Ensinnäkin täytyy sanoa, että David Coulthard on todella etuoikeutettu F1-kuski. Uransa aikana hän ajanut vain ja ainoastaan kahdessa huipputallissa, Williamsilla ja McLarenilla. Sure, kun DC siirtyi McLarenille kaudeksi 1996, talli rypi pohjamudissa. Mutta silti tuo vuosi on ainoa, jolloin hänellä ei ole ollut allaan voittaja-autoa.
David oli Williamsin testikuski kun hänet nostettiin tallin kilpakuskiksi toukokuussa 1994 Ayrton Sennan traagisen kuoleman jälkeen. Ensimmäinen kilpailu oli Espanjan GP (kuka ajoi toista Williamsia Monacossa '94 ?! Tahtoo tietää!!), jossa hän joutui keskeyttämään teknisen vian vuoksi. Ura Williamsilla ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, ja loppukaudesta DC saikin tehdä tilaa vuoden 1992 maailmanmestari Nigel Mansellille. Ja mitä teki hän? Voitti kauden päätöskisan Australian Adelaidessa Hillin & Schumacherin kolaroitua toisensa pihalle.
Frank Williams oli visaisen pulman edessä: Kumpiko valita tallin toiseksi kuskiksi vuodeksi 1995, keltanokka-DC vai MM-Mansell? Ja F. Williams valitsi kuin valitsikin DC:n!
DC 'kiitti' luottamuksesta tekemällä kaudella 1995 pari pahemman luokan virhettä (allekirjoittanut ei ole koskaan nähnyt kenenkään tekevän yhtä tyhmiä virheitä!). Otettuaan eräänä GP-viikonloppuna paalupaikan, DC ajoi itse kisassa ulos LÄMMITTELYKIERROKSELLA. Ja kauden päätöskisassa Adelaidessa, JOHTAESSAAN kilpailua, DC ajoi varikkosuoralla seinään. Juuh! "Jotain hän kuitenkin ajatteli..."
Politiikka (whatever that means!) ratkaisi DC:n kauden 1996 tallipaikan. Jo vuoden '94 lopussa McLaren oli kiinnostunut saamaan DC:n joukkoonsa. Allekirjoittaneen 'tiedot' ja kuuluisat muistikuvat tästä ovat hyvin hämäriä, DC järkkäsi homman saadakseen edes jonkun paikan, mutta teki esisopimuksen kaudesta 96. Vuonna 95 Williams 'voitti' DC:n itselleen, vuonna 96 ei. Siis kaudesta 96 alkaen DC on ajanut McLarenilla erään suomalaisen Räkän tallikaverina.
Kausi 96 oli McLarenille ja sen kuljettajille suorastaan katastrofaalinen. Kauden ainoaksi valopilkuksi taisi jäädä DC:n toinen sija Monacon oudossa sadekisassa. Maaliin pääsi vain kolme autoa... Maailmanmestaruudesta kaudella 96 tappelivat Williams-kuskit Damon Hill ja F1-rookie Jacques Villeneuve, joka oli jo aiemmin ansioitunut voittamalla Ameriikan IndyCar-sarjan mestaruuden. Kauden päätöskisassa Japanin Suzukassa (my favorite, Sutsuka!) however Jaskan autosta irtosi pyörä ja Hill voitti mestaruuden. Kaveriporukka Jaska, Mika Salo sekä DC ajeli tappiosta suivaantuneena päänsä kaljuksi... (Hei! Baldy man!)
Kauden 97 alkaessa McLarenin ja Mercedeksen yhteistyö oli jo kestänyt joitakin vuosia, ja vihdoin tuloksiakin alkoi syntyä. Kauden avauskilpailun Australian Melbournessa piti olla vain ja yksinomaan Williamsien juhlaa, mutta kuinkas oikein kävikään? McLarenilla oli 49 kisaa kestänyt voitoton putki takanaan, ja edessä ensimmäinen kisa uudenvärisellä autolla. Pääsponsori Marlboro oli saanut tarpeekseen, ja uudeksi vauhdittajaksi saatiin toinen tupakkamerkki, West. Auto oli väritetty hopeanharmaalla 50-luvun kuuluisien ja menestyksekkäiden Hopeanuolien tapaan. Mutta ehei, uutta autoa ei saanut kutsua Hopeanuoleksi, ei ennen kuin sillä olisi voitettu kilpailu. Ja kappas vaan, ristiäiset järjestyivätkin jo Melbourneen, kun DC ajeli voittoon!!
Melbourne ei jäänyt ainoaksi kilpailuksi kaudella 97, jonka David voitti. Syyskuussa DC tappeli Monzan radalla Italian GP:n voitosta paalumies Jean Alesin kanssa. Mahtava lähtö oli nostanut Davidin mukaan voittotaisteluun, ja kaksi kärkiautoa kaarsivat yhtäaikaa varikolle. McLarenin poppoon hitusen nopeampi työskentely ratkaisi voiton Davidille! "Monzan sankari" omisti voittonsa edesmenneen prinsessa Dianan muistolle...
Loppukaudesta Mersun moottorit pamahtelivat turhan usein varsinkin Räkän autossa, joka yhä jahtasi ensimmäistä GP-voittoaan. Päätöskisassa Espanjan Jerezissä maailmanmestaruudesta taistelivat Ferrarin Michael Schumacher ja yhä Williamsilla ajellut Jaska. Schummeli hallitsi kisaa sen alkupuolella, mutta varikkokäyntien jälkeen Jaska päätti yrittää ohitusta. Jaska pääsikin Schueyn ohi, mutta tämä päätti toistaa Adelaiden '94 temppunsa ja pamautti autollaan Williamsia kylkeen. Tällä kertaa kuitenkin oikeus tapauhtui, ja rötösherra oli itse ainoa joka jäi radanvarteen.
Kisaa oli jäljellä enää pari kierrosta, kun ajettiin Jaskan perässä. Hänellä oli takanaan DC ja Räkä. McLaren antoi tallimääräyksen ja käski Davidin päästämään Räkän ohitseen, jotta tämä saisi mahdollisuuden yrittää ensimmäistä voittoaan. Ja lopputuloksissahan Räkä-Luuska oli ykkönen, DC toinen ja Jaska, uusi maailmanmestari kolmas.
Seuraavassa, kauden 1998 avanneessa kisassa DC joutui taas päästämään Räkän ohitseen. Kyseessä ei tällä kertaa kuitenkaan ollut varsinainen tallimääräys, vaan 'herrasmies'sopimus. FIA ei ollut tätä mieltä, ja Mäklarenin toiminnasta kyseisessä kisassa puhuttiin pitkään. All and all, miun mielipide on että Davidin henkinen selkäranka katkesi näissä kahdessa kisassa. Viimeistään sen jälkeen Räkä on ollut niskan päällä, vielä kaudella 1997 DC oli Räkän edellä lopullisessa MM-pistetaulukossa. Räkä voitti tunnetusti mestaruuden sekä vuonna 98 että 99. Vielä kaudella 1998 DC pystyi satunnaisesti lyömään Luuseri-Räkän aika-ajoissa ja kisoissakin; vuonna 1999 paaluja ei sen sijaan tullut yhtään. Kaksi makeaa voittoa - Silverstonessa ja Spassa - koristivat muuten ankeaa vuotta.
Kausi 2000 sujui ennen Kanadan GP:tä Davidiltä kerrassaan mainiosti: Hän oli ollut joka kisassa ensimmäistä lukuunottamatta palkintopallilla! Tuo suora kestikin sitten kuusi kisaa, vaikkakin Brasiliassa Ferrarin Fan Club FIA kehtasi hylätä Davidin. Oli hauskaa hetken luulla, että Davidin huono onni kääntyisi vihdoin Monacon voiton myötä, mutta vielä mitä! MM ei näköjään halua tulla Taavin luo...
