17. tammikuuta 2025

Suosikkiteeni

Olen teen suurkuluttaja. Juon teetä vähintään kolme kertaa päivässä. Alan olla huolissani tee-addiktiostani, joulukuussa teetä meni kepeästi sen viisi kertaa päivässä. Ja sehän estää raudan imeytymistä.


Mutta olen myös nirso, harvasta teestä oikeasti tykkään. 

 

Muumi-teejoulukalenterin teet olivat minulle pettymyksiä. Pahoja, pahoja teitä. Yhden heitin roskiin edes kokeilematta. Siinä oli jasmiinia, haisi hajuvedelle, hyi.


Nordqvistin glögitee, pahaa. Aattelin että roskiin menee, mutta päätinkin laittaa vahingon kiertämään. 


Aiemmin join aamuisin Earl Grey-teetä, mutta nykyään hyvää sellaista on vaikea löytää. Tai sellaista jossa olisi aitoa bergamottia pelkän aromin sijasta.


Onneksi löysin hyvän musta tee-vaihtoehdon aamuihin, ja se on Clipperin summer berry. Siinä on mustaherukkaa, mansikkaa ja vadelmaa.

 



Mutta em. teetä saa täällä vain Citymarketista eikä Prismasta. Kun unohdin tilata tuota niin piti kokeilla jotain muuta Prisman teetä. Yllätys olikin että Coopin musta mansikkatee on mielestäni tosi hyvää, paljon parempaa kuin Clipperin vihreä mansikkatee. Tuossa Coopin teessä on jopa aitoa mansikkaa eikä pelkkää aromia. Miten niin voi olla halpisteessä?


Clipper on muutenkin suosikkimerkkini teissä. Sen vihreä tee &  Echinacea kuuluu jokaiseen iltapäivääni. Vaikka jotkut kai väittää että tuota Echinaceaa eli punahattua ei saisi käyttää jatkuvasti. No enpä tiedä miten paljon sitä tässä teessä on.

 



Iltaisin olen juonut jo niin monta vuotta tätä: Clipper vihreä tee & sitruuna.

 


 

Mutta nykyinen ykkössuosikkini teissä on Forsmanin joulutee. Siinä on vihreää teetä, appelsiiniä ja kuusenkerkkää. Piti hamstrata sitä Prismasta kun Citymarketista ei saanut. Tosin en hamstrannut tätä ollenkaan tarpeeksi, olisi pitänyt ostaa niin että riittää koko vuodelle. Olen oikeasti addiktoitunut tähän. Pakko juoda heti päivällisen jälkeen, viis siitä että sitten rauta ei imeydy.



 

Teetä hörppiessä kannattaa aina muistaa myös mikromuovit:

Commercial tea bags release millions of microplastics, entering human intestinal cells

(Clipper väittää että heidän teepusseissaan ei ole muovia)

14. tammikuuta 2025

TMI eli mikä auttaisi ummetukseen

TMI tarkoittaa "too much information" eli tätä postausta ei kannata lukea.

 


 

Tuntuu siltä että seuraan kissani Ollen (ja marsuni Nöpön!) jalanjäljissä. Ja se on minulle ihan oikein?


Vuoden vaihtumisen kunniaksi ummetukseni pahentui. Vuosia sitten kärsin ripulista menkkojen aikaan. Sitten se vaihtui ummetukseksi. Eli oletan tämän johtuvan suolistoendometrioosista.

 


 

Mistä apua ummetukseen?

 

Syön normaalistikin lähes joka päivä sokerittomia karkkeja.

 

Kuivatuissa luumuissa on se ongelma että niissä on liikaa hiilareita. Ja avattu pussi ei säily kauaa. Yleensä suosinkin Piltin luumusosetta. Tosin nykyään päärynä-luumusosetta, koska se on paljon halvempaa.

 

Kalilta jäi Pegorionia, ja olen joutunut käyttämään sitä. Tässä ja muissa apteekin laksatiiveissa on potentiaalisia pahoja sivuvaikutuksia, eikä ainakaan joitakin niistä saisi käyttää pitkäaikaisesti.

 

Cokis auttaa tutkitusti suolitukoksiin, mutta hampaani eivät kestä sitä. Mietin että laksatiivien ottaminen yhdessä cokiksen kanssa voisi olla erityisen tehokasta.

 

Olin kokonaan unohtanut magnesiumnoksidin, ja huomasinkin että minulla on lähes täysi purkki sitä.

 

Psylliumin väitetään auttavan ummetuksen, mutta se voi myös pahentaa sitä ja jopa aiheuttaa suolitukoksen, varsinkin jos sen kanssa ei ota tarpeeksi vettä. Minulla olisi Ollen jäljiltä lähes täysi pussi psylliumia, mutta en ole vielä uskaltanut kokeilla. 


Alkoholi. Krapulapaska ftw? Olenhan Absolutisti. Vodka+cokis on parhautta.



 

Kuten olen valittanut monta kertaa aiemminkin niin vituttaa joutua maksamaan paskomisesta. Mutta pitää ajatella positiivisesti, en enää joudu maksamaan kissojeni Ollen ja Kalin paskomisesta.

 

 



En muka saisi enää syödä ummettavaa juustoa, ja hampaat ovatkin jo valittaneet siitä. Juusto on ainoa joka minulla auttaa tuhottuun hammaskiilteeseen. 

 

Ja alusta asti on tuntunut siltä että tuo siemennäkkileipä pahentaa tilannetta. Tuntuu vähän siltä että jos söisin sitä joka päivä aamupalaksi niin en paskoisi enää koskaan. Pitänee ostaa kananmunia, ja vuorotella noiden kanssa aamuisin.

 



Minullehan tehtiin paksusuolen tähystys (ja samalla myös gastroskopia) joskus kymmenisen vuotta sitten. Se oli aivan älyttömän kivulias kokemus. Voin vain kuvitella miten vieläkin hirveämpää se olisi nyt, kun tilanne on selkeästi pahentunut. Suolen mutkat entisestäänkin kiristyneet. Silloin en vielä edes kärsinyt ummetuksesta.

 

Hirvittää mitä tuhoja endometrioosi on suolistolle tehnyt. "Parhaassakin" tapauksessa tehtäisiin leikkaus, jossa poistettaisiin suolta ja todennäköisesti saisi avanteen, joko väliaikaisen tai pysyvän. En tiedä miten sellaista kestäisi. Pelkästään ne teippien liimat kutittaisivat hirveästi, kaikesta muusta nyt puhumattakaan.

 

Huonoimmassa tapauksessa kuolee endon aiheuttamaan suolitukokseen hoitoa saamatta, kuten eräs nuori nainen Ruotsissa joitakin vuosia sitten. Juu, endometrioosiin tai ainakin hoitovirheisiin voi kuolla.

 



Mutta kuten kissojen kohdalla tuli todettua, jos elämisen perusedellytyksiä ei ole... niin silloin elämä ei voi jatkua.


9. tammikuuta 2025

Kissaani Ollea muistellen

Tänään olisi ollut edesmenneen kissani Ollen syntymäpäivä. Tajusin sen vasta kun herättyäni tarkistin kalenterista että moneskos päivä se tänään onkaan. Olle kuoli viime elokuussa 16-vuotiaana. 

 


 

Ollen äiti Kali seurasi tytärtään lokakuussa. Ja myös kaverini omistama Ollen isä, norjalainen metsäkissa, kuoli marraskuussa. Joku voisi siis väittää että perhe on nyt taas yhdessä. 💔



Juhlan kunniaksi pentukuvia Ollesta, aikajärjestyksessä.

 


Olle siskonsa kanssa. En todellakaan tiedä kumpi näistä on Olle.



Sain Ollen huhtikuussa 2008, ja tämän postauksen loput kuvat ovatkin siltä kuukaudelta.

 








Ollen saapuminen taloon oli suuri järkytys ensimmäiselle kissalleni Tapsalle. Olle hakeutui vastentahtoisen Tapsan lähelle alusta asti.

 







8. tammikuuta 2025

Painajaisia ja väkivaltafantasioita


Pitää kai korostaa että nämä ovat siis vuonna 2024 näkemiäni unia. Taas uusimmasta vanhimpaan.

 

Veli katseli eviliä elokuvaa. Menin leffan sisälle varmistamaan ettei kyseessä ole livelähetys. Toisessa saman yön unessa olin lentokentällä ja koneet tippuivat päälle.  


Olin lenkillä kun kaksi hävittäjälentokonetta harjoitteli matalalla. Lensivät toistensa lähellä niin tietysti lopulta osuivat toisiinsa ja tippuivat alas. Jouduin väistelemään niitä. Ajattelin että puoliso oli oikeassa sanoessaan että harjoittelen unissa näitä tilanteita varten, kun näin näköjään tapahtuu tosielämässäkin. 


Venäjä hyökkäsi Kuopioon ohjuksilla. Ne tippuivat aina lähelleni, niin piti yrittää juosta pois niiden luota ennen kuin räjähtävät. 

 

Lapsuudenkotini pihalle tippui avaruussukkulan osia. Taivaalta näkyi tippuvan palava astronauttikin. Menin vahingossa pihalle ennen kuin muistin että ei tänne kannata tulla ennen kuin viranomaiset ovat keränneet kaikki osat. Sitten törmäsivät maahan myös helikopteri ja Finnairin matkustajakone, jota piti yrittää juosta karkuun. 


Pahikset hyökkäsivät ostoskeskukseen. Heillä oli tosi raskas aseistus, rynnäkkökivääreitä ym. Olin liukuportaiden kaiteen takana piilossa kun yksi kulki vierestä, jos olisi huomannut minut olisin kuollut. Otin rynnäkkökiväärin yhdeltä pahikselta ja yritin ampua yhtä toista. Koska heillä oli luotiliivit ammuin monta kertaa otsaan, mutta sillä ei ollut pahikseen mitään vaikutusta.


Heräsin ja huomasin että meillä oli käymässä puolison työkaveri. Minulle ei oltu kerrottu tästä vierailusta etukäteen (ja en siksi ollut säädyllisesti pukeutunut ja sekös minua vitutti), ja rupesin vaatimaan puolisolta selitystä että miksi ei. Mutta vaikka kuinka hakkasin puolison päätä lattiaan niin selitystä ei kuulunut. Vasta pitkän ajan kuluttua työkaveri sanoi että ehkä hänen pitäisi lähteä. Otin kiinni hänen läppäristään ja heitin sen pois. Sanoin että te molemmat todellakin lähdette helvettiin täältä.

 



Tappamani ihmisen ruumiinosia oli unohtunut kaappiin, ja ne alkoivat haista. Odotin että ihmiset lähtisivät pois paikalta että pääsisin viemään ne roskiin. Mutta paikalle tuli koko ajan lisää porukkaa, ja äitini sanoi kaikille "Eikö täällä haisekin ruumis?" 


Pitkä painajainen puolisosta. Meille tuli ero koska hän oli löytänyt 15-vuotiaan joka oli raskaana, tosin ei hänelle. Heidän häänsä olivat shamaaniseremonia, jossa olin jostain syystä paikalla. Olin eniten huolissani siitä että morsiamen synnytys alkaa kesken häiden. Suurimman osan ajasta yritin epätoivoisesti päästä Facebookiin päivittämään parisuhdestatukseni, mutta se ei millään onnistunut. 


F13-pelin Higgins small, yriteltiin piilotella murhaajilta. Lähdettiin seuraavaan huoneeseen ja murhaajat paljastivat itsensä. Mutta sitten uhrit sanoivatkin että "luuletteko että lähdettäisiin kummittelevalle kesäleirille ilman pyssyjä joita osataan käyttää ja huoltaa!" Ajattelin että murhaajilla on silti ässä hihassa, ja yksi heistä uhkasikin että kuolen kohta. Mutta sitten tuo tyyppi alkoi yskiä verta. Karma? 

 

Äiti yritti syöttää minulle sokeria. Lopulta sanoin että minähän en liity sinun sokerikulttiisi.


Minulla diagnisoitiin laajalle levinnyt munasarjasyöpä. Lääkärit ihmettelivät miten olin selvinnyt siihenkin asti. Toisessa saman yön unessa Kuopion lentokentän remontti oli epäonnistunut. Kaikki kentälle laskeutumista yrittäneet lentokoneet päätyivät tulipalloiksi maahan. 


Kävelin Puijon risteyksen liikennevaloissa punaisia päin ja poliisit lähtivät perääni. Halusivat sakottaa minua tulojen perusteella. Minua rupesi naurattamaan että nollille jäisivät. 


Ajettiin autolla joidenkin tyyppien kanssa Kuopion rautatieaseman tienoilla kun hätääntynyt nainen pakeni rynnäkkökiväärillä varustautunutta miestä. Hänen auttamisensa sijaan halusin pois paikalta, mutta vastaavanlaiset pahikset alkoivat seurata meitäkin. Laitettiin auton ovia lukkoon. Kuski keksi ovelan ja vaikeakulkuisen pakenemisreitin Linnanpellon suunnalle, mutta silti pahikset tulivat paikalle. Minä ja yksi muu nainen piilouduttiin yhden auton alle. Ensin "käsiteltiin" minut. Pahisten pomo luki papereista että minulla ei ole ollut ollenkaan tuloja. Kielikello paljasti piiloni (kuin Breaking Badissa). Minut aiottiin teloittaa ja yritin sanoa että sitten ette koskaan saa tietää miksi olen ollut tuloton. Pahikset alkoivat silti heitellä tappavia esineitä minua kohti. Lähdin lentämään ja pystyin menemään aineettomana rakennusten läpi. Jatkoin pakoa vaikka ajattelin etteivät he enää ole perässäni. 

 

Kiivettiin pelottavia kierreportaita pitkin Puijon torniin parin muun tyypin kanssa. Huipulla he halusivat mennä torniin, mutta ovessa oli lappu että sinne saa mennä vain jos kaikki menevät. Ja minä halusin lähteä takaisin alaspäin ja ottaa porrastreenin kannalta.


Oltiin kaverin ja lapsen kanssa karussa pahiksia ja päädyttiin johonkin huoneeseen mummolani hoodeille. Ohitse kulki pari miestä ja jäi hengailemaan lähistölle, ja jostain syystä kaverini halusi luottaa heihin ja pyytää heiltä apua, vaikka ei voinut mitenkään tietää ovatko he pahiksia. Lapsi avasi kännykän vaikka olin sanonut ettei niin saa tehdä sillä hetkikin riittäisi siihen että pahikset paikantaisivat meidät. Yritin epätoivoisesti saada kännykän suljettua. 


Jostain syystä minulla oli aidonkokoiset replikat Ayrton Sennasta ja Roland Ratzenbergistä. Rupesin huvikseni iskemään silmää Rolandille ja järkytys oli suuri kun se vastasikin takaisin. Testasin monta kertaa ja aina sama juttu. Lopulta en kestänyt tätä hirveää yliluonnollisuutta ja peitin Rolandin pään maskilla.


Katselin elokuvaa jossa vanha mies seikkaili Kuopiossa. Samaan aikaan lensin ympäri Kuopiota, miettien pitäisikö yrittää pyytää kaveria bilettämään. Mutta sitten olikin jo aamuyö, ja yritin lähteä kotiinpäin mutta eksyin. Puijon torni alkoi tuhota itseään. 


Oltiin veljen kanssa tehty paloittelumurha ja säilötty ruumiin palaset paketeissa kaappiin jonne ne oli jääneet liian pitkäksi aikaa. Sitten kun ihmisiä oli paikalla yritettiin ottaa ruumiinosapaketteja salaa kaapista että voitaisiin hankkiutua niistä eroon. Se onnistui, mutta joku oli kielinyt meistä ja poliisi pidätti meidät kadulla. Löysivät repustani raskauttavia todisteita. Minut vietiin poliisimaijalla vankilaan, ja suurin huolenaiheeni oli saanko siellä käyttööni villasukat koska muuten jalkani jäätyisivät.  


Muut lähtivät veljen jalkapallo-otteluun ja jäin yksin. Päätin huvikseni kokeilla onnistuisinko liikuttamaan tuuletusikkunan kahvaa ajatuksen voimalla (teen tuota usein unissa koska haluaisin oikeassa elämässä pystyä telekineesiin), ja se onnistui joten tiesin että paha on läsnä. Sitten kaikkien kellojen viisarit alkoivat liikkua hirveää vauhtia väärään suuntaan. Sitten valot sammuivat muualta paitsi siitä huoneesta jossa olin. Kuljin kohti pimeyttä kysellen evililtä että missä siellä se oikein lurkkaa, ja sitten heräsin.


Pelattiin miehen kanssa Resident Evil door randomizeria, mutta oltiin itse pelissä. Mies lähti etsimään oikea ovea mutta ajattelin että se on turhaa koska minunkin pitäisi selvitä sinne hengissä että selvittäisiin. Mies löysi oikean oven mutta silloin iski evil. Tärisi ja tuuli, yritti estää pääsyni sinne minne piti mennä. Minun olisi pitänyt vain jaksaa nostaa kättäni että mies olisi saanut vedettyä minut ovelle, mutta ei. Sitten heräsin ja oli pakko laittaa telkkari taas auki. 

 



Tehtiin olevinaan elokuvaa mutta se olikin totta. Ihmiset kulkivat kuin magneetin vetäminä pahaa kohti. Lähdin olevinaan kulkemaan vastakkaiseen suuntaan mutta sinne päädyin minäkin. Kysyin pahalta tyypiltä onko hän itse se pääpaha, ei kuulemma vaan vaan alainen. Yritin paeta hyppäämällä alas mutta ei. Minä ja toinen laitettiin pöydän ääreen pelaamaan peliä kuolemasta. Kättä ei saanut ottaa pois pöydältä. Otin silti ja heräsin. 


Olin privaattilentokoneessa. Minua rauhoiteltiin että nyt on turvallista kun lennolla on peräti kolme lentäjää. No mutta silti kaikkien kolmen oli ihan pakko lähteä ohjaamosta yhtä aikaa, ja kone lensi esim. suoraan ylöspäin. Yksi lentäjistä oli Robbie Williams. Juttelin hänen kanssaan matkustamon puolella ja kyselin esittääkö hän keikoillaan koskaan suosikkibiisiäni No regrets


Olin kaikessa rauhassa nukkumassa sängyssäni kun kaksi tuntematonta tyyppiä, nainen ja mies, tuli makkariin ja väkisin laittoivat minulle rokotukset. Toinen toiseen ja toinen toiseen olkavarteen. Olin kauhuissani kun eivät edes suostuneet kertomaan mitä rokotuksia ne olivat.


Olin pitkään F13-lobbyssä vaikka olin afk. Sitten olin läheisen talon luona jonossa F13-turnaukseen. Ihmettelin mitä tein siellä kun haluan vain katsella enkä osallistua. Sanoin jonossa perässäni olleelle että hän saa paikkani. Sitten olin koulun liikuntasalissa ja olin NKOTB:n Donnie Wahlberg. Olin katossa kiinni muovisella joustavalla nauhalla, ihan kuin Donnie tässä konsertissa. Liikuin katossa ympäriinsä ja lauloin Hangin tough, oli ihanaa. Yhdessä vaiheessa muovisesta nauhasta kuului epäilyttävä ääni ja mietin että nytköhän se hajoaa. Riskistä huolimatta jatkoin. Samantyylinen uni oli vuosia sitten kun esitin Sokoksen katossa Sheryl Crown biisin Tomorrow never dies.




Lemmikkitarvikkeet