Köyhä ja kipeä

Epistä. Sain vasta tänään tietää että hiukkaskiihdytin on hajonnut heti käynnistyksen jälkeen, jesh. Uusi yritys on keväällä. Luulin tähän asti että ensimmäiset törmäytykset tehdään 21.10.

Olivia joudutaan sittenkin viemään vielä toisen kerran eläinlääkärille. Valkoiset kissat tarvitsevat näyttelyyn todistuksen kuulokyvystä. Harmittaa sillä tuonkin olisi voinut hoitaa steriloinnin yhteydessä.

Tuli taas pieni kävijäryntäys sivuille kun Prison Breakin jakso loppui jännään kohtaan. Kaikki haluavat tietää mitä on laatikossa.

Äidistäkin saa olla huolissaan niin monen syyn takia. Uusimman vaivan takia hemoglobiini on tippunut jo aivan liian alas ja jatkaa putoamistaan. Kohta varmaan astuu vähintäänkin pyörtymiset kuvaan.

Olin kaikessa rauhassa kissojen kanssa laittamassa pyykkejä kaappiin kun tietokone käynnisti itse itsensä uudelleen. Taisi olla joku demoni, kotitonttu tai kummitus asialla. Tosi outoa.

Tänään olen ollut tosi kipeä. Oli tarkoitus käydä mm. eläinkaupassa ja kirpparilla, mutta jaksoin käydä vain lähikaupassa. Olihan sielläkin kissanruokaa mutta ei sitä mitä olisin halunnut. En tosin edes muista sen nimeä. Ostin sit Shebaa kuten yleensä ja Pirkkaa maistiaisiksi. Loppupäivä meni suurilta osin makoillessa. Jossain vaiheessa oli pakko vääntäytyä ylös sängystä ja yrittää jaksaa tehdä jotain ruokaa. Päiväunet keskeytyivät mm. siihen kun Tabitha oli pussilakanan sisällä ja puri jalkojani. Mahakin on sekaisin eilen aloittamani lääkekuurin takia. Varsinkin tämän aamun päätös ottaa lääke tyhjään mahaan oli erittäin hyvä.

Totuuden kieltämistä

Kun kävin tänään äidin luona sunnuntaibrunssilla (neljä päivää kanankoipia putkeen, jee) äiti huomasi tatuointini. Kieltäytyi pontevasti uskomasta että se on aito. En sanonut mitään. Lupasin lähteä Kalpa-Jokerit matsiin joka on joskus ens kuussa.

Töissä oli yhtä ihanaa kuin aina saada valitus toisen ihmisen virheen vuoksi. Kestovituttaa noi kolleegat jotka ovat idiootteja ja joiden virheistä saan kärsiä nonstoppina. Pari kännikalaa seuraili ja kyseli missä on katu se-ja-se. No joo, ihan toisessa kaupunginosassa ja aika monen kilsan päässä. Ambulanssin luona seisoskellut nainen pyysi "kessua". Olin että täh? Kuten aina.

Lauantaina oli hiukkasen outoa kun Savon Sanomat oli tullut normaalisti. Ja sitten seitsemältä joku toi minulle varmuuden vuoksi vielä toisen kipaleen. Tosi tosi outoa. Viikko sittenhän lehti ei tullut ollenkaan. Soitin ennen puolta kymmentä jakelupäivystykseen, ja lehti tuli yhdentoista jälkeen.

Yhtenä yönä heräsin pari kertaa johonkin ääneen. Totesin ettei se ainakaan herätyskello ole ja jatkoin unia. Se ääni oli muuten tekstari-piippaus.

Perjantaina kun käytiin äitylin ja veljen kanssa Sittarissa möläytin että eräs transu kyselee aina olenko vielä hetero. Äiti oli ihan että "sehän on nainen. Ja liian vanha sinulle". Totesin että "niin, minunhan pitäisi transun mielestä kääntyä lesboksi". Myöhemmin äitiä nauratti tää juttu ja kertoi sitten minulle parista tuntemastaan vapaasta miehestä. Äiti taitaa alkaa olla turhan epätoivoinen, ei se ole aiemmin noin tehnyt. Tai ehkä se pelkää että mä tosissaan harkitsen lesboilua.

Kunpa kaikki maailman käärmeet tajuaisivat tehdä noin.

Karpin keittokirja

Tilasin tänään Karpin keittokirjan. Varasin sen kirjastosta, hain eilen ja pakkohan se on saada omaksi. Ihana kirja. Saapa nyt nähdä miten kauan menee kirjan saamisessa, aamulla kun se oli vielä "tilattavissa" mutta nyt status on "lisäpainos tulossa". Samalla tilasin myös kissanpentu-aiheisen kalenterin ensi vuodelle. Siitä näkeekin hyvin mitä kaikkea muuta tilasin, kun kukaan muu ei ole tuota kalenteria ostanut... Alennusta sain 5 euroa ja vielä TD:n kautta takaisin 1,71e. Jee?

Eilen posti toi karmivan dvd-leffan Dolly Dearest - Nukke jonka kanssa ei leikitä. En tiedä miten ihmeessä uskallan katsoa tuon elokuvan. Olen nähnyt sen vain kerran ollessani 15-vuotias. Sen jälkeen nuket kauhistuttivat minua pitkään.

Olivian sterilointi

Olivia steriloitiin viime perjantaina. Pelkäsin etukäteen sillä Tabithan kokemus oli niin karmea. Olivia painaa 3,5 kiloa. Ja väittivät Tabithan painavan 2,5 kg huhtikuussa? Olen aina ajatellut että siinä on oltava virhe. Olivian leikkasi eri lääkäri kuin Tabithan, Luojalle kiitos siitä. Painon jälkeen toinen yllätys oli se että Olivialle laitettiin sulavat tikit. Olin suunnitellut rokotuksia tikinpoiston yhteyteen, niinpä ne jouduttiin antamaan jo leikkauksen yhteydessä. Mikä ei ole kovin suositeltavaa, lisää rasitusta elimistölle.

Haettaessa Olivia oli jo täysin hereillä. Mitä nyt automatkalla vain toinen silmä pysyi auki. Heti kotona se halusi tulla pois kopasta joten avasin oven. Ihan hiukan sen askel oli hatara. Ensimmäiseksi Olivia kävi pissillä laatikossa ja suuntasi sitten keittiöön syömään kaksi lautasta tyhjäksi. Syöminen oli hidasta mutta nälkä taisi olla aika kamala. Loppuillan Olivia oli täysin normaali, mitä nyt välillä istui pitkään paikallaan ikäänkuin ihmetellen "mikä maa, mikä valuutta?". Yritin saada Oliviaa nukkumaan mutta eipä se suostunut.

Ero Tabithan ja Olivian steriloinneilla on kuin yöllä ja päivällä. Tabitha kärsi kuusi tuntia ennen kuin heräsi kunnolla: hoiperteli, oksenteli, sammui. Ja pystyi syömään ensimmäisen kerran vasta keskiyöllä. Ehkäpä sille ei annettu heräämispiikkiä. Joka tapauksessa suorastaan vihaan eläinlääkäriä joka Tabithan leikkasi. Se oli teurastus.

Olivialla on ehkä kolme tikkiä. Vaikea sanoa sillä ne kaikki on ommeltu sisäänpäin. Juuri sellaisen olisin halunnut Tabithallekin. Haavasta on vaikea saada kuvaa, tässä parhaimmat. Haava on tosi nätti viiva. Toisessa kuvassa masu on rypyssä. Mitälie verenpurkaumia nuo ruskeahkot alueet.

Kauluria en ole Olivialle laittanut. Haava näyttää niin hyvältä että olisin tosi pettynyt jos se vielä tulehtuisi. Mutta ilmiselvästi olen huokaissut helpotuksesta ihan liian aikaisin. Ei se näin helppoa voinut olla?



Jalatkin oli sheivattu.

Tavallinen päivä naapurustossa

Ariella, ihmekissa Intiasta

Sherryn kissa Ariella on kuollut. Ariella kärsi syntymästään asti sydänviasta eikä sille pentuna annettu paljoa elinaikaa. Ennusteeseen verrattuna se eli todella pitkän elämän. Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä ja Ariellan kohdalla se piti paikkansa. Kerran sen pelasti takaisin elämälle vain eläinlääkärin suoraan sydämeen antama adrenaliini-pistos. Kuuluisa Ariellasta tuli kun se tippui kuudennesta kerroksesta asfaltille ja sai vain pieniä vammoja.

Maailmanloppu tulee, oletko valmis?

Vuosia olen siitä puhunut mutta vasta nyt sain sen verta aikaiseksi että kävin tautiini erikoistuneella lääkärillä. Lääkärin hauskin kommentti oli kun sanoi että minulla on "prinsessan paino". Nyt tulee ainakin asioille selvyys kun testaillaan kunnolla. Maksaa vaan helvetisti.

Kirjastosta kävin hakemassa kaukolainan "Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää". Harmi kun lainausaika loppuu jo perjantaina. En kyllä palauta vielä silloin, saa nähdä paljonko menee sakkomaksua.

Kirpparilta ostin samanlaisen naukku-taskumatin kuin aiemmin Sherrylle. Viikko sitten löysin sieltä tummanvioletin sydämenmuotoisen tuikkukupin. Molemmat maksoivat euron. Ihanan kissamukin joku ehti napata nenäni edestä kun halusin vielä miettiä. Anttilasta ostin dvd:n Kingin Langolieerit.

Lemmikkiasemalla rohmusin Miamoria kun sitä siellä pitkästä aikaa oli. On näet kissojen suosikkia. Onko se sit niin että kun näppäilee pin-koodin ei tarvitse näyttää henkkaria? Kun ei myyjä kysynyt vaikka meni yli viidenkympin.

Lauantaina tuli vietettyä maailmanloppu-bileitä. Bella on kasvanut hirveästi ja steriloidaan huomenna. Oma isukki yrittää astua koko ajan. En tajua miksen tiennyt/muistanut että Sherry joutui omissa polttareissaan ambulanssilla sairaalaan astmakohtauksen vuoksi?! Sherry ansaitsi kymmenen euroa karaoke-laulannallaan. Uudelle uralle? Sawossa tapahtui jotain todella harvinaista kun joku mies yritti iskeä. Illan päätteeksi istuttiin Sherryn kanssa torilla ja miehiä alkoi ilmaantua jokaisesta ilmansuunnasta. Tuli todettua että jos miehen haluaa niin senkus menee päivystämään huorasaappaissa Kuopion torille keskellä yötä.

Juttelin yhden miehen kanssa jonkin aikaa. Kertoi olevansa lapsellinen urheileva sinkkumies joka haluaa "nätin ja mukavan" tytön. On se jännää miten pinnallisetkin miehet ovat humalassa täysin sokeita. Onneksi luonnossa keskellä päivää on kuitenkin sellainen tasapaino etten minä pidä pinnallisista ihmisistä eivätkä he pidä minusta. Tajusin että mies valitsi minut Sherryn asemesta laihuuteni vuoksi. Kehui kovasti vartaloani. Luuli kai että olen kovinkin urheilullinen. Pussasikin pakolla mutta lopetin sen lyhyeen. Ja pyysi pakolla puhelinnumeroani. Olihan tuo laittanut viestin aamuviideltä. Taitaa olla sellainen mies joka soittelee kännissä keskellä yötä jos muuta seuraa ei ole irronnut. Laitoin puhelimen kiinni ja Sherry oli yrittänyt soittaa kun oli unohtanut avaimensa kotiin!