Muistokoru kissojen muistolle

Facebook osaa usein mainostaa minulle sopivia tuotteita. Nyt tuli vastaan personoitavia koruja lemmikkien muistolle. Näihin saa kaiverrettua nimet. 

 

Kissa-aiheinen olisi tietysti ajatuksena kivoin, mutta ajattelin että se olisi jotenkin liian iso ja kömpelö minulle ainakin arkena käytettäväksi. Arvostan koruissa keveyttä ja siroutta. 

 

 

Vaihtoehtoja on monia muitakin, esimerkiksi tassut ja sydämet. 

 

 

Rupesin miettimään sitäkin olisivatko nuo tassut paremmat rannekorussa.  

 

Kiinnostaisi myös ikuisuussymboli, ja enkelin siivet.

 

 

Hopeisena olisi joitakin kivoja vaihtoehtoja, mutta harrastan muodin vastaisesti keltakultaa, tai sen värisiä. 

 

Ja niinhän siinä sitten kävi että löysin nämä samat korut monta kertaa halvemmalla Temusta. Moni bisnes perustuu siihen että ostetaan halvalla Kiinasta ja myydään kalliimmalla. 

 

Tein siis ensimmäisen Temu-tilaukseni! (mainoslinkki)

 

Ikäviä seurauksia ja glitter-katastrofi

Tuntuu siltä että mitä tahansa olen viime aikoina halunnutkaan niin sillä on ollut ikäviä ja odottamattomia sivuvaikutuksia. 

Halusin mennä nukkumaan normaalia aikaisemmin ennen risteilyä. 

Seuraus: puolison puhelin hajosi kun ei kestänyt pikalatausta.

 

Halusin Viaplayn mäkihyppykauden alkaessa. 

Seuraus: monen tunnin säätäminen, ja jopa pankissa paikan päällä käyminen uhkasi.

 

Halusin VHS-nauhuriin oikean ajan. 

Seuraus: paljastui että patterit olivat vuotaneet pahasti kaukosäätimeen. Piti etsiä netistä ohjeita miten patterijäämät saa puhdistettua.

 

Halusin puhdistaa silmälasini normaalia paremmin. 

Seuraus: paljastui että keittiön laatikossa on toukkia. Joutui siivoamaan ja heittämään tavaroita roskiin. 

 

 

Ja mitä pahaa voisi muka seurata siitä että pesen omia pyykkejäni miehen paitojen kanssa? Noh glitter-mekosta vähän irtosi glitteriä pesupussista huolimatta. Glitteriä on kaikkialla, tietysti niissä paidoissakin. En tiedä onko mekko pilalla, glitterit on ainakin haalenneet.

 

Vaatekaapissa mekko tiputti glittereitään alushousujeni päälle, joten oli pakko siirtää se vaatehuoneeseen. Taitaa myös joutua heittämään roskiin kissojen pahvisen raapimalaudan kun sekin on glitterissä.

 

Enhän minä nyt voikaan laittaa tuota mekkoa päälle joululounaalle äitini luokse, koska jättäisin jälkeeni hirveän siivon ja muutaman kilon glitteriä. 

 

Mekko on ehkä noin 13 vuotta vanha, enkä ollut kai koskaan aiemmin pessyt sitä.

 

 

Ihania Kisuleita

Citymarketissa on nyt myynnissä ihania pyyhkeitä ja pussilakanoita, ja kaikki ovat vieläpä hyvässä tarjouksessa jouluun asti. Tilasin ruokatilauksen mukana molemmat Kisulit.

 

 

Ja Hello Kitty-pussilakanan. Olen viime viikot pelannut joka päivä peliä Hello Kitty Island Adventure.

 

 

Ostin Lidlistä 10 euron nilkkurit. Pelkäsin että ne olisivat loppuunmyyty, mutta tasan kahdet mustat olivat jäljellä ja vielä minun kokoani. Minulla oli aikaisemmin kahdet vuosikymmeniä vanhat nilkkurit, mutta ne molemmat hajosivat. Haluan pitää nilkkureita villakangastakin kanssa, mielestäni lenkkarit eivät siihen sovi. 

 

Sokerittomat maitosuklaat olivat Lidlissä taas piilossa tummien suklaiden takana, eikä niitä ollut montaa jäljellä. Pelottaa että seuraavalla kerralla ovat oikeasti loppu.

 

Talven saavuttua haaveilen taas pidemmästä toppatakista, kun nykyinen noin 20 vuotta sitten serkulta köyhäinapuna saatu untuvatakki ei peitä edes persettä. Minulla oli aiemmin muitakin toppatakkeja, mutta ne hajosivat.

 

Ja nyt haaveilen myös paksusta froteisesta aamutakista, kun kotona on ollut niin kylmä. Tai entäs vaikka sähkökäyttöinen lämpöpeitto? Silloin tosin olisi hirveää tulla sen alta pois.

 

 

Itsestään liikkuvan esineen mysteeri

Kun tavara on siirtynyt toiseen paikkaan keskellä yötä eikä kukaan myönnä syyllisyyttään... Joko täällä valehdellaan, unissakävellään tai paikalla on käynyt yöllä kolmaskin henkilö. En keksi mitään muuta mahdollista selitystä. Tuskin kissojen kummituksetkaan moista tekisivät. 

 

 

Mitäpä kivaa seurasikaan näytönohjaimen ja näytön vaihdosta? Uudessa näytössä on omat kaiuttimet, joten tietokone ei sitten jaksanutkaan huomata enää muiden äänilähteiden olemassaoloa, esimerkiksi kuulokkeideni.

 

Meni myös hermot kun yhtäkkiä c-asemalla olikin vain 5 gigaa vapaata tilaa kun piti olla 15 gigaa enemmän. Tuon c-aseman kanssa on aina vaikeuksissa kun ei sinne mitään mahdu. Jostain löytyi hirveä määrä jotain horrostiedostoja, jotka puoliso onnistui poistamaan. 

 

Tein parisen viikkoa töitä novellieni parissa. Kun toinen romaanini ei ole edennyt ollenkaan niin rivakasti kuin olin toivonut. Tavoitteena oli novelli päivässä, ja onnistuin siinä aika hyvin vaikka kroppa ei meinannutkaan kestää. Olin jo viimeisen eli 13:n novellin kimpussa kun lähdettiin risteilylle. Noiden novellien käsittely peräjälkeen on saanut minut tajuamaan miten huonoja ja itseääntoistavia ne ovat.

 

Olin ehtinyt olla novellien kimpussa vasta viidettä päivää kun vasen käsivarsi kipeytyi. Ei vaan kestänyt sitä kun joutuu olemaan kirjoittaessa koko ajan koukussa. Pahin riskihän tuossa on veritulppa, joita aina muutenkin pelkään.