31. elokuuta 2016

Läski läskistyy läskistyen

Ilmankos ei vaatteet meinaa mahtua päälle. Tai eivät enää mahdukaan. Tein sen virheen että pesin eilen ne ainoat vanhoista farkuista jotka vielä menivät jotenkuten päälle. No eivät mahdu enää.

Oli ihan pakko käydä ostamassa digitaalinen vaaka, ja koko karmea totuus paljastui: 55,3 kg. Taisin joskus viime vuoden lokakuussa työterveystarkastuksessa painaa ehkä 52 kiloa. Ja sitä edellisessä tarkistuksessa kolmea vuotta aiemmin 46-47 kiloa, jolloin työterveyshoitaja kauhisteli muka "keskivaikeaa" alipainoani. Pituuttahan minulla on 161 cm.

On tämä nyt järkyttävää, kun olen lähes koko ikäni ollut alipainoinen. Ja identiteetti on tietysti myös yhä sellainen. Pitääkö ruveta laihikselle, ennen kuin seuraan sukuni naisten jalanjälkiä...

Mikä sitten on muuttunut? Olen ainakin vanhentunut ja syönyt aiempaa enemmän hiilihydraatteja. Pitäisi kai sitten jättää sipsit pois.

Endokin on tietysti pahentunut. Tosin vain osan tästä lihomisesta voin pistää endoturvotuksen piikkiin, vaikka se aika kamalaa usein onkin. Tosin erään tutkimuksen mukaan endo on sitä vakavampi mitä alhaisempi paino.

Nytpä tietää senkin paljonko kissani painavat. Tapsa on lihavin, vaikka Olle on isokokoisin eli sen pitäisi olla painavin.

29. elokuuta 2016

Myrskyssä maailmanpyörässä

Olin jo monta vuotta halunnut Kuopion Sataman yöhön ja Suomen tivoliin, mutta olin aina töissä silloin. Ei kyllä olisi nytkään pitänyt lähteä yhtään minnekkään. Sää oli surkea, endokivut olivat pahimmat koskaan ja seuraavana päivänä oli meno äidin luokse Siilinjärvelle.

No. Ensinnäkin halusin lauantai-iltana ravintolaan syömään, koska jääkaapissa valmiina ollut ruoka ei enää kolmantena päivänä inspiroinut vaan oksetti. Käytiin Bowldinerissa ja söin taas kolmannen kerran cesar-salaatin jättikatkaravuilla.


Torstaiyöstä asti oli ollut kovat ovulaatiokivut, jotka vain pahenivat perjantaina ja lauantaina olivat sitten pahimmat koskaan, jos ei oteta lukuun sietämättömän kivun kohtauksia, jotka ovat aina menneet minulla nopeasti ohi. Ainoastaan kerran olen tosissaan joutunut miettimään päivystykseen menemistä.

Lauantaina kipuun ei auttanut särkylääkkeet, joten otin sitten alkoholia olevinaan kivun lievityksen vuoksi. Yksi siideri ja neljä drinkkiä. Viidennenkin ostin ja jos olisin juonut sen niin olisin varmasti oksentanut sunnuntaina. Nytkin vähän oksetti yhdessä vaiheessa, mutta onneksi se meni ohi. Päivästä tuli nimittäin rankempi kuin alunperin piti, kun mentiinkin Siilinjärvelle bussilla eikä autokyydillä.

Lauantai-iltana satamassa oli myrskystä huolimatta paljon porukkaa. Harmi vaan että sään takia ilotulitus oli peruttu. Tivolilaitteita katsellessa tajusin yhdessä vaiheessa että kivut olivat mystisesti kadonneet kokonaan. Eikä se varmasti johtunut lääkkeistä eikä viinasta.

Käytiin tivolissa vain maailmanpyörässä, muut laitteethan ovat aivan liian rajuja tällaiselle vanhukselle. No onneksi se maailmanpyörä edes oli mahtunut satamaan, luulin että Sataman yössä on pelkästään nuorisolaitteita.

Kuvat ainakin onneksi onnistuivat tosi hyvin.




Olen tosiaan läskistynyt muualtakin kuin mahasta. Lähtiessä ei mahtunut enää saappaat jalkaan kun pohkeet ovat niin paksut. Saappaat olivat näköjään revenneetkin hiukan pinnastaan monesta kohdasta. Niisk, maksoin noista saappaista joskus ehkä 13 vuotta sitten 50 euroa, eli eniten kengistä koskaan.

En tiedä sitten mistä löytyisi sopivat saappaat jättipohkeilleni. Kasvunvaraakin pitäisi olla kun jalat turpoavat matkustaessa niin hitosti. Viitsiikö netistä edes tilata jos ei mahdukaan? Ja jos pitäisi ostaa jostain Kuopion kivijalkakaupasta että pääsisi sovittamaan niin tosi kalliiksi tulisi.

Tosin netissä sanotaan että jos on näin paksut pohkeet kuin minulla niin on hiton läski ja pitäisi laihduttaa eikä ikinä pitäisi kehdata pitää hametta. No minun pohkeeni sattuvat olemaan pelkkää lihasta eli haistakaa vaan paska koko maailma.

24. elokuuta 2016

Peli: Tales from the Borderlands

Tosin Telltalen "pelien" kutsuminen peleiksi on loukkaus pelejä kohtaan. Ne ovat enemmänkin... interaktiivisia elokuvia. Mutta eiköhän Tales from the Borderlands ole suosikkini Telltalen tekeleistä. Ainakin tosi hauska. "Come with me if you want to leave."

Suosikkihahmoni ovat tietysti Gortys ja Loader Bot. Claptrapia ei nyt lasketa, koska se on vain lopussa ja silloinkin vain jos on tehnyt oikeat valinnat. Itsehän sain tiimiini Claptrapin mutta en Zeroa.


En tykännyt siitä että pari "oikeiden" Borderlands-pelien puolelta tuttua hahmoa tapettiin tässä.



Tales pääsi uniinikin asti. Näin unen jossa Grease Face oli työkaverini, lolz.


Ja näköjään vieläkin Tales from the Borderlandsin Xbox One-versio maksaa CDONissa 299 euroa. Melko kallis peli siis.

21. elokuuta 2016

Mitä jäi Rion kisoista mieleen?

Rion olympialaisissa minua ei kiinnostanut kuin yleisurheilu. 

Wayde van Niekerkin 400 metrin maailmanennätys. Siinäpä Borleen veljeksille tavoitetta?

Renaud Lavillenien kyyneleet palkintopallilla. Haistakaa paska, buuaavat brasilialaiset.

Christophe Lemaitren pronssi. Luulin kisan katsottuani että Lemaitre oli neljäs, en huomannut ollenkaan että mitali olisi mahdollinen. Mahtava nousu ja matka riitti juuri ja juuri. Olympiapronssi 200 metrillä on valkoihoiselta mieletön saavutus, varsinkin kun Lemaitre ei voinut heinäkuussa osallistua EM-kisoihin loukkaantumisen takia. Harmi vaan että Ranskan pikaviestijoukkue ei sitten ilman Lemaitrea päässyt finaaliin, mutta tulipahan palkintona siitä uhrauksesta pronssi. Ja ettei Englanti pärjännyt viestissä niin olisi tuhannesosilla neljänneksi jäänyt Gemilikin saanut mitalin.



Belgian neljäs sija pitkässä viestissä. Eipä ole ihan hetkeen vituttanut näin paljon. Viestin katsottuani en voinut olla itkemättä. Ankkuri Kevin Borlee repi itsestään kaiken irti ja ylikin ja heittäytyi maaliin kaatuen, mutta se ei vaan ihan riittänyt. Pronssimitali jäi kolmen sadasosan päähän. No uusi Belgian ennätys tuli sekä alkuerissä että finaalissa.



Video: Rion olympialaisten miesten 4 x 400 metrin finaali

20. elokuuta 2016

3 suosikkibiisiäni pelistä Tales from the Borderlands

1. jakso



2. jakso



4. jakso

16. elokuuta 2016

Uusi Pennywise

Stephen Kingin romaanin Se uudessa filmatisoinnissa tämä olisi jonkun mielestä parempi Pennywise.


Mutta valitettavasti saammekin tämän aika nolon ja naurettavan ilmestyksen. No pellenhän kuuluukin naurattaa? Paitsi että Pennywisen pitäisi olla pelottava.


On perseestä että Sen uudessa painoksessa Pennywise on suomennettu Penninvenyttäjäksi. Olikohan tuossa käytetty suomennos uusi vai sama kuin 80-luvulla? No ainakin kirja on ihan täynnä typoja. Onko oikolukijoita enää olemassa ollenkaan?

Plääh. Olen lukenut Sitä kai puolitoista kuukautta, enkä ole vielä edes puolivälissä. Vasta sivulla 556.

Hmm. Outoa. Eikö minulla ollutkaan tagia Pennywiselle?

13. elokuuta 2016

Ei taas, Prison Break

En olekaan valittanut tästä aiheesta aikaisemmin, en. Mutta kun on aivan pako pakko.

Nythän on muotia tehä lissee jaksoja ja kausia vanhoihin tv-sarjoihin. Valitettavasti Prison Break on myös tällä listalla. Ja eniten valitettavasti se oli Michael Scofieldin esittäjän Wentworth Millerin idea. Went, olen niin pettynyt sinuun.

En tajua miksi olen ainut Prison Break-fani maailmassa jonka mielestä tämän sarjan uudelleenherättely henkiin on erittäin huono idea.

Nykyään 99% tv-sarjoista pitkitetään loputtomasti kunnes sarjan alkuperäisestä loistosta ole jäljellä kuin kasa oksennettua paskaa. Ainut sarja joka ei kai tehnyt niin on Breaking Bad.

Prison Break huononi kausi kaudelta koska sen idea oli alunperinkin sopiva vain minisarjaan. Ei siitä voi tehdä pitkää sarjaa. Paitsi että valitettavasti tekivät ja tekevät.

Pahinta on se että kuolema ei ole kuolema Prison Breakissa. Sara menetti todistetusti päänsä, mutta palasi takaisin hengissä. Aivokasvaimen vuoksi jo valmiiksi kuolemaantuomittu Michael sähköiskutti itsensä kuoliaaksi, haudattiin... Mutta vuosikausia myöhemmin hän onkin elossa jemeniläisessä vankilassa. Ei sitten viitsinyt kertoa pojalleen, vaimolleen ja veljelleen että on hengissä. Tosi uskottavaa.

Näillä näkymin en aio katsoa Prison Breakin uusia jaksoja, vaikka olisinkin vielä hengissä kun ne alkavat keväällä 2017. Klassikoiden raiskaus vituttaa aina niin paljon etten kestä.

8. elokuuta 2016

"Kuolet tänään endometrioosiin"

Parisen viikkoa sitten tuli nähtyä muutama aika mielenkiintoinen uni. Stephen Kingin kirjan Se mukaan unet ovat "henkisiä pieruja".



Ensimmäisessä unessa yritin etsiä Supernaturalin enkeli-Castielielle talvehtimispaikkaa. Hän oli valinnut turhan vilkasliikenteisen paikan, ja opastin hänet sitten kellarikerrokseen portaiden alle. Myöhemmin samassa unessa kohtasin menneisyydessä Hitlerin, ja kerroin hänelle että hän tulisi tappamaan miljoonia ihmisiä.

Toisessa unessa lapsena tädiltäni joululahjaksi saamani vaaleanpunainen koriste-esine muuttui eläväksi. Sen silmät alkoivat liikkua ja seurata minua. Se sanoi että "kuolet tänään endometrioosiin". Myöhemmin se oli muuttunut elokuvien tappajanukke Chuckyksi. Suljin sen muovipussiin, ja se yritti viillellä minua veitsellä muovin läpi. Syytän tästä unen osasta videota jonka olin katsonut edellisenä päivänä.

Kolmannessa unessa olin aluksi Myytinmurtajien kuvauksissa korkeassa nosturissa, mutta sitten viimeisen Labyrintti-elokuvan jossa hyppäsin liikkuvan junan päältä viereisen rakennuksen katolle. Menimme kuvausporukan kanssa Kuopion torille, missä luin tekstitv:ltä että Dylan O'Brien on kuollut. Labyrintti-näyttelijät ihmettelivät miksi eivät olleet saanet tietoa asiasta, mutta totesivat sitten olleensa katvealueella, ja nyt puhelimet alkoivatkin tulla täyteen viestejä.

Kun Dylanin kuolema nyt siis varmistui todeksi, minä aloin itkeä ja parkua ja heittäydyin mahalleni makaamaan torille. Lähestyvä pingviinilauma tunsi tuskani ja halusi auttaa jotenkin. Kaksi ensimmäistä pingviineistä oksensi viereeni ruokaa kieltelyistäni huolimatta. Aiemmin minulle rakkautensa tunnustanut Myytinmurtajien Tory tarjoutui viemään minut pingviineiltä turvaan torin laidalla keilatalossa sijaitsevaan kotiinsa. (tosielämässä suosikkejani Myytinmurtajista ovat Jamie ja Grant)

2. elokuuta 2016

Pari leffaa: Star Trek ja Tarzan

Harmittaa että ensin ei tule yhtään kiinnostavaa elokuvaa pitkään aikaan, ja sitten on monta yhtä aikaa. Independence Day jäi jo näkemättä. Tai no, on tuo näköjään vieläkin Kuopion ohjelmistossa, mutta vain harvoina päivinä.

Lauantaina käytiin katsomassa Star Trek Beyond. Vaikka en muistakaan edellisistä osista juuri mitään niin tämä sarjan kolmas leffa on mielestäni niistä huonoin, ei vaan inspiroinut ollenkaan. Paitsi lopun "For Anton" ja Rihannan uusi biisi Sledgehammer. Yllättävintä oli etten itkenyt ollenkaan elokuvan aikana.


Maanantaina kävin sitten katsomassa Tarzanin legendan. (Minähän kasvoin katsellen Johnny Weissmullerin Tarzaneita vhs-nauhoilta.) Paras kohta oli varmasti se kun Tarzan puski ja kiehnäsi leijonan kanssa. Kun nuo tavalliset lemmikkikissat ovat vähän liian pieniä siihen.


Leffassa on myös suosikkinäyttelijäni Samuel L. Jackson. En ollutkaan tajunnut hänen olevan jo 67-vuotias.


Ja näin sivuhuomautuksena voisin ihmetellä miksi nykyään sallitaan K12-elokuvissa aivan älyttömästi väkivaltaa. Tai ehkä niin on ollut aiemminkin, en vaan ole huomannut?

Ja jotenkin aiheeseen liittyen: Labyrintin Dylan O'Brien vaikuttaa olevan kunnossa.