Viikon "loma" alkoi lupaavasti kun selkä sanoi poks. Tein sen virheen että imuroidessani kumarruin alaspäin, ja alaselkään iski niin kova kipu etten voinut olla huutamatta. Ja nyt sitten alaselkään koskee ja se tuntuu olevan rikki. Pahinta on taas kumartuminen ja esimerkiksi sängystä ylös nouseminen.
Oon voinu viime aikoina tosi huonosti, sydän vetelee viimeisiään. Jo kaksi vuotta sitten kainaloihin levinneet kivut ovat pahentuneet. Varasin jopa ajan terveyskeskuslääkärille, ja sain peruutusajan jo viikon päähän, muuten olisi kuulemma mennyt heinäkuun loppuun.
Mutta olisi tietysti pitänyt mennä lääkäriin jo kolme vuotta sitten kun endometrioosikivut levisivät sydämeen. Tai viimeistään puolitoista vuotta sitten kun oli sydämen rytmihäiriö joka lähes vei tajun (ja hengen?). Mutta en vaan usko että tuosta lääkärikäynnistä on yhtään mitään hyötyä. Ei kukaan ota tosissaan jos yrittää selittää että endo on sydämessä. Tai no, yksi Mehiläisen yleislääkäri reilut kaksi vuotta sitten teki niin.
Nyt haaveilen vain sydämen magneettikuvauksesta. Vaikka menisi yksityiselle kardiologille niin tuskin lähetettä siihen saa. Pitäisi varmaan tutkia ensin kaikilla muilla tavoilla, mutta ei siihen ole aikaa. Ja kun magneetti on ainut tutkimus jossa sydämen endo mahdollisesti näkyy.
Sepä siinä olisikin että vaikka pääsisin magneettiin niin en silti vaan voi voittaa. Kumpikin lopputulos olisi hirveä: Se ettei näkyisi mitään tai se että näkyisi koko karmea totuus.
