Ruokarobottien kauhu

Vietin viime viikon yksin kotona, ja se oli viimeinen viikko ennen koulun lukuvuoden alkua. Sen kunniaksi kirjoitin, etsin kansikuvia ja pelasin. 

 

Alkuviikosta kirjoittaminen sujui ihan hyvin, mutta sitten tein sen virheen että aloin etsiä kansikuvia kirjoituksilleni Pixabaysta, erityisesti juuri tuolle nyt työstämälleni jonka haluaisin eniten saada valmiiksi. Jonka työnimenä on Viimeisellä rannalla, mutta joka on pakko vaihtaa koska sen niminen kuuluisa kirja jo on. 

 

Kun kävin lävitse kymmeniätuhansia kuvia niin silmät ei tykänneet. Oli lopulta pakko lopettaa kun olosta tuli niin surkea. Harmittaa muutenkin kun tuo kuvien etsimiseen käytetty aika on pois kirjoittamisesta. 

 

Elikkäs kärsin ensin silmäkivusta, niskakivusta ja pääkivusta. Ja seuraavana päivänä alkoi kamala oksetus. Näin untakin että oksensin. 

 

Että sopivasti koulun lukuvuoden alkaessa voisinkin olla sairaslomakunnossa.

 

 

Eli kun siis oksettaa jo muutenkin, niin mitä syödä kun ruokakin oksettaa? Mistä saada proteiinia ja rautaa nollahiilareilla, kun kaikki liha ällöttää? Ja tyhjä maha vielä lisää oksetusta.

 

Torstaina kiirehdin kirjastoon ennen sulkemisaikaa, hakemaan varatut kirjat. Hiukan ärsytti että en voinut varata yhtä kirjaa koska se oli pääkirjaston hyllyssä, ja oli vielä edellisenä yönä. Mutta heti aamulla joku oli ehtinyt lainata sen. Otin poikkeuksellisesti ilmaishyllystä 3 kirjaa joista yksi oli listallani.

 

Ja kiire oli että ehtisin samalla reissulla myös ostamaan sukkia, kun Clas Ohlsonkin menee kiinni jo seitsemältä. Ehkä ei olisi kannattanut, lämpösukkien hinta oli juuri noussut 3 euroa. 26 euroa kahdesta parista Heat Holders-sukkia.

 

 

Kotiin tullessa vastaan tuli pelottava näky: ruokarobotti. Se pysähtyi tietysti minun takiani, vaikka yritin kulkea tien toisessa reunassa. Eihän siitä montaa kuukautta ole kun robo seurasi minua koko matkan kotiin asti, se ei uskaltanut mennä ohitseni missään vaiheessa. Aika hidasta ruokatoimitusta jos minun kävelyvauhdillani tulee. Ruokarobotit ovat niin säälittäviä että en tajua miten kukaan voi niitä hyväksikäyttää.

 

Lauantaina olisin halunnut juhlistaa esikoisromaanini julkaisua, eli se olisi sit kai ollut kirjajulkkarit, mutta huono vointi ja oksettava olo esti sen. Oli suuret suunnitelmat: Rosekuohuviinipullon aukaisu, päiväkännit ja baarin meno, mutta ei.

 

 

 

Luulin että minulta ei onnistuisi pelin Tomb Raider 2 Remastered pelaaminen ilman cheatteja. Olin aina aiemmin pelannut kyseistä (alkuperäistä) peliä vain cheattien avulla. Alussa olikin suuria vaikeuksia kontrollien kanssa. Vaihdoin moderneihin kontrolleihin kun en voinut hyväksyä sitä että hyppynäppäin oli kuutio. Sitten piti jatkuvasti googlettaa että millä näppäimellä jokin asia tapahtuu, kuten reunaan tarttuminen tai sukeltaminen. Kun pääsin Opera housen läpi niin lopetin ainakin toistaiseksi. Ihme että pääsin edes sinne asti.

 

Syksyn mekkomania

Syksy tuli rytinällä. Oli kirjaimellisesti viimeinen hetki lähteä risteilylle jos halusi mennä kesätamineissa. Päiväkin myöhemmin niin ei olisi enää onnistunut.

 

Ja täsmälleen sama juttu oman voinnin suhteen. Ihmettelin matkan jälkeen vatsan turvotusta, ja päivä pari myöhemmin iski kovat endokivut. 

 

Tietokoneen näyttö on alkanut pelotella. Välillä se pimenee yllättäen, ja tokenee vasta kun sen sulkee ja avaa uudestaan.

 

Mekkoja 

 

Ostin mekkoja huuto.netistä. Kaksi mekkoa samalta myyjältä niin säästi postikuluissa, itse mekot maksoivat vain yhden ja kaksi euroa. Nämä olivat myynnissä pitkään mutta ei vaan kelvannut kellekään. Musta juhlamekko (koko 38) ja violetinharmaa kotelomekko (38).

 

Mutta sitten kun yritin ostaa kolmatta mekkoa (musta kotelomekko, koko 36) niin huutis ei antanutkaan tehdä niin. Joka kerta tuli vaan viesti "Tarjouksen tekeminen epäonnistui. Tarkista syöttämäsi tiedot ja yritä uudelleen." Kyseinen tuote oli myynnissä Huuto Turvalla. Tosi turvallista ostamista kun ei pysty ostamaan ollenkaan. Kävin sitten kirjeenvaihtoa huuto netin asiakaspalvelun kanssa, ja lopulta mekon ostaminen onnistui.

 

 

Sitten olikin ikävää todeta että kaikki nämä mekot ovat liian isoja minulle. Se tavallinen tarina, vaatteita on paljon mutta ei mitään päällepantavaa. Liian pieniä, liian isoja, läpinäkyviä, liian lyhyitä, huonosti istuvia. En vieläkään tiedä mitä laittaisin päälle mummon hautajaisiin.

 

Elokuvia 

 

Tänä syksynä haluaisin tehdä monia asioita, mutta ne kaikki maksaa (liikaa).

 

Kirja Pitkä marssi (The Long Walk) on yksi suosikeistani Stephen Kingin tuotannossa. Olen odottanut vuosikymmeniä että siitä tehtäisiin elokuva. Ja nyt se tulee ensi-iltaan mummoni hautajaispäivänä. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi käynyt elokuvissa, vieläköhän lippuja saa ostettua samalla tavalla kuin ennen? Eli ostaa netistä ja hakea kassalta? Mutta leffaliput maksavat nykyään kuulemma 20 euroa...

 

Samana päivänä tulee ensi-iltaan myös viimeinen Downton Abbey-elokuva. Mutta minähän vihaan erästä DA-hahmoa niin paljon että en kestä. Tappoi Sybilin, stna.

 

 

Perjantaina 12.9.: mummoni hautajaiset, Pitkän marssin ja Downton Abbeyn ensi-illat, Borderlands 4-pelin julkaisupäivä, yleisurheilun MM-kisat alkavat.

 

Kuopion kaupunginteatterissa esitetään tänä syksynä näytelmä Idän pikajunan arvoitus, joka aina kyllä kiinnostaisi. Mutta liput maksavat yli 40 euroa. Vähänkö harmittaa että minulla ei ole opiskelijakorttia, moniin juttuihin voisi saada alennusta.

 

Hohtokeilaamaankin olisi kiva mennä. En ole koskaan käynyt Kuopion uudessa keilahallissa. 

 

Tallinnan risteily Tallink Victorialla

Yhdeksän vuotta edellisestä risteilystä ja junamatkasta. Nyt otettiin äkkilähtö, torstaina ostettiin liput maanantain 18.8. risteilylle.

 

Jo junassa selkäni kipeytyi ja pelotti miten se reagoi perillä. Otin särkylääkettä eikä mitään ongelmaa sitten onneksi ollutkaan. 

 

 

Minun kropassahan on sellainenkin "hauska" ominaisuus että hampaani voivat ruveta kalisemaan yhteen niin kuin olisi kylmä vaikka ei olisi kylmä, siis pelkästään henkisten syiden takia. Nyt niin tapahtui kun astuttiin Helsingissä ulos junasta, ja se johtui siis ihmispaljoudesta. Tiesin jo etukäteen että se ahdistaisi minua. Onneksi tuo meni aika nopeasti ohi, mutta seuraavana päivänä oli suu kipeä ja olin purrut poskeen.

 

Ensimmäiseksi mentiin Ruohonjuureen koska halusin Urtekramin Rasul-shampoota. Sen saatavuus on aika heikkoa, sitä ei ole niissä nettikaupoissa joista yleensä tilaan. 

 

Ei oltu koskaan aiemmin oltu Tallink Victorialla. Laivalla ei ollut paljon ihmisiä. On vasta elokuu ja näin vähän porukkaa? No olihan kyseessä tietysti maanantailähtö. 

 

Hyttinä oli deluxe plus. "Tavalliset" deluxet sijaitsevat laivan keulassa kannella 8. Nämä plussat ovat laivan sivuilla kannella 9, ja ovat hiukan isompia.

 

  

 

Victorian minibaarin juomat. Lisäksi hytin hintaan kuuluu myös suklaalevy, ja tietysti erikoisaamiainen.

 

 

Minulla on ollut tapana olla ulkona kannella laivan lähtöhetkellä. Tällä kertaa niin ei voinut tehdä koska ainoa buffet-kattaus oli samaan aikaan. Päästiin tosin onneksi istumaan ravintolassa keulaan, eli oli hyvät maisemat. Laivan valkoviini sattuu olemaan tällä hetkellä minulle sopivaa eli tarpeeksi vähäsokerista. En sitten tiedä onko se välttämättä hyvä asia...

 

Ulkona ei kärsinyt olla montaa sekuntia koska oli hiukan kylmä ja tuulista.

 

Yökerhossa neljä baarimikkoa odotti toimettomina. Caipiroska maksoi järkyttävät 12 euroa. Sain myös tietää uudesta minulle sopivasta drinkistä nimeltä Skinny Bitch. Olihan tuo vähän oudon makuista kun on tottunut Caipiroskaan.

 

 

Kun bändi lähti tauolle alkoi soida Tapsan biisi... 💔

 

Erikoisaamiainen meni osaltani harakoille kun oli vähän huono olo. Minulle tärkeintä ruokaa eli munavoita kyllä oli valikoimassa, mutta se oli oudon makuista. Victorian erikoisaamiaisella olisi mahdollista tilata myös lämmin ruokavaihtoehto, munakkaita oli tarjolla kolme erilaista. Haudutetusta teestä joutuisi nykyään maksamaan ekstraa, buu.

 

Tallinnassa käytiin vain sataman ostoskeskuksen Rimissä, Superalkot jäi tällä kertaa väliin. Vähän harmittaa etten jaksanut katsastaa kenkäkaupan loppuunmyyntiä.

 

 

Mustan tikarin veljeskunta-vampyyrikirjasarjan vuoksi olen pitkään halunnut Grey Goose-vodkaa. Nyt se oli laivalla tarjouksessa, "vain" 50 euroa. No ei sitä tuon halvemmalla saa enää mistään, joten mukaan lähti.

 

 

Junan lähtöä odotellessa käytiin UFFilla, ja sitten hengailtiin Oodissa. Sieltä löytyikin mielenkiintoinen kirja, Kalin laulu, joka pääsi listalleni.  

 

Kokemus on osoittanut ettei yksi kirja riitä matkalle. Nyt minulla oli mukana pokkarina Kissa, joka pyydysti tappajan, ja säästellenkin sain sen luettua liian aikaisin, jo ennen paluumatkaa. 

Maanantaina oli vielä lämmin kesäpäivä, mutta tiistai-iltana kotiintullessa Kuopiossa oli 11 astetta ja tuuli. Hiukan palelsi hameessa, eli hampaat löivät loukkua oikean kylmyyden vuoksi. Oltiin ainoat bussissa.

 

Reissu oli minulle rankka mutta yllättävän vähäkipuinen. Kotiin tultua järkytyin siitä miten turpeessa mahani on. En tiennyt pitäisikö olla huolissaan.

 

 

Auttaako Pycnogenol jalkojen turvotukseen?

Yritin tehdä ihmiskokeen itselläni. Aina junamatkalla jalkani turpoavat ja kipeytyvät. Nyt otin sunnuntai-iltana yhden Pycnogenol-pillerin, ja aamulla ennen junaa kaksi. Perillä oli ihmeellistä todeta että jalat eivät olleet turvoksissa eikä kipeät. 

 

Auttoiko Pycnogenol oikeasti? Paluumatkalle en ottanut Pycnogenolia, ja silti jalat eivät  turvonneet eivätkä kipeytyneet. Vaikuttiko aiemmin otettu Pycnogenol vielä silloinkin, vai eikö sillä ollut sittenkään oikeasti mitään vaikutusta? En voi tietää.

 

Eli ihmiskoe taisi epäonnistua. Aion kyllä jatkossa ottaa Pycnogenolia jos veri ei tunnu kiertävän jaloissa.

 

Viime viikko

Tiistaina 12.8. oli suuhygienisti. Ihme kyllä ikenet ovat kuulemma hyvässä kunnossa, eli olivat ehtineet parantua lihan järsimisen jäljiltä. Samana päivänä sain esikoisromaanini valmiiksi, ja lähetin sen hyväksyttäväksi Books on Demandille. Tästä lisää myöhemmin.

 

Tapsan kuoleman vuosipäivänä 13.8. 94-vuotias mummoni kuoli. Pari päivää ennen näin unen josta en ollut varma oliko se uni, vai jättikö mummo jäähyväisiä. En ole koskaan pystynyt hyväksymään sitä että kuolema on väistämätön osa elämää. 

 

 

 

Torstaina tehtiin rankka lenkki Konttiin, en edes tiennyt että se on nykyään Hermannissa. Halusin viedä sinne vaatteita. Mitään kivaa ostettavaa sieltä tai kirpparilta ei tietenkään löytynyt. Olen ruvennut haaveilemaan klassisesta pikkumustasta tai mustasta kotelomekosta. Ilmakin oli tuolle reissulle liian lämmin.

 

Kävin läpi Ebay-ostohistoriaani enkä muista joitakin vaatteista ollenkaan. Ihan 2018 ja 2019 ostettujakin, ei ole mitään muistikuvaa että minulla olisi sellaisia joskus ollut. Missä ne vaatteet oikein ovat? Lahjoitettu pois samantien?

 

Sitten kunnostauduin pesemällä pyykkiä. Pesen niin harvoin ns. parempia vaatteita, ja laitoin kaikki tietysti samaan koneelliseen. Noh valkoiset ja vaaleat värjäytyivät tummemmiksi. Eniten pelotti vaalean kukkamekkoni kohtalo, se on yksi suosikeistani ja sen halusin laittaa päälle risteilylle.

 

 

 

Sitten oli aika lähteä risteilylle. Pelkäsin etten tule sieltä hengissä kotiin. Edellinen risteily oli 9 vuotta sitten, ja silloin sain rytmihäiriön joka vei lähes tajun ja hengen.