Köyhän shoppailua

Pitkästä aikaa tuli tehtyä se rankka reissu Konttiin ja muualle. Tällä kertaa aikaa ei mennyt kuin neljä ja puoli tuntia, joskus on mennyt kuusikin. Kontti - Jysk - kirpparilla.fi - Tokmanni - Prisma.

Kontista löytyi yksi Tess Gerritsenin kirja joka minulla on lukematta, Kaksoisolento. Harmittaa sillä siellä olisi ollut toinenkin lukematon, mutta kun en muista kirjalistaa kokonaan ulkoa. Noita joitakin Gerritsenin kirjojahan ei ole ollenkaan pääkirjastolla, joten niiden saaminen luettavaksi olisi vähän hankalampaa.

Ostin myös dvd-elokuvan Last Action Hero, eli vhs-version vois kait sitten heittää roskiin. Vhs-kasetteja kun eivät kuulemma enää halua lahjoituksena minnekään, eli ihan turha on niitä Konttiinkaan raahata. Paitsi että jotkut vhs-nauhat ovat muka tosi arvokkaita.

Kirpparilta mukaan tarttui dvd-leffa Knowing - Tieto. Ja halvin/uusin PS3:n NHL-peli mikä löytyi,  NHL13 3,50 eurolla. (ja kriteerinähän oli myös se että pelaajissa on vielä Saku Koivu) Löytyi myös kiinnostavalta vaikuttava kirja How to talk to your cat, hintaa peräti 25 senttiä.

Sää suosi. Kun istuttiin bussissa iski kamala rankkasade, mutta se onneksi laantui siihen mennessä kun piti ulos mennä.

Kuka kuolee Walking Deadissa?

SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Vielä pitäisi olevinaan selvitä hengissä kolme kuukautta, Walking Dead jatkuu vasta 23.10. Mutta onneksi aina oikeassa olleessa spoileripaikassa tiedetään jo kuka kuolee. Tai siis KETKÄ kuolevat. Lucillen uhreja onkin yhden sijasta KAKSI.

Ensin kuolee Abe. Kuka muukaan se "taking it like a champ" olisi muka voinut olla?

Toisena kuolee Glenn. Yleensähän sarjassa ei ole haluttu noudattaa sarjakuvaa orjallisesti. Eli yllätys onkin se että yllätystä ei ole? Kun sarjakuvassa Glenn kuolee juuri tässä tilanteessa.

Kolme F1-dokumenttia

Viime aikoina on tullut katsottua muutama tosi mielenkiintoinen dokkari.

Weekend of a Champion
kertoo F1-mestari Jackie Stewartin Monacon GP-viikonlopusta vuonna 1971.

1: Life on the Limit
Lähes kaksituntinen dokkari jonka aiheena on F1-autoilun tappava historia. On järkyttävää miten autojen ja ratojen turvallisuuteen menneisyydessä suhtauduttiin: "Jos sinua pelottaa henkesi puolesta niin aja hitaammin." Ihme on sekin ettei katsojia kuollut enemmän, ratojen varsilla sai vapaasti olla kun autot kiisivät ohi senttien päästä. Yllättävintä oli että dokumentin lopussa soi yksi suosikkibiiseistäni Open your eyes, jonka bongasin aikoinaan Teho-osastosta.

Grand Prix: The Killer Years
BBC:n tunnin pituinen dokumentti samasta aiheesta. Ratojen turvallisuuteen parannuksia halunneita kuskeja haukuttiin idiooteiksi ja pelkureiksi...

Kevyttä kesälukemista

Stephen Kingin Se: 1136 sivua

Justin Croninin The City of Mirrors: 600 sivua (ja englanniksi lukeminen on minulla niin hidasta suomeen verrattuna)

Juomareiden valtakunta: 543 sivua (ilman viitteitä, joita on lähes sata sivua)

Kiirettä pitää vaikka kirjaston laina-aika onkin kesällä kaksi kuukautta. Ja tarvitsisin jonkin telineen kun en meinaa jaksaa pidellä tiiliskivi-kirjoja käsissäni.

Penkkiurheilijan painajainen

Tuntee taas pudonneensa ihan tyhjän päälle kun jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisat loppuivat. Ja olympialaiset alkavat vasta elokuussa... En voi väittää kannattaneeni jalkapallossa mitään joukkuetta. Tärkeintä minulle oli että Ruotsi ja Ronaldo luuseroivat. Noh, se toteutui... osittain. Toki Islannin yllätystä oli kiva todistaa.

Fantasy footballissa en pärjännyt ollenkaan, sijoitukseni oli miljoonan huonommalla puolella. Mitäs valitsin joukkueeni täyteen pelkkiä luusereita? Onneksi en sentään valinnut maalivahdiksi Casillasia, en tiennyt että hän on jo liian vanha päästäkseen pelaamaan. Ei se tosin Buffonia haitannut... joka on minun ikäiseni, eli eläkeiässä.

Törkyhintaisen Hairlekiini-kampaamoreissun jälkeen kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Ensimmäistä kertaa alennuin sovittamaan siellä vaatteita. Neljistä housuista kolmet jäivät kiinni heti pohkeeseen. Että minä vihaan tätä nykyajan pillifarkku-muotia. Hitto parissa niistä housuista olisi ollut jopa joustovyötäröt. No ostin ne ainot farkut (4€) jotka mahtuivat jalkaan, kun niiden vyötäröön mahtui hyvin jopa endomahakin.

Haisulipaidasta ei enää paitaa tullut. Olen viime aikoina harmitellut sitä kun ei ole enää sopivaa yläosaa monen mustasävyisen hameeni kaveriksi. Aiemmin käyttämäni musta toppi kun on liian lyhyt ja kireä endomassulle. Nyt ostin Citypörssistä eurolla mustan topin, joka edustaa vihaamaani säkkimuotia. Ainakin joitakin vuosia sitten nuorisomuotia olivat säkkimäisen leveät yläosat laihoillakin. Hyi. Noh mahtuisinpa tuohon säkkiin vielä 200-kiloisenakin. Silti etsinnän pitää jatkua.

Elokuva Die Hard 3 on suosikkini, ja olen vuosia halunnut ostaa sen dvd:llä. Nyt se tarttui mukaan kirpparilta. Liian kallishan se oli, neljä euroa. Ihan kivoja ekstroja, tosin vaihtoehtoisen lopun olin katsonut jostain jo aikaisemmin. En taida silti vielä uskaltaa luopua vhs-versiosta. Tuossa dvd:ssä kun on jotain vikaa, parissa kohtaa leffa hyppäsi muutaman minuutin eteenpäin. Sen siitä saa kun ostaa kirpparilta.

Ihanaa Belgia ihanaa!

Olen joitakin vuosia fanittanut belgialaisia Borleen juoksijaveljeksiä. Aloitin fanitukseni auttamatta liian myöhään, sillä Kevin Borlee voitti 400 metrin Euroopan mestaruuden jo vuonna 2010. Siinä finaalissa oli mukana myös hänen kaksoisveljensä Jonathan.

Viime vuosina myös veljessarjan nuorin - Dylan - on noussut huippua kohti. Eniten harmittaa se että neljäs juoksija-Borlee on törkeästi naispuolinen (Olivia). Nyt "vain" kolme neljästä juoksijasta on Borlee Belgian 4x400 metrin viestijoukkueessa.

Ja eilen se uskomattomin unelma toteutui: Belgia voitti EM-kultaa pitkässä viestissä! Kiitos Kevin Borleen uskomattoman loppukirin. Uskalsin etukäteen toivoa mitalia, mutta mestaruuteen asti en voinut uskoa.

Törkeintä oli tietysti se että Suomen televisiossa näytettiin Belgian viestijoukkueen juhlimisen sijasta jotain typeriä suomalaisurheilijoiden haastatteluja. Pitäisi kai muuttaa Belgiaan.

38 vuotta

Huomenna vasta mutta juhlantynkää jo tänään.

Olen onnekas koska syntymäpäiväni on keskellä kauneinta kesää. Synttärikakkuun saa tuoreita kotimaisia mansikoita. Ja voi pukeutua kesämekkoon ja korkkareihin.

Yritin ensimmäisen kerran koskaan tehdä "täytekakun", ja vielä vhh-sellaisen. Nettivinkin perusteella pohjana on Oopsit. En ollut aiemmin edes erotellut keltuaisia ja valkuaisia... Oopsit meinasivat palaa päältä mutta olivat raakoja sisältä.

Tein itselleni myös saavillisen mansikkarahkaa joten olen saanut aika lailla tarpeekseni kermavaahdosta ja mansikoista. Taitaa jäädä kakku syömättä.

Ja taas sattui hyvä ilma. Huomisesta alkaen on tiedossa kamalaa rankkasadetta monta päivää.

Kasvisruokaa kissoille