Vuoden 2025 ensimmäisessä muistetussa unessa oli F1-kisa. Tapahtui onnettomuus, ja selostajat kommentoivat että David Coulthard kuoli. Mitä niin kamalaa oli tapahtunut että he voivat heti olla varmoja kuolemasta? En halunnut nähdä sitä. Myöhemmin selvisi että hänen päänsä oli lähtenyt irti.
George Clooney aikoi raiskata minut. Sen siitä saa kun katselee Teho-osastoa ja vihaa hänen hahmoaan.
Odotin bussia, mutta sen tullessa se tuli niin täyteen että päätin olla menemättä. Heitin lasisen limpparipulloni päin bussia, ja sain pollarit perääni. Lähdin lentäen karkuun. Lentäessäni mietin että miksi edes odotin bussia kun se maksaa, kun voisin aina vain lentää kotiin. Kuulemma lentämisunet ovat yleisiä ihmisillä ja luulin aina ettei itselläni niitä ole, mutta kyllä niitä joskus on.
Olin jossain kaupungissa, esim. Savonlinnassa. Halusin lähteä pois mutta en tiennyt missä juna-asema on. Rupesin epätoivoissani kadulle kyykkyyn. Sitten joku tyyppi kauempana alkoi aseella ampua ihmisiä. Lähdin karkuun, ja päädyin piiloon kerrostalon kellarikerrokseen joidenkin tyyppien kanssa. Yksi heistä yritti kaivaa meitä vielä syvemmälle piiloon.
Kolesterolini oli 8. En tajunnut miten se voi olla niin korkea kun en syö hiilareita ja kun aina aikaisemmin oikeassa elämässä kolesterolini on ollut hyvä ja sitä on kehuttu.
Oltiin laivalla joka oli kuin Estonian ja Titanicin yhdistelmä, ja tiedettiin että se uppoaisi. Päätettiin jäädä pois Tukholmassa että ei upottaisi sen mukana. Laiva oli Silja Linen, ja sen nimi oli Saku. Silja Saku.
Minut laitettiin vankilaan isoon ja leveään torniin vaikka en ollut vanki. Yhdessä vaiheessa kaikki muut vietiin pois mutta minut jätettiin. Välillä olin ulkona sateessa sateensuojassa mutta mihin vain meninkin sain vettä päälleni. Tajusin että sitä vettä tulee katon kohdista. Lopulta torni alkoi sortua ja ajattelin että kuolen tänne kun mitenkään ei pääse pois. Mutta yksi tyyppi tajusi että täytyy olla urat joita pitkin vesi pääsee pois. Hän, minä ja yksi muu lähdettiin laskemaan alas sitä super fun happy slideä. Tuo tyyppi vielä auttoi minut kädellään turvaan. Me kaksi muuta kovasti kiittelimme häntä kun pelasti meidät.
Kuopiossa valmistauduttiin Venäjän hyökkäykseen, sotakalustoa kuljetettiin ja Hornetit lensivät matalalla. Lähdin evakkomatkalle muiden kanssa. Lähiössä oli ihmisiä nuotion äärellä, he paljastuivat myös karussa oleviksi venäläisiksi naisiksi. Mutta seuraavan tulen luona olikin venäläisiä miehiä, joista yksi uhkasi haulikolla ala-asteaikaista kaveriani. Menin väliin. Sitten kauempana tapahtui räjähdys tai jotain, ja ihmiset lähtivät karkuun jotain isoa, ehkä vesimassaa. Sitten olin elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa, jossa käytettiin Titanicin musiikkia. Rupesin laulamaan laulua (My heart will go on) ääneen, ja muut katsojat liittyivät mukaan. Hieno fiilis.
Pitkä uni joss pieni lentokone uhkasi koko ajan tippua maahan mutta koko ajan muuttui se että minne. Pelkäsin että se osuisi kerrostalooni mutta en voinut lähteä karkuunkaan kun se muutti reittiä koko ajan. Menin välillä kellariin turvaan mutta ajattelin että ei sekään auttaisi.
Kissat tulivat taas takaisin kotiin. Oli kaksi Ollea ja kaksi Tapsaa, jonka turkin väritykset olivat ihan väärillä kohdilla. Kalia ei aluksi näkynyt, mutta lopulta se ilmestyi ruoka-aikaan. Istui pöydällä jolla istui oikeassakin elämässä odottamassa ruokaa.
Mäkihyppääjä Domen Prevc oli huhujen mukaan jäänyt kiinni jostain laittomasta. Häntä odotettiin kilpailuun, mutta tuli myöhässä ja sanoi jotain ettei kehtaa nyt kohdata äitiään. Lähdin lumessa tarpomaan kisasta kotiin ja tuhosin matkalla lumiukkoja saaden siitä valituksia. Koti olikin tornitalo, kaksi hissiä ja hirveä ryysis.
Äiti ja veli kertoivat ostaneensa aiemmin joulukuusen. Koska en ollut kyseistä kuusta nähnyt päättelin sen päätyneen roskiin. He ostivat jo toisen kuusen ja tiesin että sekin päätyisi roskiin. Otin siis kuusen itselleni ja lähdin kotia kohti. Kuusi oli yllättävän kevyt mutta vaikutti muoviselta. Sanoin puolisolleni lähteväni keskustasta kotiin, mutta hän sanoi jäävänsä katsomaan torilla kahdelta alkavaa tapahtumaa. Minua alkoi ärsyttää että hän näkisi tapahtuman mutta minä en, ja yritin siksi eksyttää hänet. Lopulta onnistuinkin siinä, ja suuntasin toria kohti nähdäkseni paljonko kello on. No eihän se ollut vielä edes 11. Tiesin etten jaksaisi odottaa kahteen asti.
Kaikki kissat olivat makuuhuoneessa aamupalaa odottamassa. Sanoin niille että ne eivät enää tarvitse ruokaa koska ovat kuolleita, mutta eihän ne ymmärtäneet.
Aluksi pakenin erään entisen somevaikuttajan puolisoa. Yhdessä vaiheessa olin piilossa parvekkeella, mutta joku kertoi sijaintini. Mukanani pakeni muitakin, F1-porukkaa, mm. tallipäällikkö Eddie Jordan. Minulla on ässä hihassani, isäni asuu rakennuksessa ja minulla on avaimet hänen asuntoonsa. Pakenemme sinne. Siellä on menossa remontti. Juttelemme sohvilla. Radiossa alkaa soida ihana biisi, "Stoned in love" ja alan laulaa sitä. Saman yön toisessa unessa palava rekka tuli päin, ja mihin tahansa suuntaan yritin väistää niin rekka kääntyi sinne.
Pelattiin puolison kanssa Fridaytä, puoliso oli Jason. Minusta tuli Tommy, ja jouduin jatkuvasti käyttämään spraytä kun menin dangerille. Menin exitiin vaikka pollareita ei oltu kutsuttu ja rupesin tanssimaan. Puoliso vain katseli tanssivaa Tommyä, onhan se aika ihmeellinen näky.
Alienit olivat hyökänneet maahan. Yritettiin piilotella niiltä leikkimökissä vaate- ja lakanakasojen alla. Alienit kurkkivat ikkunoista ja luulivatkin meitä pyykeiksi. Päätin että en jaksa enää tätä ja lähden pois tästä unesta. Mutta seuraavana yönä alienit tulivat silti, piilottelimme sänkyjen alla. Aloin tappaa alieneita katkomalla heidän päänsä veitsellä. Alieneita oli paljon ja yritin saada muita ihmisiä auttamaan minua, mutta ei.
Pahin painajainen koskaan: Olin pelannut Fridaytä monta tuntia, mutta olin unohtanut laittaa pelaamisen nauhoituksen päälle.
Jonkun tv-sarjan kuvauksissa oli hotellin remontti. Hotellin katolle pääsi sightseeing-kierrokselle. Minä, äiti ja pikkuveli mentiin. Sinne piti kiivetä monia tikapuita pitkin. Kierreltiin katolla mutta sitten äiti näki entisen työkaverinsa jota ei halunnut tavata, joten lähdettiin karkuun. Minä ja pikkuveli mentiin mutta äiti jäi jälkeen. Ajattelin että äiti oli vahingossa mennyt vääriä, sähkömiehelle tarkoitettuja tikapuita pitkin. Lähdin etsimään äitiä, mutta entinen työkaveri kidnappasikin pikkuveljeni. Lähdin perään ja sain käteni juuri sulkeutuvan oven väliin. Työkaveri antoi pikkuveljeni takaisin.
Olin nukkumassa kun meille tuli vieraita: ainakin äitini, pikkuveljeni ja tämän kaveri. Viimeksi mainitut olivat vielä lapsia. Sanoin etten tule ulos makuuhuoneesta koska olen yövaatteissa. Veli haukkuikin vaatteitani ovenraosta. Lopulta puoliso otti ovenkahvan pois ovesta että en edes pääsisi pois makuuhuoneesta. Menin siis ulos ja alas parvekkeita pitkin, neljännestä kerroksesta. Ulkona pihalla oli jättimäinen, metrin halkaisijaltaan oleva leppäkerttu joka alkoi kiusata minua, ja lopulta paskoi päälleni. Kädessäni oli painava puhelinluettelo ja heitin sen leppäkertun päälle toivoen että se tappaisi sen. Mutta ei, leppäkerttu tuli elävänä esiin puhelinluettelon alta.
Nukuin ja Tapsa toi sänkyyn lelun. Silittelin sitä ja sanoin että vannon sen olevan Tapsa vaikka tiesin että se ei ole. Tapsa lähti pois ja yritin sanoa että "elä mene pois" mutta ääntä ei meinannut lähteä.
Brutaalista joukkoraiskauksesta syytetty mies stalkkasi minua Siilinjärvellä, minua pelotti. Yhdessä vaiheessa olin kahvilassa kaverin kanssa, mutta omistaja käski meidät pois. Kysyin omistajalta tunteeko hän stalkkerin ja käskikö tämä käskemään meidät pois, kyllä vain.
Olle oli vapaasti ulkoileva kissa, ja kateissa. Kyselin naapureilta ovatko he nähneet Ollea. Kerroin myös kaikille että Olle oli aamulla kertonut minulle suunsa olevan kipeä. Kukaan ei ihmetellyt tai kyseenalaistanut puhuvaa kissaa, en minäkään. Olin selittänyt Ollelle että sitten täytyy mennä lääkäriin joka katsoo mikä suussa on vialla. Lopulta yksi naapuri kertoi nähneensä Ollen kaukana Adamin (Savage) talolla. Ollesta oli myös juttu lehdessä jota en ollut nähnyt, ilmeisesti haastattelu sitten. Lähdettiin porukalla Adamin taloa kohti, ja yritin matkalla tarkkailla näkyykö valkoista Ollea missään.
Oltiin rannalla ja vesi alkoi vetäytyä taaksepäin, joten piti lähteä juosten pakoon tsunamia. Lopussa olin korkean talon katolla kun tsunamin tuhoja alettiin korjata, mm. Lisa Simpsonin näköinen Vapaudenpatsas.
