Raivon voimalla

Kaikki kenkäni sitten hajosivat yhdellä kertaa. Olin lähdössä kirjastoon ja oli tarkoitus laittaa jalkaan kesälenkkarini. No niissä olikin jo vähän liian iso reikä, valkoinen sukka pilkotti liikaa. Laitoin sitten toiset, vuosikymmeniä vanhat, Anttilasta ostetut lenkkarit jalkaan ja lähdin jo ovesta ulos. Sitten onneksi rappukäytävässä huomasin että toisesta kengästä alkaa pohja irrota. Oli pakko laittaa talvikenkäni, joissa on molemmilla puolilla molemmissa kengissä reikiä, vähän hirvitti että kestävätkö koko matkan.

 

Katselin jo Citymarketin halpaa Kiinakenkävalikoimaa sillä silmällä, mutta löysin sitten vaatehuoneen kaapista 7 (!!) paria lenkkareita, joista 6 käyttämättömiä. Tiesin noista ehkä kahdesta parista... Luulin että minulla on lähinnä korkkareita, mutta näköjään lenkkareitakin löytyy. Olen siis joskus ostanut halpoja kenkiä varastoon, lenkkarit ei työssäni koskaan kauaa kestäneet.

 

 

Lainasin sitten kirjastosta kirjan jonka olen jo lukenut. Nyt kun rupesin pitkästä aikaa taas käymään kirjastossa niin jo kerran aikaisemminkin meinaisi käydä noin. Ja silloinkin kyseessä oli Tess Gerritsenin kirja... mitä se kertoo? En pysyisi ilman Goodreadsia kärryillä siitä mitä kirjoja olen lukenut.

 

Aikaisemmin luin aina Stephen Kingin kirjat englanninkielisinä tuoreeltaan, nyt olen niin perässä että suomennoksetkin ovat jo ehtineet ilmestyä. Ei vaan inspiroi Holly, eikä edes King itse. Lakkasinhan hänen seuraamisensa Twitterissä koronarokotekiiman ollessa kuumimmillaan. 

 

 

Ja niinhän siinä sitten kävi että vika ei ollutkaan minussa kun en päässyt tenttiä läpi. Juuri kukaan ei päässyt, vaikka olisi saanut harjoitustenteistä täydet pisteet kuten minäkin. Mutta opettaja ei silti näe itsessään tai tentissä mitään vikaa. Noh ainakin olen sitten luusereiden enemmistössä, enkä ole ainoa joka stressaa hitosti uusintatenttiä. Sanoin jo ääneen että opinnot loppuvat jos en pääse tuota uusintatenttiä läpi, koska kyseessä on pakollinen kurssi enkä omasta mielestäni voisi osata tuon osion asioita paremmin vaikka kävisin koko kurssin uudelleen.

 

 

Vapun kunniaksi kuva vuoden ikäisestä ilmapallosta. Enpä vuosi sitten arvannut että se tulisi olemaan olemassa pidempään kuin kissani. Ei ole enää kissoja joita kiusata ilmapalloilla, ne kun pelkäsivät niitä.

 

 

Ei jaksa

Niinhän siinä taas kävi että viime viikolla kun olin matkalla suuhygienistin vastaanotolle niin sain viestin että aika on peruttu laitteiston rikkoutumisen takia. Ei ole ensimmäinen kerta kun minulle käy näin. Hajoaako ne laitteet tosiaan niin usein, vai onko minut kirottu? Uutta aikaa varatessa ei aikoja ollut ensin ollenkaan. Sitten oli vain sille päivälle jona minulla oli tentti. Ja seuraavat mahdolliset vasta yli kuukauden päässä siitä. Jotenkin tuntuu siltä että jokin bugaa. Ja nyt en sitten päässyt kyseistä tenttiä läpi... ja uusintatentti on juuri samana päivänä kuin aika suuhygienistille. Eipä sillä että olisi mitään mahdollisuutta päästä läpi uusintaakaan.

 

Oli taas jo liian lämpimiä ilmoja. Jos en meinaa kestää +16 astetta niin mitä kesästä tulee? Vihaan sitä kun tulee hiki ja huono olo. Ja sitä että on pakko mennä suihkuun heti kun tulee kotiin. Ja sitä että joutuu käyttämään hitosti rahaa vissyyn/kivennäisveteen. Ihokin paloi jo.

 

 

 

Pääsiäinen?

 

Katsoin tosiaan sen Tuulen viemän, on se vaan edelleen eeppinen elokuva. Ja olikin sitten pakko aloittaa sen kirjan lukeminen taas. "Scarlett O'Hara ei ollut kaunis..."

 

Pitkäperjantaina söin liikaa, kun laitoin parsakaalin sekaan (maissi)pastaa, ja söin vielä jäätelönkin. Vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meinasi oksettaa sen takia. Sunnuntaina oksetti nälkä, ja sitten syömisen jälkeen oksetti oksettava ruoka (mureke). Kaikki ruuat, varsinkin lihat on mun mielestä niin ällöjä nykyään. Ainoastaan jotkut välipalat kiinnostaisi, eli suklaa, jäätelö ja jotkut jogurtit/rahkat. Mutta ns. oikea ruoka? Ei kiitos.

 

Hiukkasen harmittaa se että olen idioottina maksanut Osuuspankille palvelumaksuja vuosikymmenten ajan. Olisi pitänyt lopettaa OP:n tili silloin kun hommasin S-pankin.

 

7.5. tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta Suomen ensimmäisestä jääkiekon maailmanmestaruudesta. Elin toivossa että Yle esittäisi sen kunniaksi (taas) loppuottelun "livenä" (laitoin Ylelle tästä toiveenkin), mutta ei. Esittävät vain dokkarin Jääkiekkoilun MM-1995 - Se on siinä.

 

 

Kissaani Tapsaa muistellen

Tänään olisi ollut viime elokuussa kuolleen Tapsan syntymäpäivä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat elokuulta 2007 jolloin sain Tapsan.

 

Ensimmäinen kosketukseni Tapsaan oli kun kuulin sen naukuvan asuntoni ulko-oven takana, jo ennen kuin kaverini ehti soittaa ovikelloa. Tapsa oli aina kova kantokopassa huutaja.

 

 

Kaverini tiesi, että haluan kissan, ja hänen kaverillaan oli pari vapaata kissanpentua. Minun piti vain päättää että haluanko tytön vai pojan. Halusin tytön, ja niin Tabitha eli Tapsa tuli minulle. Tabitha-nimen otin kirjasta Kissaperheen elämää. Mutta ajan myötä Tabithasta vain tuli Tapsa, ja sitä jaksoivat eläinlääkärit ihmetellä. Tyttö nimeltä Tapsa!

 

 

 

Miten lie kävi Tapsan veljelle? Tiedän vain sen että Tapsan lapsuudenkodissa oli koira. Ja ilmeisesti raapimapuuta ei ollut, koska Tapsa ei osannut sellaista käyttää. Tapsaa ei myöskään oltu sosiaalistettu, joten se pelkäsi tuntemattomia ihmisiä eikä tykännyt muista kissoista.

 

 

Tapsa viihtyi kodin ainoana kissana. Olisi pitänyt tajuta olla koskaan hankkimatta lisää kissoja. 

 

Kriisin keskellä

Kun painajainen jonka toteutumista on odottanut vuosia toteutuu ja matto vedetään jalkojen alta, niin henkinen jaksaminen on vähissä. Ja silti pitäisi olevinaan pystyä toimimaan arjessa normaalisti, kun haluaisi vain itkeä ja romahtaa. Ja opintojenkin deadlinet lähestyvät. 

 

Stressi tietysti aiheuttaa ja pahentaa endokipuja. Lonkka on kipuillut normaaliakin enemmän, ja hidastanut kävelyäni normaaliakin hitaammaksi. Vaihdevuosistako tuo johtuu? Nyt on ollut lisäksi taas muitakin nivelkipuja, ja jopa outoja lihaskipuja. Ja jo pitkään on myös nukkuminen vähentynyt. Käytän aina nukkumaan mennessä melatoniinia, mutta nykyään herään epänormaalin aikaisin aamulla enkä yleensä saa enää nukahdettua uudestaan.

 

Minulla on aivan liikaa turhaa tavaraa ja niistä pitäisi yrittää päästä eroon. Sitä yrittäessäni kävin läpi vuoden 1989 Koulun musiikki 5-6 musiikinkirjaa. Vieläköhän nykypäivänä lapsille opetetaan näin naisvihamielisiä lauluja? Meksikon pikajunassa vanhapiika haluaa tulla raiskatuksi. Sitten esimerkiksi laulu Oman kullan silmät, johon ala-asteen opettajamme opetti meille naisia halventavia lisäyksiä. Taikka Minun kultani kaunis on. Niin kaunis että sille hevosetkin nauraa.

 

 

Onnistuin tukkimaan keittiön tiskialtaan. Kaadoin siihen suuvettä ja koirien korvien puhdistusainetta. Suuvedessä oli ainakin teepuuöljyä, mutta eihän suuvedessä pitäisi koskaan olla mitään viemäreitä tukkivaa, koska viemäriinhän se suuvesi aina lopulta päätyy. Eikä tuossa korva-aineessakaan mitään öljyä tai rasvaa ollut, vaan mm. alkoholia ja peroksidia. Mutta silti viemäri meni tukkoon. Edes Kodin putkimies ei auttanut, vaan vasta karhupumppu. Hyvin mää vedän ja tuhoan koko talon. 

Iski ajatus katsoa pääsiäisen kunniaksi suosikkielokuvani Tuulen viemää. Olin jo jonkin aikaa ajatellut että siitä on jo aikaa kun olen viimeksi katsonut sen. Ja toki tarvitsin tekosyyn käyttää viimein tätä kuvaa. Ehkä vihaamani päivä eli pitkäperjantai kuluu rattoisasti tämän leffan parissa, onhan sillä pituutta se kevyet 4 tuntia plus väliaika.

 

Jouduin laittamaan Kauniit ja rohkeat-blogiini pari kuvaa, joista arvasin Googlen rupeavan valittamaan. Mutta luulin että Google pitäisi kuristamiskuvia väkivaltana. Väärässäpä olin, Googlen bottien mielestä ne ovat seksiä. Mitä kertoo ihanasta nykyajastamme se että kuristaminen ei ole enää väkivaltaa vaan seksiä?