Hyvää uutta vuotta 2016

Kissa vastaan internet

Tänään

Kuulemma jo klo 16.30.

Hyvää joulua

Joulustressi iski minuunkin?

Mitään syytähän sille ei ole sillä en joudu järjestämään joulua mitenkään. Jotkut ne pääsevät elämässä helpolla?

Huominen aatonaaton kauppareissu tuli uniinkin. Unessa menin ensin S-marketiin, jossa oli päätetty laittaa tavaroiden järjestys kokonaan uusiksi juuri vilkkaimpana kauppapäivänä. Kysyin myyjältä missä luomukananmunat ovat. Niitä tulisi kuulemma joskus ylimmälle hyllylle. Niin korkealle, etten niihin koskaan ylettäisi edes jakkaran kanssa. Ajattelin että kiitti mulle riitti, tähän paskaan kauppaan en tule enää ikinä. Jätin ostoskorini keskelle lattiaa ja lähdin pois.

Mutta Veljmiehessä ei mennyt sen paremmin. Lähes kaikki ruuat olivat poistuneet sen valikoimasta, tilalle oli tullut vaatteita ja käyttötavaroita. Mitään tarvitsemiani ruokia ei ollut: ei voita, ei pakastevihanneksia, eikä varsinkaan Valion kreikkalaista jugurttia. Kamala painajainen kun ruokaa ei ole missään keskustan kaupassa. Ajattelin että ainoa kauppa jossa pystyn tulevaisuudessa käymään on Lidl.

Tänään onkin tosielämässä tiedossa se ainoa oikea jouluelokuva eli Yksin kotona 2. Kaiken muun hyvän lisäksi siinä on ihanat musiikitkin, kuten kenties kaikkein paras joululaulu eli Darlene Loven All alone on christmas.

Minisarja: Childhood's End

Luin viime kuussa vuosikymmenien taon jälkeen Arthur C. Clarken scifiklassikon Lapsuuden loppu. Ajoitukseni oli täydellinen sillä heti sen jälkeen sain tietää että kirjasta on tulossa minisarja, joka esitettiin USA:ssa tällä viikolla.

Sarja oli minulle pettymys. Ensimmäinen kolmesta osasta oli vielä ihan hyvä, mutta kaksi viimeistä olivat aikamoista kuraa. Ehkä eniten ärsytti se että päähenkilöä Stormgreniä roikotettiin mukana alusta loppuun, vaikka kirjan aikataulun mukaan hän olisi kuollut vanhuuteen jo ennen ensimmäisen osan loppua.

Ilmeisesti jotta näyttelijöitä ei olisi tarvinnut vanhentaa tai vaihtaa niin kirjan tapahtumien aikaväliä lyhennettiin huomattavasti. Se mikä tapahtui kirjassa 50 vuoden päästä alun jälkeen vei sarjassa vain kymmenisen vuotta ja niin edelleen.

Ja silti mukaan piti ympätä täysin turhia romanttisia juonikuvioita joita ei todellakaan kirjassa ollut. Kerrottiinko kirjassa yhtään mitään Stormgrenin rakkauselämästä? Ei. Silti tuntui siltä että sarjassa päähuomio oli hänen pallottelunsa kahden vaimonsa välillä, joista toinen sattui olemaan jo kuollut. Ja sekin ärsyttää että Stormgrenistä oli sarjassa tehty tavallinen maajussi, kun kirjassa hän joutui asemaansa työnsä (YK:n pääsihteeri) vuoksi.

Marsupeli: G-Force

Joitakin vuosia sitten tehtiin elokuva G-Force jonka pääosissa ovat marsut. Katsoin sen leffan silloin ihan vain niiden marsujen vuoksi. Jokin aika sitten tajusin että siitä leffasta on tehty pelikin, ja ostin sen eBaysta.

Pelissä ei sinällään ole mitään vikaa, itse vaan tykkään leppoisammista peleistä. Kuten Goat Simulator? G-Forcessa joutuu koko ajan taistelemaan henkensä puolesta, eikä ole kivaa katsella kun marsu-raukka kuolee satoja kertoja.

Alunperin minun oli tarkoitus pelata G-Force läpi vain kerran, mutta niin vain (trophy)nälkä kasvaa syödessä. Tänään tavoite toteutui kolmannella pelikerralla: Kaikki 50 silver disciä ja kokonaan päivitetty marsu. Pelotti että rahat eivät lopussa riitä kaikkeen, mutta lopulta rahaa jäi 7000 ylikin. Olin lukenut netistä että monella ovat rahat loppuneet kesken. Yhtä disciä en löytänyt ollenkaan mutta Giggeli to the rescue.

G-Forcen vuoksi olen traumatisoitunut erityisesti sähköparranajokoneista. Pelin kaikista vihollisista ne ovat suurin inhokkini. Hitto kun niitä on näkynyt nyt lähes joka joululahja-mainoksessa. Muita inhokkivihollisiani ovat lentävät herätyskellot ja pölynimurit. Viimeksimainittujen takia taisin menettää mahdollisuuteni trophyyn joka vaatii 80% osumatarkkuutta. No jaa, olen muutenkin sellainen räiskijä että not gonna happen.

G-Forcessa pääsee pelaamaan marsuna, mutta entäs sitten ne pelit joissa pääsee olemaan kissa? Ensimmäisenä mieleen tuli yksi lapsuuteni (nuoruuteni?) peleistä, jonka nimeä en aluksi muistanut. Mutta sitten se onneksi tuli mieleen, Super Nintendon Bubsy. Ja löytyihän se myös emulaattorilta koneeltani, mutta ei vaan suostunut enää toimimaan. Muista kissapeleistä en taida tietää.

PS. Tykkään myös elokuvasta Eläintohtori koska marsu on siinä niin isossa osassa.

Toistuvat unet

Minulla on monia unia jotka olen nähnyt aikuisiälläni kymmeniä kertoja. En ehkä ymmärrä syitä siihen miksi näen juuri näitä samoja unia jatkuvasti, mitä lie joku uniekspertti sanoisi?

Yleisin näkemäni uni liittyy vuonna 1998 kuolleeseen marsuuni Nöpöön. Uni on aina täysin samanlainen: Olen unohtanut ruokkia Nöpön monen viikon ajan ja oletan sen kuolleen. Mutta se onkin aina elossa ja katsoo minua silmillään kuin kysyen että miten olen voinut unohtaa sen? Yritän aina paniikissa ruveta äkkiä ruokkimaan sitä mutta ei se koskaan onnistu. Tämä uni johtunee siitä että tunnen syyllisyyttä Nöpön kuolemasta tai sen kuolintavasta, se olisi pitänyt viedä kuolinpäivänään eläinlääkäriin.

Toisessa usein toistuvasssa unessa olen vanhempieni luona ja luulen asuvani siellä. Jossain vaiheessa muistan että minulla on omakin kämppä, ja yritän lähteä sinne mutta ei se koskaan onnistu.

Kolmannessa toistuvassa unessa olen Siilinjärvellä ja yritän epätoivoisesti päästä sieltä takaisin kotiin Kuopioon. Joskus etsin bussiasemaa tai bussipysäkkiä tai bussiaikataulua, ainakin kerran olen kävellytkin sen 20 kilometrin matkan Kuopioon. En ymmärrä tätä unta sillä tosielämässä tykkään Siilinjärvestä, siellä asuu paljon sukulaisiani ja nykyään myös äitini.

Näen myös aika usein unta siitä että syön jotain "kiellettyä" hiilihydraattiherkkua. Useimmiten se herkku on yllättäen Valion Eskimo-jäätelöpuikko, mansikkaisena tietysti. Yleisimmässä versiossa haen Eskimon (kuten lapsuudessani niin usein tosielämässäkin) mummolan pelottavan kellarin pakastimesta.

Tosielämässä valitsemani hiilaripommi olisi ihan muu. Ykkösenä olisi varmasti Mars-suklaapatukka maidon kanssa. Toisena olisi Jalostajan Italian pata riisillä. Oikeasti hiilarihimo ei vaivaa juuri koskaan, vain silloin kun verensokeri on laskenut liian alas eli lähinnä krapulassa. (joita ei nykyään koskaan ole)