Perseestä

Noh niinhän siinä sitten kävi että Kalin muistopäivänä iskivät nettiongelmat enkä voinutkaan pelata tai siis striimata peliä Cats and the Other Lives. Otin sen henkilökohtaisena vittuiluna koska netti alkoi toimia paremmin juuri sillä sekunnilla kun olisin lopettanut pelaamisen. Netti toimi vain sen ajan kun tein ruokaa ja söin. Kun olisin aloittanut pelaamisen lakkasi taas toimimasta. Noh lopulta illalla jollain lailla jonkin aikaa onnistui, mutta piti lopettaa pelaaminen kun Teho-osasto alkoi telkkarissa.

 

Ja lopulta myöhään illalla paljastui ettei netin toimimattomuus edes johtunut DNA:sta, vaan meistä. Koska halusin striimata peliä minua pelotti että wifi ei toimi tarpeeksi hyvin oven läpi, ja halusin siksi Pleikkariin varmuuden vuoksi LAN-kaapelin. Siitäkös netti pimahti! Wifi olisi siis toiminut normaalisti koko päivän, mutta langallinen netti ei. Reitittimen resetointi auttoi. 

 

 

Eipä koskaan aiemmin ole tuollaista tapahtunut. Minulla oli kuitenkin aina Fridaytä pelatessa tapana vaihtaa Pleikkarin netti langallliseen, kun wifi ei välttämättä nettipelissä riitä. 

 

Ja taas sain pettyä koska Teho-osaston jaksoja sensuroidaan ja leikellään. 12. kauden viimeistä jaksoa 21 Guns oli leikelty sieltä, täältä ja tuolta. Alusta, ammuskelusta ja lopusta. Viimeksimainitun vuoksi biisikin (Snow Patrolin "Open your eyes", varo häpeämätöntä oman videon mainostusta) loppui kesken... On jo jonkin aikaa harmittanut se ettei minulla ole enää suosikkijaksojani koneella, ne menetettiin koneen vaihtamisen yhteydessä kun ei muka ollut kovalevyllä tilaa. Ennen katselin niitä usein, nyt se ei ole mahdollista.

 

 

Rupesi ihan pelottamaan miten paljon seuraavan päivän jaksoa eli 13. kauden ensimmäistä Blooline on leikelty. Siinä kun on ihana biisi, David Grayn "Slow Motion", jonka aikana tapahtuu goreja asioita. Löysin Youtubesta saksaksi dubatun version tuosta kohtauksesta. Olikin sitten suuri yllätys kun Bloodlinea ei oltu sensuroitu ollenkaan. Olisi kai ollut liian vaikeaa, juuri tuon biisin takia.

 

Taas hajosi yhdet leggingsit pesussa perseestä. Eikö tämä vaatteiden ostaminen koskaan lopu?

 

Kun tajusin että uusimmat sukkani eli Happy socksit ovat hajalla tajusin että eipä taida olla kovin kestävä merkki. Onneksi Facebook osasi heti mainostaa minulle sitä mitä tarvitsen, eli kustomoitavia kissasukkia. Ovat tosin kalliit ja tietysti muovia, joten ostamatta jää.

 

 

Nyt sitä saa, kattilat täyteen puuroo! Kylläpä ilahduin kun Forsmanin joulutee tuli myyntiin Prismaan. Laskin että tarvitsen sitä yli 24 pakettia että riittäisi koko vuodeksi.

 

 

Minun on kai turha hankkia teejoulukalenteria, koska ne teet ovat aina ihan perseestä. 

 

Kävin Lidlissä lähinnä sokerittoman suklaan takia. Pelkäsin että se olisi loppu, ja hyllyssä näyttikin olevan vain tummaa suklaata. Onneksi tajusin että kaiken sen punaisen takana näytti pilkottavan sinistä. Sokerittomat maitosuklaat oli piilotettu sokerittomien tummien suklaiden taakse. 

 

Suklaa on vieläkin ihmeellisen halpaa Lidlissä, vain 2.49. Se on mielestäni hyvin samanlaista kuin Lindtin suklaa, joka maksaa esimerkiksi Siilinjärven Herkkupadassa yli 6 euroa. Tuossa samassa kaupassa Stephen Kingin Pitkä marssi maksaa 19.90, kun kaikkialla muualla se maksaa korkeintaan 13.90. Tekisi mieli sanoa että eräät ovat hiton ahneita paskiaisia.  

 

Vuosi ilman kissoja

Viimeinen kissani Kali kuoli tasan vuosi sitten 19-vuotiaana. Kaksi muuta kissaani kuolivat jo elokuussa 2024.

 

 

Pitäisi kai hävettää myöntää että kolmesta kissastani Kali on ainoa jonka kuolinpäivää en muistanut ulkoa, se piti luntata.

 

 

Kali oli aina se kolmas kissa, jonka sain sen ollessa jo 4-vuotias. Tapsa oli esikoiseni, ja Olle kuopukseni ja minun sylikissani. Mitä Kali oli? 

 

Itsehän olen sitä mieltä että Kalin sydän särkyi kun muut kissat mystisesti katosivat, ja sen elimistö vain luovutti. Ilman kuukausi ennen kuolemaa ollutta virtsatulehdusta ei oltaisi tiedetty mitään kasvaimesta.

 

 

Ja taas ajattelin pelata jotain kissapeliä päivän kunniaksi.  

 

Stray oli tarkoituksena pelata jo Ollen kuoleman vuosipäivänä, mutta Cat and Ghostly Roadin valkoinen kissa sopi siihen paremmin. 

 

Ja nyt olen säästellyt tarjouksesta ostettua peliä Cats and the Other Lives tähän tarkoitukseen, saa nähdä onko se mistään kotoisin.

 

Pahinta on se että kaikki kolme kissaa kuolivat niin lyhyen ajan sisällä. 17 vuoden päivittäisen huolenpidon jälkeen elämältä putosi pohja.

 

 

Joku voisi kai pitää hulluna sitä että täällä on vieläkin entisillä paikoillaan kissojen raapimapuut, pedit ja lelut.

 

Elokuva: The Long Walk

Hitto mitä paskaa.

 

Se oli ensimmäinen reaktioni kun elokuvan The Long Walk (Pitkä marssi) kirjasta muutettu loppu alkoi paljastua.

 

Tämä kirjoitus sisältää jonkinlaisia juonipaljastuksia.

 

50 nuorta miestä osallistuu kävelykilpailuun. Vain yksi selviää maaliin hengissä. 

 

Olin työllä ja tuskalla suojellut itseäni spoilereilta. Tiesin sen että loppua on muutettu, ja että se uusi loppu on ihmisten mielestä paska. Mutta en tiennyt millainen se muutettu loppu on.

 

Jossain vaiheessa ensin toivoin ja sitten pelkäsin että tuo loppu olisikin erään hahmon unta tai hallusinaatiota, mutta ei. Ihan viimeiset sekunnit onneksi olivat uskollisia kirjalle, eli avoimeksi jäi hahmon lopullinen kohtalo.

 

Se että tehdään eräästä hahmosta evil (ja tyhmä!) joka vain janoaa kostoa ja korruptoi kaverinsakin samaan, ei hyvä. Tehden kaikesta ja kaikkien kuolemista lopulta turhaa, sen isukinkin. Toki kaikki oli tietysti turhaa alusta asti. Pointti on se että kukaan ei koskaan oikeasti voita Pitkää marssia.

 

Ja yhdestä hahmosta on tehty suorastaan pyhimys, joka edustaa kaikkea hyvää maailmassa. Noh eipä todellakaan ollut sellainen kirjassa. Päinvastoin, sai arpensakin siitä kun yritti raiskata tyttöystävänsä. 

 

Eikä ollut mielestäni uskottavaa että päähenkilö yhtäkkiä vain luovuttaisi ja samalla pettäisi äitinsä, varsinkin kun oli juuri tajunnut tämän olleen oikeassa. Äidit ovat aina oikeassa kaikesta.

 

Ja sitten on vielä lisäksi sellainenkin juttu että tähän elokuvaan on filmattu toinenkin loppu, koska sellainen kuulemma löytyy joltain tulevalta 4K-julkaisulta. 

 

Toki sen ymmärtää että loppua oli pakko muuttaa. Se kirjan loppu olisi ollut liian laimea, tarvittiin lisää draamaa ja sitä elokuvan lopussa totisesti on. 

 

Lopun lisäksi muitakin eroja kirjan ja elokuvan välillä on tietysti paljon.  

 

En ole veren, goren ja suolenpätkien fani, (ripuli)paskasta nyt puhumattakaan. Tiesin etukäteen että leffa on ällöttävän väkivaltainen, ja monessa kohtaa pidin silmät kiinni. Myös kiroilua oli aivan helvetisti, f-sanakin vain sen muutama sata kertaa.

 

Tykkäsin siitä kun heti alussa majuri sanoi yhdelle hahmolle "Good luck, son". 

 

Mutta leffan todellinen tähti oli tietysti silmätön kissa, jota ihmettelin jo trailerissa.

 

  

 

Pitkä marssi kuuluu suosikkeihini Stephen Kingin tuotannossa, ja olin odottanut vuosikymmenten ajan että siitä tehtäisiin leffa. Silti oli vaikea löytää kiireisestä aikataulustaan aikaa mennä katsomaan se, ja ensi-illasta ehtikin kulua melkein kuukausi. Tiistai-illan näytöksessä Scalassa katsojia oli yhteensä 8. 

 

Sekin oli ongelma kun en löytänyt Finnkinon sivuilta tietoa siitä että vieläkö netistä ostetun lipun voi noutaa lippukassalta. Varatun lipun kyllä ohjeiden mukaan voi, mutta ostetusta lipusta tätä asiaa ei kerrota. Otin yhteyttä Finnkinon asiakaspalveluun ja kysyin asiasta. Kyllä kuulemma lipun voi tulostaa lippukassalla "esim. muistoksi". Sen kyllä tarvitsee ihan leffaan päästääkseen jos ei ole älypuhelinta. Ei minulle ole vieläkään selvinnyt se että tarvitseeko tuohon lippukassalla tulostukseen QR-koodin, mikä ei onnistu ilman älypuhelinta. Vaikeaa on.

 

 

Ps. Yksi näytetyistä trailereista oli marraskuussa ensi-iltaan tuleva The Running Man (Juokse tai kuole). Sekin kuuluu suosikkeihini Kingin tuotannossa, mutta en tykkää siitä että tässä elokuvassa on menty komediallisempaan suuntaan. Ja tuossakin on loppu muutettu kirjasta, kuulemma WTC:n vuoksi... 

 

Biletystä

Olin jo vuosia halunnut vetää seitinohuen päiväkännin muulloinkin kuin syntymäpäivänäni, mutta aiemmin en ollut saanut aikaiseksi tehdä niin. Nyt minulla oli rosekuohuviiniä, jota en ollut koskaan aiemmin juonut. Ei siitä niin kovin kauan ole kuin sain vasta tietää tuollaisen viinityypin olemassaolosta. 

 

 

Halusin bilettämään jo kuukausi sitten, mutta silloin olin huonovointinen. Nytkin odotin koko ajan että milloinka oksetus iskee.

 

Olin halunnut Amarilloon syömään sen jälkeen kun sen ruokalista vaihtui muutama kuukausi sitten. Nyt tuli sitten sopivasti lokakuun kestävä tarjous, kaksi pääruokaa yhden hinnalla S-ryhmän ravintoloissa. 

 

Kahdeksan aikaan lauantai-iltana Amarillo oli täysi, onneksi meillä oli pöytävaraus. Ruokaa joutui odottamaan yli tunnin. Flank steak oli ihan syötävää. En yleensä uskalla tilata ravintolassa pihviä, koska ne liian usein eivät ole tarpeeksi mureita.

 

Gloriassakin oli minun makuuni liian paljon porukkaa heti kymmenen jälkeen. Vaikka olin juonut jo kotona ehkä noin 2/3 viinipullosta ja Amarillossa vajaan viinilasillisen ja Gloriassa sitten kolme Caipiroskaa niin en meinannut millään tulla humalaan. Sen siitä saa kun ei harrasta kännireksiaa.

 

Caipiroskan hinta oli Gloriassa kesän jälkeen jo noussut, se maksaa nyt 11 euroa. 

 

Kun lähdettiin kotiin yhden jälkeen yöllä niin minua rupesi naurattamaan kun Joleneen oli pitkä jono. Vasta myöhemmin tuli mieleen että olenkohan minä edes koskaan käynyt Jolenessa? Mitähän minulla on sitä vastaan?

 

Hiukan satoi, mutta onneksi se ei haitannut.

 

 

Krapulaa ei varsinaisesti ollut, mitä nyt tietysti sydän hakkasi niin että nukkuminen oli vaikeaa. Mutta ei oksettanut.

 

Nyt on sitten Vararengasravintoloilla muutosneuvottelut, toivottavasti Gloriaa ei uhkaa sulkeminen.