1:stä...

On aika järkyttävää huomata vihaavansa jotain ihmistä niin paljon että voisi kuvitella syyllistyvänsä vaikka murhaan. Ihmistä jota ei ole koskaan tavannut tai edes jutellut hänen kanssaan. Jotkut tunteet ovat oikeasti pelottavia.

Toivon että kuolet ja joudut helvettiin. Toivon että kärsit ikuisista tuskista. Vihaan sinua. Toivon etten koskaan olisi tuntenut sinua.

Voin eilen todella huonosti. Pyörrytti ja heikotti niin etten edes kättäni meinannnut jaksaa nostaa ja suihkussa käyntiäkin piti miettiä ja harkita ja suunnitella etukäteen, etten vain olisi pyörtynyt sinne. Syy huonoon olooni oli räkämöykky kurkussani joka teki hengittämisen vaikeaksi. Nyt olo tuntuu jo paremmalta ja töissäkin jaksoin paljon paremmin kuin edellisyönä, joten toivottavasti räkä on liuennut eikä enää palaa kummittelemaan.

Homer: But you have so much inner beauty.